Mi­hin Yh­dys­val­to­jen pe­rus­tus­la­ki no­jaa? Ke­nen luot­ta­mus­ta hal­li­tuk­sen tu­lee naut­tia? En­tä mit­kä ovat kan­sa­lais­ten ja osa­val­ti­oi­den oi­keu­det?

Yh­dys­val­lat on pre­si­dent­ti­val­tai­nen de­mok­raat­ti­nen ja ta­sa­val­tai­nen liit­to­val­tio. Sen po­liit­ti­nen jär­jes­tel­mä kä­sit­tää kol­me ta­soa. Ylin­nä on fe­de­ra­lis­ti­nen eli liit­to­val­ti­o­ta­so, sit­ten osa­val­ti­o­ta­so ja alin­na pai­kal­lis­ta­so.

Liit­to­val­ti­on muo­dos­taa 50 pe­ri­aat­tees­sa it­se­näis­tä ta­sa­val­taa sekä jouk­ko eril­li­sa­lu­ei­ta. Näi­tä ovat muun mu­as­sa osa­val­ti­oi­den yh­tei­ses­ti omis­ta­ma Ko­lum­bi­an liit­to­pii­ri­kun­ta (Dist­rict of Co­lum­bia, D.C.), jos­sa maan pää­kau­pun­ki Was­hing­ton si­jait­see. Mui­ta eril­li­sa­lu­ei­ta ovat Yh­dys­val­tain va­paa lii­tän­näis­val­tio Pu­er­to Rico sekä lu­kui­sa jouk­ko Ka­ri­bi­an­me­ren ja Tyy­nen­me­ren saa­ria ku­ten Neit­syt­saa­ret (Vir­gin Is­lands), Guam, Mid­way ja Ame­ri­kan Sa­moa.

Kolme valtiomahtia

Liit­to­val­ti­on po­liit­ti­nen jär­jes­tel­mä on mää­ri­tel­ty vuon­na 1787 laa­di­tus­sa ja kak­si vuot­ta myö­hem­min voi­maan as­tu­nees­sa pe­rus­tus­lais­sa, joka var­si­nai­ses­ti pe­rus­ti Ame­ri­kan Yh­dys­val­lat (Uni­ted Sta­tes of Ame­ri­ca). Pe­rus­tus­la­ki no­jaa eu­roop­pa­lais­ten va­lis­tus­fi­lo­so­fien aja­tuk­siin ja eri­tyi­ses­ti rans­ka­lai­sen Mon­tes­qui­eun pa­ro­nin nä­ke­myk­siin val­lan kol­mi­ja­os­ta.

Mon­tes­qui­eun kol­mi­ja­ko pe­rus­tui so­si­aa­li­siin sää­tyi­hin (ku­nin­gas, aris­tok­ra­tia, maa­no­mis­ta­jat), mut­ta kos­ka Poh­jois-Ame­ri­kan vas­tait­se­näis­ty­neis­sä val­ti­ois­sa ei ol­lut sää­ty­jä vaan kaik­ki va­paat ja maa­ta omis­ta­vat mie­het oli­vat tasa-ar­voi­sia, Yh­dys­val­tain pe­rus­ta­jai­sät päät­ti­vät to­teut­taa val­lan­ja­on val­ti­o­mah­tien toi­min­nan mu­kaan. Näin toi­meen­pa­no­val­ta an­net­tiin pre­si­den­til­le, lain­sää­dän­tö­val­ta kak­si­ka­ma­ri­sel­le kong­res­sil­le ja tuo­mi­o­val­ta riip­pu­mat­to­mil­le tuo­mi­ois­tui­mil­le.

Mon­tes­qui­eun mie­les­tä mitä pie­nem­pi val­tio on, sitä pa­rem­mat mah­dol­li­suu­det sil­lä on de­mok­raat­ti­seen ja edus­tuk­sel­li­seen hal­lin­toon. Hä­nen mu­kaan­sa laa­jas­sa maas­sa ta­sa­val­ta­lai­suut­ta oli mah­do­ton­ta to­teut­taa. Tä­män nä­ke­myk­sen Ja­mes Ma­di­son, yk­si Yh­dys­val­tain pe­rus­ta­jai­sis­tä, kään­si pää­la­el­leen esit­tä­mäl­lä aja­tuk­sen, et­tä mitä laa­jem­pi alue on, sitä hel­pom­paa re­pub­li­ka­nis­min, ta­sa­val­ta­lai­suu­den, to­teut­ta­mi­nen on. Laa­jal­la alu­eel­la on niin pal­jon eri­lai­sia int­res­si­ryh­miä, et­tei mi­kään pää­se yk­sis­tään do­mi­noi­maan toi­sia. Täs­tä nä­ke­myk­ses­tä saa­tiin yk­si pe­rus­te Yh­dys­val­tain laa­je­ne­mi­sel­le län­teen.

