Osallistuin kesällä 2012 SAM:n korkeakouluopiskelijoille suunnattuun Work & Travel -kesätyöohjelmaan Wisconsinin osavaltiossa. Tapahtui juuri se odottamaton (vai klisee?); tapasin amerikkalaisen miehen, rakastuimme ja kesän loputtua emme halunneet päästää irti. Elokuussa 2015 menimme kihloihin ja aloimme suunnitella tositarkoituksella yhteistä tulevaisuuttamme.
Viisumi
Tulin Yhdysvaltoihin K-1-kihlaviisumilla (K-1 fiance visa) helmikuussa 2016. Viisumi mahdollisti naimisiinmenon 90 päivän sisällä maahantulosta, jonka jälkeen pystyin hakea väliaikaista oleskelulupaa eli green cardia. Kun väliaikainen oleskelulupa umpeutui 2 vuoden päästä, hain 10 vuoden pysyvää oleskelulupaa. Pysyvän green cardin käsittely kesti ruuhkan takia melkein 1,5 vuotta. Tästä seuraava askel oli kansalaisuuden hakeminen.
Päätin jo aikaisessa vaiheessa, että haen USAn kansalaisuutta heti kun se on mahdollista. En halunnut alkaa räpläämään paperihommia joka 10. vuosi green card-uusien merkeissä. K-1-viisumin kautta kansalaisuutta saa hakea, kun on ollut naimisissa 3 vuotta. Odotin kuitenkin kunnes 10 vuoden green card-käsittely oli valmis ennen kuin aloitin kansalaisuusprosessin.
Kansalaisuushakemus
Hain kansalaisuutta syksyllä 2020 tuli hännän alla, sillä Yhdysvaltojen kansalaisuus- ja maahanmuuttoviraston USCIS:n oli tarkoitus uusia kansalaisuustesti. Uudistukseen kuuluivat muun muassa pidempi ja hankalampi kansalaisuustesti sekä tuntuva hinnankorotus hakemusprosessiin. Lopulta nämä kaavaillut uudistukset eivät tulleet kuitenkaan edes voimaan, go figure!
Hakemuksen sai täyttää netissä ja maksun suorittaa luottokortilla, vau! Tämä oli huikea parannus edellisiin hakemuksiin, jotka piti täyttää käsin ja maksu hoidettiin shekillä.
Hakemus oli helppo täyttää, mutta siihen tarvittavien liitteiden kasaaminen vei jonkin aikaa, ja ne oli hyvä olla kerättynä etukäteen. Liitteeksi pyydettiin jos jonkinlaista dokumenttia todisteeksi kelvollisesta kansalaisuudesta ja avioliitosta, koska hain kansalaisuutta avioliiton perusteella. Laitoin hakemuksen mukaan veronpalautustodistuksia, avioliittopaperit, lapsen syntymätodistuksen ja omistusasuntopapereita. Hakemusprosessi oli kaiken perusteella aika lailla läpihuutojuttu meidän kohdalla.
Alkukeväästä 2021 USCIS tiedotti, ettei minun tarvinnut käydä ylimääräisellä kierroksella heidän Milwaukeen toimistolla antamassa biotunnistetietojani (kuva, sormenjäljet) vaan he käyttivät heillä jo olevia tietojani. Tästä noin kuukauden kuluttua minut kutsuttiin kansalaisuustestiin. Testipäivä osui tietysti samalle viikolle, jolle olimme varanneet matkan Seattleen. Koska kansalaisuustestin siirtäminen ei ole ihan pikkujuttu, matkavarauksien siirtäminen ja lomapäivien uudelleen sumpliminen oli helpompaa.
Kansalaisuustesti
Mieheni Tyler ajoi minut testipäivänä kahden tunnin päähän Milwaukeehen, ja odotti autossa sen aikaa, kun kävin testissä. Turvatarkastuksen jälkeen minut ohjattiin virkailijan toimistoon testattavaksi. Virkailija varmisti henkilöllisyyteni (kolmas kerta sisäänpääsyn jälkeen), jutteli niitä näitä Suomesta ja Euroopasta käynnistäessään koetilaisuutta. Tämä rentoutti tilannetta. Onneksi sain ystävällisen testaajan, sillä olin aiemmin lukenut kauhutarinoita inhottavista virkailijoista.
