Ku­ten kaik­ki hy­vin tie­tä­vät, on Yh­dys­val­lat mo­nes­ta­kin il­man­suun­nas­ta mer­ten tai mui­den ve­sis­tö­jen ym­pä­röi­mä. Idäs­sä on At­lan­tin val­ta­me­ri, ete­läs­sä Ka­ri­bi­an­me­ri ja län­nes­sä Tyy­ni val­ta­me­ri. Yh­dys­val­tain ja Ka­na­dan ra­jal­ta taas löy­ty­vät ka­la­rik­kaat Suu­ret jär­vet (Ylä­jär­vi, Hu­ron, Mic­hi­gan, Erie ja On­ta­rio), jois­ta jo­kai­nen on maa­il­man 15 suu­rim­man jär­ven jou­kos­sa. Li­säk­si Yh­dys­val­lois­sa vir­taa eri suun­nil­la lu­kui­sia suu­ria jo­kia Mis­sis­si­pis­tä al­ka­en. Kai­kis­ta niis­tä saa­dut saa­liit ovat tar­jon­neet ra­vin­toa niin Poh­jois-Ame­ri­kan al­ku­pe­räis­vä­es­töl­le kuin myös vuo­si­sa­to­jen saa­tos­sa sin­ne saa­pu­neil­le siir­to­lai­sil­le.

Ka­las­tus on ol­lut mer­kit­tä­vä tu­lon­läh­de myös lu­kui­sil­le Poh­jois-Ame­rik­kaan muut­ta­neil­le suo­ma­lai­sil­le. Hy­vä­nä esi­merk­ki­nä täs­tä toi­mii Ore­go­nis­sa Co­lum­bi­a­jo­en suis­tos­sa si­jait­se­va As­to­ri­an kau­pun­ki. Sin­ne muut­ti 1800-lu­vun lo­pus­sa suu­ri mää­rä suo­ma­lai­sia, jot­ka hank­ki­vat elan­ton­sa joko met­sä­töis­sä (lo­ka­rit) tai ka­las­tu­sa­luk­sil­la. Suo­ma­lais­ten osuus kau­pun­gin vä­es­tös­tä oli rei­lut 100 vuot­ta sit­ten niin suu­ri, et­tä sitä kut­sut­tiin usein ”Tyy­nen­me­ren Hel­sin­gik­si”. Suo­ma­lai­suus nä­kyy kau­pun­gis­sa vie­lä tä­nä­kin päi­vä­nä mo­nin eri ta­voin.

Seu­raa­vas­sa en ai­kai­sem­mas­ta poi­ke­ten kes­ki­ty ja­ka­maan vain ruo­ka­oh­jei­ta, vaan ker­ron myös omis­ta me­rel­li­sis­tä ko­ke­muk­sis­ta­ni Yh­dys­val­tain eri puo­lil­ta. Aloi­te­taan tar­kas­te­lu idäs­tä, ja ede­tään siel­tä ete­län kaut­ta län­teen ja siel­tä poh­joi­sen kaut­ta ta­kai­sin itään.

Itärannikko ja Yhdysvaltain eteläosat

Var­hai­sin eu­roop­pa­lais­ten py­sy­vä asu­tus Yh­dys­val­tain itä­ran­ni­kol­la on pe­räi­sin jo yli 400 vuo­den ta­kaa. En­sim­mäi­set alu­eel­le pur­jeh­ti­neet eu­roop­pa­lai­set ei­vät heti osan­neet käyt­tää ym­pä­röi­vää luon­toa ra­vin­non hank­ki­mi­seen, vaan sai­vat apua tä­hän on­gel­maan alu­een al­ku­pe­räis­vä­es­töl­tä. Luon­non hyö­dyn­tä­mi­nen opit­tiin kui­ten­kin no­pe­as­ti, sil­lä syö­tä­vien ni­säk­käi­den ja lin­tu­jen li­säk­si ve­sis­töis­sä oli run­saas­ti ka­lo­ja, sim­pu­koi­ta ja ra­pu­ja. New Yor­kin alu­eel­la teh­dyis­sä kai­vauk­sis­sa on esi­mer­kik­si ha­vait­tu, et­tä sim­pu­kan ja os­te­rei­den kuo­ria löy­tyy maa­pe­räs­tä pak­sui­na ker­rok­si­na.