Suvereniteetti nojaa kansaan

Pe­rus­tus­lain mu­kaan Yh­dys­val­to­jen su­ve­re­ni­teet­ti no­jaa kan­saan. Edus­tuk­sel­li­suu­des­ta va­rat­tiin osuus sekä kan­sal­le et­tä (osa)val­ti­oil­le. Lain­sää­dän­tö­e­li­men ka­ma­reis­ta edus­ta­jain­huo­neen (Hou­se of Rep­re­sen­ta­ti­ves) va­lit­se­vat kan­sa­lai­set kah­dek­si vuo­dek­si edus­ta­maan it­se­ään, kun taas toi­nen ka­ma­ri, se­naat­ti (se­na­te), edus­taa val­ti­oi­ta.

Aluk­si se­naat­to­rit va­lit­tiin­kin osa­val­ti­oi­den lain­sää­dän­tö­e­lin­ten toi­mes­ta ja vas­ta vuon­na 1913 pe­rus­tus­lain 17. li­säys muut­ti va­lin­nan ta­pah­tu­vak­si osa­val­ti­on kan­sa­lais­ten ää­nes­tyk­sel­lä. Se­naat­to­rit va­li­taan kuu­dek­si vuo­dek­si ker­ral­laan si­ten, et­tä kol­man­nes se­naat­to­reis­ta on ero­vuo­ros­sa kah­den vuo­den vä­lein. Ku­kin osa­val­tio saa liit­to­val­ti­on kong­res­siin kak­si se­naat­to­ria, kun edus­ta­jain­huo­neen jä­se­net va­li­taan asuk­kai­den lu­ku­mää­rän mu­kaan.

Edus­ta­jain­huo­nee­seen va­li­tun tu­lee ol­la vä­hin­tään 25-vuo­ti­as ja se­naat­to­rin vä­hin­tään 30-vuo­ti­as. Edus­ta­jan tu­lee ol­la ol­lut Yh­dys­val­tain kan­sa­lai­nen vä­hin­tään seit­se­män vuot­ta ja se­naat­to­rin yh­dek­sän. Li­säk­si hei­dän tu­lee asua sii­nä osa­val­ti­os­sa, jos­sa he ovat eh­dok­kai­na. Pre­si­den­tin tu­lee ol­la vä­hin­tään 35-vuo­ti­as syn­ty­pe­räi­nen Yh­dys­val­tain kan­sa­lai­nen ja asu­neen Yh­dys­val­lois­sa vä­hin­tään 14 vuot­ta.

Punnukset ja vastapunnukset

Toi­meen­pa­no­val­ta kuu­luu pe­rus­tus­lain mu­kaan pre­si­den­til­le, joka sit­ten ko­ko­aa ym­pä­ril­leen eri alo­jen neu­vo­nan­ta­jia, jois­ta muo­dos­tuu hal­li­tus. Kos­ka Yh­dys­val­lat ei ole par­la­men­taa­ri­nen jär­jes­tel­mä, hal­li­tuk­sen ei tar­vit­se naut­tia edus­kun­nan eli kong­res­sin luot­ta­mus­ta. Pre­si­den­tin luot­ta­mus riit­tää.

Pe­rus­tus­lain mu­kaan hal­lin­non kol­me toi­mi­a­laa ovat it­se­näi­siä, mut­ta ne ei­vät ole toi­sis­taan riip­pu­mat­to­mia. Nii­den vä­lil­le on luo­tu niin sa­not­tu pun­nus­ten ja vas­ta­pun­nus­ten (checks and ba­lan­ces) jär­jes­tel­mä, jon­ka no­jal­la val­ta­e­li­met val­vo­vat tois­ten­sa toi­mia. Tämä on usein luo­nut jän­nit­tei­tä ja jopa val­ta­tais­te­lua eri toi­mi­joi­den vä­lil­le.