Vuonna 2021 pidetty kansalaisuustesti koostui maksimissaan 25 kysymyksestä, joista 10 piti saada oikein. Kansalaisuustestiin pystyi harjoittelemaan 100 harjoituskysymyksen avulla, joista sitten satunnaiset 25 päätyi kokeeseen. Nämä kysymykset ovat luettavissa USCIS:n nettisivuilla, lisäksi App Storesta voi myös ladata harjoitustestisovelluksen. Tätä appia minä rämpytin muutaman kuukauden, kunnes kaikki kysymykset ja vastaukset olivat muistissa. Suurin osa kysymyksistä oli helppoja ja kuuluvat yleissivistyksen piiriin, mutta mukana oli myös vaikeita kysymyksiä. Kysymykset liittyvät USA:n maantietoon, politiikkaan ja kulttuuriin.
Vastattuani oikein 10 kysymykseen virkailija siirtyi testin seuraavaan vaiheeseen, englannin kielen sujuvuuden testaukseen. Minulle ei ole ihan auennut, miksi englannin kieltä mitataan, kun se ei edes ole USAn virallinen kieli. Koneen näytöltä piti lukea ääneen simppeli lause. Tämän jälkeen virkailija luki ääneen toisen lauseen, ja se piti kirjoittaa koneelle. Huikea kielikoe! Lopuksi virkailija näpytteli kansalaisuustestini tuloksen hyväksytyksi.
Kansalaisuusvala
Kutsu kansalaisuusvalaan tuli postitse muutaman viikon päästä kokeesta. Valatilaisuus tarkoitti jälleen päiväreissua Milwaukeehen. Tilaisuuden aluksi minut ohjattiin huoneeseen, jonka lattiaan oli merkattu seisomapaikat 2 metrin välein, kiitos koronapandemian. Meitä oli paikalla yhteensä 30 kohtapuoliin uunituoretta amerikkalaista.
Valatilaisuus oli nopeasti ohi ja koostui lähinnä vain muutaman minuutin valan vannomisesta. Vala sisälsi muun muassa lupauksen maan puolustamisesta ja vannotti luopumaan uskollisuuksista muille valtioille. Tämän jälkeen jokainen kutsuttiin hakemaan kirjekuori, joka sisälsi kansalaisuustodistuksen ja infolehtisen Yhdysvaltain kansalaisten oikeuksista (kuten äänestysoikeus) ja velvollisuuksista (kuten valamiehistöön osallistuminen, jury duty). Vala oli ohi noin 10 minuutissa, ja juhlistimme tapahtumaa mieheni kanssa lihapullalounaalla Milwaukeen Ikeassa.
Jälkipyykki
Kansalaisuuden saamisen jälkeen hain Yhdysvaltojen passin tulevaa Suomen matkaamme varten. Sosiaaliturvatiedot piti myös päivittää, ja ajokortti, sillä sen voimassaoloaika oli sidottu green cardiin.
Olo on kansalaisuuden saamisen jälkeen aika sama kuin ennen. Emme juhlistaneet asiaa mitenkään sen kummemmin, mutta kavereilta sain onnentoivotuksia (osalta toki sarkastisesti), ja pomolta töissä onnittelukortin sekä pienen lahjan. Tuntui, että ympärillä olevat ihmiset olivat asiasta enemmän innoissaan kuin minä.
En tietystikään luopunut Suomen kansalaisuudesta, sillä Suomi tunnustaa kaksoiskansalaisuudet (Yhdysvaltojen silmissä olen vain amerikkalainen). Tämä oli edellytys USA:n kansalaisuushakemukselleni, sillä en olisi suostunut luopumaan Suomen kansalaisuudestani. Suomi on ikuisesti osa identiteettiäni ja kulttuuriani, josta tuntuisi väärältä luopua. Eikä yhtään haittaa, että Suomi on yksi maailman parhaista yhteiskunnista ja passeista - jos joskus haluaisimmekin muuttaa Suomeen.
Vaikka Yhdysvaltojen kansalaisuus ei ole minulle symbolisella tasolla mitenkään merkityksellinen, se helpottaa matkustamista ja antaa mielenrauhan kodin rakentamiselle. Ja saanpahan ainakin tästä lähtien äänestää paremman tulevaisuuden puolesta.
***
Iida Berg asuu amerikkalaisen miehensä ja poikansa kanssa reilun 70 000 asukkaan Appletonissa Wisconsinissa, jonne hän muutti helmikuussa 2016. Iida on suurimmaksi osaksi äiti ja vaimo, mutta hän yrittää myös kovasti toteuttaa itseään näiden määritelmien ulkopuolella.