Poh­jois-Eu­roop­paan ver­rat­tu­na sim­pu­kat ja ra­vut ovat ol­leet erit­täin suu­ria pai­kal­li­sia herk­ku­ja. Pa­ras­ta Mai­nen osa­val­ti­on ruo­kaa ovat alu­mii­ni­fo­li­os­sa hau­du­te­tut suu­ret hum­me­rit, jois­sa on li­haa ai­van eri ta­val­la kuin esi­mer­kik­si suo­ma­lai­sis­sa ra­vuis­sa. Uu­den-Eng­lan­nin, New Jer­seyn, Ma­ry­lan­din ja Vir­gi­ni­an ran­ni­koil­ta taas saa­daan li­ha­via os­te­rei­ta ja eri­lai­sia sim­pu­koi­ta. Was­hing­to­nin ka­la­to­ri si­jait­see Po­to­mac-joen ran­nas­sa ai­van Ca­pi­to­lin ku­pees­sa. Siel­tä saat­toi mo­nien ka­la­la­jien li­säk­si os­taa muun mu­as­sa pu­nai­sia, höy­ry­tet­ty­jä tas­ku­ra­pu­ja suu­ris­sa­kin eris­sä. Itä­ran­ni­kon eri­lais­ten sim­puk­ka­keit­to­jen eri­no­mai­suut­ta olen puo­les­taan mai­nos­ta­nut jo ai­kai­sem­min.

Itä­ran­ni­kol­la ka­las­te­taan myös mo­nia meil­le tun­te­mat­to­mam­pia ka­la­la­je­ja. Oma suo­sik­ki­ni on rock­fish eli ki­vi­ka­la, jota löy­tyy eri­tyi­ses­ti Po­to­ma­cis­ta. Se on vaa­lea kala, jon­ka maku ja teks­tuu­ri muis­tut­ta­vat suo­ma­lais­ta sii­kaa ja ku­haa. Myös tuo­ret­ta ton­ni­ka­laa on ai­na tar­jol­la. Sii­tä saa pan­nul­le tai gril­liin eri­no­mai­sia pih­ve­jä, kun­han muis­taa val­mis­taa ne no­pe­as­ti kor­ke­as­sa läm­pö­ti­las­sa niin, et­tä ne jää­vät si­säl­tä pu­nai­sik­si tai pin­keik­si. Kol­mas eri­no­mai­nen ka­la­va­lin­ta on troop­pi­nen mahi-mahi (muil­ta ni­mil­tään dol­fii­ni ja do­ra­do – del­fii­nien kans­sa sil­lä ei to­sin ole mi­tään te­ke­mis­tä). Ha­vai­jin­kie­li­ses­tä ni­mes­tään huo­li­mat­ta sitä pyy­dys­te­tään run­saas­ti myös At­lan­tin puo­lel­la.

Mahi-mahi soveltuu hyvin esimerkiksi tacojen täytteeksi.

Myös Flo­ri­das­sa saa hie­no­ja pai­kal­li­sia ka­lo­ja eri muo­dois­sa. Hie­man har­vi­nai­sem­mis­ta flo­ri­da­lai­sis­ta ruo­is­ta täy­tyy mai­ni­ta vie­lä erik­seen al­li­gaat­to­rit ja sam­ma­kot, joi­ta olen pääs­syt naut­ti­maan ai­dos­sa ym­pä­ris­tös­sä kes­kel­lä subt­roop­pis­ta Everg­la­de­sin suo­a­lu­et­ta Mi­a­min län­si­puo­lel­la. Me­rel­li­siä ruo­kia ne ei­vät tie­ten­kään ole, mut­ta ve­des­sä ne­kin sil­ti elä­vät. Söim­me nii­tä erääs­sä ulos­päin nuh­jui­sel­ta vai­kut­ta­nees­sa tien­var­si­ra­vin­to­las­sa, jon­ka isän­tä läh­ti joka aa­mu nel­jän ai­kaan ke­rää­mään suol­ta ai­nek­set ruo­ka­lis­tal­le. Fri­tee­ra­tut sam­ma­kon­rei­det mais­tui­vat to­del­la­kin ka­nan­li­hal­le ja vas­ta­si­vat kool­taan hy­vin­kin suo­ma­lai­sia broi­le­rin­rei­siä. Sekä sam­ma­kon et­tä al­li­gaat­to­rin li­hat ovat vä­hä­ras­vai­sia ja si­ten erit­täin ter­veel­li­siä.