Eri­tyi­sen yleis­tä val­ta­tais­te­lu on kong­res­sin ja pre­si­den­tin vä­lil­lä, jos pre­si­dent­ti on eri puo­lu­ees­ta kuin kong­res­sin tai sen jom­man­kum­man ka­ma­rin enem­mis­tö. Pre­si­dent­ti voi näet veto- oi­keu­del­laan hy­lä­tä la­kie­si­tyk­sen.Jos kong­res­si kui­ten­kin hy­väk­syy sen hyl­käyk­sen jäl­keen mo­lem­mis­sa ka­ma­reis­sa kah­den kol­ma­so­san enem­mis­töl­lä, laki syn­tyy.

Vas­taa­vas­ti ta­sa­pai­no­tus-pe­ri­aat­teen mu­kai­ses­ti mi­nis­te­rien ni­mi­tyk­set vaa­ti­vat se­naa­tin suos­tu­muk­sen. Se­naa­tin vah­vis­tus tar­vi­taan myös mo­nien pre­si­den­tin te­ke­mien kor­keim­pien vir­ka­mies­ten, suur­lä­het­ti­läi­den ja liit­to­val­ti­on tuo­ma­rei­den ni­mi­tyk­sil­le. Eh­kä mer­kit­tä­vim­piä se­naa­tin oi­keuk­sia on ul­ko­val­to­jen kans­sa teh­ty­jen so­pi­mus­ten ra­ti­fi­oi­mi­nen. Kaik­kien raha-asia-aloit­tei­den tu­lee puo­les­taan läh­teä edus­ta­jain­huo­nees­ta.

Pe­rus­ta­jai­sät ei­vät ha­lun­neet eu­roop­pa­lais­ten ku­nin­gas­kun­tien ta­pai­sia han­ka­lia pe­ri­mys­kiis­to­ja hal­lit­si­jan seu­raa­jas­ta ja tä­män ta­kia luo­tiin va­rap­re­si­den­tin vir­ka. Pe­rus­tus­lain mu­kaan va­rap­re­si­dent­ti toi­mii se­naa­tin pu­heen­joh­ta­ja­na, mut­ta saa ää­nes­tää vain rat­kais­tak­seen muu­ten syn­ty­vän ta­sa­pe­lin. Va­rap­re­si­dent­ti ei usein­kaan osal­lis­tu se­naa­tin ko­kouk­siin, jol­loin va­lit­tu­na pu­heen­joh­ta­ja­na toi­mii yleen­sä se­naa­tin enem­mis­tö­nä ole­van puo­lu­een yh­tä­jak­soi­ses­ti pi­sim­pään se­naat­to­ri­na toi­mi­nut hen­ki­lö (Pre­si­dent pro tem­po­re). Hän on ”val­lan­pe­ri­mys­jär­jes­tel­mäs­sä” kol­man­te­na va­rap­re­si­den­tin ja edus­ta­jain­huo­neen pu­he­mie­hen jäl­keen.

Kong­res­si voi tar­kis­taa pre­si­den­tin, mi­nis­te­rien ja liit­to­val­ti­on tuo­ma­rei­den toi­min­taa oman eri­tyi­sen vir­ka­syy­te­me­net­te­lyn­sä (im­pe­ach­ment) avul­la. Täl­lai­ses­sa ta­pauk­ses­sa edus­ta­jain­huo­ne sää­tää eri­tyi­sen syy­te­lain ja se­naat­ti toi­mii var­si­nai­se­na tuo­mi­ois­tui­me­na.

Jos syy­tet­ty­nä on ta­sa­val­lan pre­si­dent­ti, pu­heen­joh­ta­ja­na toi­mii kor­keim­man oi­keu­den yli­tuo­ma­ri. Ai­noa ran­gais­tus, jon­ka se­naat­ti voi lan­get­taa, on vi­ras­ta tai toi­mes­ta erot­ta­mi­nen. Tämä on ai­noa kei­no, jol­la kong­res­si voi erot­taa pre­si­den­tin. Sitä voi ver­ra­ta par­la­men­taa­ris­ten mai­den ku­ten Suo­men vä­li­ky­sy­mys­me­net­te­lyyn, jos­sa edus­kun­ta ää­nes­tää hal­li­tuk­sen tai pää­mi­nis­te­rin luot­ta­muk­ses­ta.