Ka­ri­bi­an­me­reen las­ke­va Mis­sis­sip­pi on tul­lut tun­ne­tuk­si höy­ry­te­tyis­tä joki- ja kat­ka­ra­vuis­taan. Ne kuu­lu­vat olen­nai­si­na osi­na eri­lai­siin ca­jun- ja kre­o­li­ruo­kiin, joi­ta olen esi­tel­lyt jo ai­kai­sem­min. Ka­ri­bi­an­me­ren ran­ni­kol­ta saa­daan pal­jon myös kis­sa­ka­laa (cat­fish) ja rum­pu­ka­laa (drum­fish), joi­ta pää­sin ai­koi­naan naut­ti­maan edes­men­neen yh­dys­val­ta­lai­sen su­per­ko­kin Paul Proud­hom­men ra­vin­to­las­sa New Or­le­an­sis­sa.

Länsirannikko

Myös Tyy­nes­tä val­ta­me­res­tä löy­ty­vät omat ka­la­la­jin­sa. Siel­lä on pal­jon eri­tyi­ses­ti lo­hia, joi­ta myös suo­ma­lai­set siir­to­lai­set ai­koi­naan ka­las­ti­vat. Lo­hia on siel­lä mo­nia eri la­je­ja, jois­ta kuu­lui­sim­pia ovat jopa 40–50-ki­loi­sek­si kas­va­va ku­nin­gas­lo­hi sekä ke­väi­sin pyy­det­tä­vä kirk­kaan­pu­na­li­hai­nen soc­keye sal­mon eli pu­na­lo­hi. Ore­go­nin ja Was­hing­to­nin sekä Alas­kan lo­hi­jo­et ovat eri­tyi­ses­ti ur­hei­lu­ka­las­ta­jien suo­si­os­sa. Ai­nut­ker­tai­nen me­rel­lis­ten ruo­kien aar­re­ait­ta löy­tyy Se­at­t­len kau­pun­gin sa­ta­mas­ta, jos­ta ka­lo­ja lu­va­taan toi­mit­taa ti­lauk­ses­ta kaik­ki­al­le maa­il­maan. Sa­ta­ma­lai­tu­reil­la on usei­ta ka­la­ra­vin­to­loi­ta, jot­ka tar­joi­le­vat loh­ta niin gril­lat­tu­na, pais­tet­tu­na kuin sa­vus­tet­tu­na­kin. Lo­hen ohel­la olen syö­nyt siel­lä myös pai­kal­li­sia par­ta­veit­si­sim­pu­koi­ta (ra­zor clams), jot­ka oli­vat par­hai­ta kos­kaan mais­ta­mi­a­ni sim­pu­koi­ta. Ha­vai­ji­lai­sen, kii­na­lai­sen ja ja­pa­ni­lai­sen keit­ti­ön glo­ba­li­soi­tu­mi­nen on ta­pah­tu­nut se­kin pit­käl­le Yh­dys­val­tain kaut­ta.

Län­si­ran­ni­kol­la tuo­te­taan Yh­dys­val­tain par­haat puna- ja val­ko­vii­nit, ja nii­tä on saa­ta­vil­la run­saas­ti myös Suo­mes­sa. Ha­lu­an mai­ni­ta yh­den eri­tyi­sen vii­ni­ti­lan Ka­li­for­ni­as­ta Na­pan laak­sos­ta, ni­mit­täin Nie­baum-Cop­po­lan vii­ni­ti­lan, jon­ka ny­kyi­nen vi­ral­li­nen nimi on Ru­bi­con Es­ta­te Wi­ne­ry. Sen on al­ku­jaan pe­rus­ta­nut lä­hes 150 vuot­ta sit­ten hel­sin­ki­läi­nen me­ri­kap­tee­ni Gus­tav Ny­bom, joka on yk­si Ka­li­for­ni­an vii­ni­his­to­ri­an mer­kit­tä­vim­mis­tä hah­mois­ta. Noin 50 vuot­ta sit­ten ky­sei­nen tila siir­tyi mo­ni­nais­ten vai­hei­den jäl­keen Suo­mes­sa­kin usein vie­rail­leen maa­il­man­kuu­lun elo­ku­va­oh­jaa­jan Fran­cis Ford Cop­po­lan omis­tuk­seen. Hän on muun mu­as­sa luo­nut vii­ni­ti­lal­le sen his­to­ri­as­ta ker­to­van näyt­te­lyn, jos­sa ti­lan suo­ma­lai­set juu­ret tu­le­vat hy­vin esil­le. 

Län­si­ran­ni­kol­la syö­mis­tä­ni ka­la­ruo­is­ta yk­si voit­taa kaik­ki muut. Ky­sees­sä on al­ku­jaan mek­si­ko­lai­nen ka­la­ruo­ka, jota olen naut­ti­nut kah­teen eri ker­taan Mor­ro Bayn sa­ta­mas­sa ole­vas­sa, ul­koi­ses­ti vaa­ti­mat­to­mas­sa ka­tu­ruo­kaa tar­joi­le­vas­sa ra­vin­to­las­sa. Mor­ro Bay si­jait­see val­ta­tie 1:n var­rel­la suun­nil­leen Los An­ge­le­sin ja San Fran­cis­con puo­les­sa vä­lis­sä. Ky­sei­nen ruo­ka­la­ji on Red Snap­per Vera Cruz, ja se on läh­töi­sin Mek­si­kon itä­ran­ni­kol­la si­jait­se­vas­ta Vera Cru­zin maa­kun­nas­ta. Kos­ka pu­na­nap­si­jaa on ko­vin vai­kea saa­da Suo­mes­ta, voi ruo­an val­mis­tuk­ses­sa sen si­jaan käyt­tää hy­vin esi­mer­kik­si ku­haa tai sii­kaa. 

SNAP­PER VERA CRUZ 

Kas­ti­ke:

1 rkl olii­vi­öl­jyä

2 murs­kat­tua val­ko­si­pu­lin kynt­tä

1 si­pu­li pie­nek­si pa­loi­tel­tu­na

1 purk­ki to­maat­ti­murs­kaa

2 rkl hie­nok­si pa­loi­tel­tua, säi­löt­tyä ja­la­pe­noa

½ tl suo­laa

½ tl rou­hit­tua mus­ta­pip­pu­ria

1 dl vii­pa­loi­tu­ja pap­ri­ka­täyt­tei­siä olii­ve­ja

1 rkl kap­rik­sia

½ tl kui­vat­tua ore­ga­noa

1 tl li­men me­hua

1 tl hie­non­net­tua per­sil­jaa

Kala:

 2 kes­ki­ko­kois­ta ku­ha­fi­let­tä

½ tl suo­laa

¼ tl rou­hit­tua mus­ta­pip­pu­ria

2 rkl olii­vi­öl­jyä 

Vi­han­nek­set:

1 rkl olii­vi­öl­jyä

1 kes­ki­ko­koi­nen ke­sä­kur­pit­sa use­am­paan osaan kat­kais­tu­na ja ohu­ek­si vii­pa­loi­tu­na

vas­taa­va mää­rä ta­val­lis­ta kur­pit­saa ohu­ek­si vii­pa­loi­tu­na

ri­paus suo­laa

ri­paus rou­hit­tua mus­ta­pip­pu­ria

1 lime ko­ris­te­luun

Val­mis­tus:

Li­sä­tään kuu­men­net­tuun öl­jyyn val­ko­si­pu­li ja si­pu­li. Kyp­sen­ne­tään noin kol­men mi­nuu­tin ajan. Li­sä­tään to­maa­tit, ja­la­pe­no, suo­la ja pip­pu­ri, min­kä jäl­keen jat­ke­taan kyp­sen­tä­mis­tä toi­set kol­me mi­nuut­tia.

Li­sä­tään jouk­koon olii­vit, kap­rik­set, ore­ga­no, li­men mehu ja per­sil­ja. An­ne­taan kie­hua mie­dol­la läm­möl­lä sa­mal­la, kun val­mis­te­taan kala.

Maus­te­taan ka­la­fi­leet suo­lal­la ja pip­pu­ril­la. Lai­te­taan fi­leet erit­täin kuu­mal­le pan­nul­le nah­ka­puo­li alas­päin, ja pai­ne­taan puu­las­tal­la niin, et­tä fi­lee py­syy ta­sai­se­na. Jat­ke­taan ka­lan kyp­sen­tä­mis­tä noin kuu­den mi­nuu­tin ajan las­tal­la ai­na vä­lil­lä pai­nel­len. Kään­ne­tään kala las­tan avul­la ym­pä­ri, ja jat­ke­taan pais­ta­mis­ta vie­lä noin kol­men mi­nuu­tin ajan. Nos­te­taan kala pan­nul­ta, ja ase­te­taan se va­lu­maan ri­ti­län pääl­le.

Li­sä­tään pais­ta­mi­seen käy­te­tyl­le pan­nul­le olii­vi­öl­jyä sekä vii­pa­loi­dut vi­han­nek­set ja maus­teet. Pais­te­taan se­koit­ta­en vie­lä 5-6 mi­nuut­tia.

Le­vi­te­tään vi­han­nes­se­koi­tus­ta tar­joi­lu­as­ti­aan, nos­te­taan sen pääl­le kala ja li­sä­tään tar­peel­li­nen mää­rä kas­ti­ket­ta fi­lei­den pääl­le. Ko­ris­tel­laan lo­puk­si ohuil­la li­me­vii­pa­leil­la, ja syö­dään.

SIE­NI­SA­VU­LO­HI­KEIT­TO

Yh­dys­val­tain luo­teis­ran­ni­kol­la koh­taa­vat me­rel­li­set ja man­te­reel­li­set ele­men­tit usein toi­sen­sa. Esi­merk­ki­nä täs­tä on ohei­nen oh­je, sie­nil­lä höys­tet­ty sa­vu­lo­hi­keit­to, jos­sa on mu­ka­na myös hy­vin suo­ma­lai­sia ai­ne­so­sia. 

Ai­nek­set:

1 purk­ki säi­löt­ty­jä sim­pu­koi­ta

2 dl hie­nok­si pa­loi­tel­tua sa­vu­loh­ta

2 murs­kat­tua val­ko­si­pu­lin kynt­tä

2 rkl voi­ta

1 pa­loi­tel­tu vih­reä pap­ri­ka

1 pa­loi­tel­tu sel­le­rin­var­si

2 dl pa­loi­tel­tu­ja sie­niä, esi­mer­kik­si sup­pi­lo­vah­ve­roi­ta tai vas­taa­via

1 pa­loi­tel­tu si­pu­li

5 dl ka­la­lien­tä

2 pa­loi­tel­tua isoa pe­ru­naa

2 tl mais­si­jau­hoa tai pe­ru­na­jau­hoa

5 dl mai­toa

suo­laa ja pip­pu­ria maun mu­kaan

per­sil­jaa ja/tai vil­liyrt­te­jä ko­ris­te­luun

Oh­je:

Pais­ta sa­vu­lo­hi ja val­ko­si­pu­li vois­sa. Li­sää pap­ri­ka, sel­le­ri, sie­net ja si­pu­li. An­na hau­tua noin 10 mi­nuut­tia.

Li­sää kuu­maan ka­la­lie­meen pe­ru­nat, ja kei­tä ne kyp­sik­si. Li­sä­tään jouk­koon kyp­sen­ne­tyt vi­han­nek­set. Nos­te­taan pois lie­del­tä.

Se­koi­te­taan mais­si- tai pe­ru­na­jau­ho de­siin mai­toa, ja li­sä­tään näin syn­ty­nyt seos ka­la­lie­meen. Jat­ke­taan keit­tä­mis­tä noin 10 mi­nuu­tin ajan. Li­sä­tään tar­peel­li­nen mää­rä suo­laa ja pip­pu­ria.

Nau­ti­taan keit­to jon­kun hy­vän ja ter­veel­li­sen ko­ko­jy­vä­lei­vän sekä kui­van val­ko­vii­nin kans­sa.

***

Ruo­ka­la­jien va­lin­nas­ta, re­sep­tii­kas­ta ja nii­hin liit­ty­vis­tä his­to­ri­al­li­sis­ta taus­tois­ta vas­taa­va Jyr­ki Ii­vo­nen on Tam­pe­reel­la asu­va eläk­keel­lä ole­va puo­lus­tus­mi­nis­te­ri­ön en­ti­nen vies­tin­tä­joh­ta­ja. Hän on työs­ken­nel­lyt li­säk­si Suo­men suur­lä­he­tys­tös­sä Was­hing­to­nis­sa, Ul­ko­po­liit­ti­ses­sa ins­ti­tuu­tis­sa eri­kois­tut­ki­ja­na sekä eri­lai­sis­sa ope­tus- ja tut­ki­mus­teh­tä­vis­sä Tam­pe­reen yli­o­pis­tos­sa. Ruo­ka ja ruo­ka­kult­tuu­rit ovat eri­tyi­sen lä­hel­lä hä­nen sy­dän­tään.