Pre­si­den­teis­tä vain And­rew John­son (1868), Ric­hard Ni­xon (1974) ja Bill Clin­ton (1998) sekä Do­nald Trump (2019) ovat jou­tu­neet vir­ka­syy­te­me­net­te­lyn koh­teek­si. Ni­xon ei kos­kaan jou­tu­nut tuo­mi­ol­le, kos­ka hän ero­si asi­an ol­les­sa vie­lä kes­ken, John­so­nin ja Clin­to­nin se­naat­ti va­paut­ti. Mi­nis­te­reis­tä so­ta­mi­nis­te­ri Wil­li­am W. Belk­nap sai myös va­paut­ta­van tuo­mi­on vuon­na 1876. Tuo­ma­reis­ta kuu­si­tois­ta on jou­tu­nut me­net­te­lyn koh­teek­si ja heis­tä seit­se­män ero­tet­tu toi­mes­taan, näis­tä pe­rä­ti nel­jä toi­sen maa­il­man­so­dan jäl­keen.

Kolmiportainen oikeuslaitos

Kol­man­nek­si val­ti­o­mah­dik­si pe­rus­tus­la­ki loi liit­to­val­ti­on kor­keim­man oi­keu­den (Sup­re­me Court) ja an­toi mah­dol­li­suu­den pe­rus­taa myös mui­ta liit­to­val­ti­on tuo­mi­ois­tui­mia. Näin on vä­hi­tel­len syn­ty­nyt ny­kyi­nen kol­mi­por­tai­nen liit­to­val­ti­on oi­keus­lai­tos.

Alim­pa­na tuo­mi­ois­tui­me­na ovat pii­ri­tuo­mi­ois­tui­met (dist­rict court), joi­ta on ny­kyi­sin 94. Nii­den ylä­puo­lel­la ovat ve­too­mus­tuo­mi­ois­tui­met (court of ap­pe­als). Ylim­pä­nä on kor­kein oi­keus. Li­säk­si liit­to­val­ti­ol­la on usei­ta eri­tyis­tuo­mi­ois­tui­mia joi­ta­kin alu­ei­ta, ku­ten vaik­ka­pa Ko­lum­bi­an liit­to­pii­ri­kun­taa tai Ame­ri­kan Sa­mo­aa var­ten, tai puo­lus­tus­voi­mien hen­ki­lös­töä, kan­sain­vä­lis­tä kaup­paa ja ve­ro­tus­ta var­ten.

Osavaltioiden ja kansalaisten oikeudet

Yh­dys­val­tain pe­rus­tus­la­ki on van­hin edel­leen voi­mas­sa ole­va yh­dek­si laik­si kir­joi­tet­tu pe­rus­tus­la­ki. Isos­sa-Bri­tan­ni­as­sa ei kir­joi­tet­tua pe­rus­tus­la­kia ole ja jot­ta en­ti­sen emä­maan epä­mää­räi­sil­tä ja rii­to­ja ai­heut­ta­vil­ta tul­kin­ta­e­ri­mie­li­syyk­sil­tä voi­tai­siin vält­tyä, Yh­dys­val­tain pe­rus­ta­jai­sät ha­lu­si­vat eh­dot­to­mas­ti kir­joi­te­tun pe­rus­tus­lain. Sitä ei pe­ri­aat­tees­sa voi muut­taa, mut­ta toki sitä kos­ke­vat kä­si­tyk­set ovat ai­ko­jen ku­lu­es­sa muut­tu­neet ja si­ten vai­kut­ta­neet muut­ta­vas­ti myös yh­teis­kun­nan toi­min­taan.

Yh­teis­kun­nal­li­sen aja­tel­lun muu­tok­set voi­daan si­säl­lyt­tää pe­rus­tus­la­kiin te­ke­mäl­lä sii­hen li­säyk­siä (amend­ment). Näin on teh­ty tois­tai­sek­si 27 ker­taa. Mer­kit­tä­vim­piä li­säyk­siä ovat 13., 14. ja 15. li­säys vuo­si­na 1865, 1868 ja 1870, jot­ka päät­ti­vät or­juu­den ja pyr­ki­vät es­tä­mään po­liit­ti­sen syr­jin­nän ro­dun tai et­ni­syy­den no­jal­la, sekä nai­sil­le ää­ni­oi­keu­den an­ta­nut 19. li­säys vuon­na 1920 ja pre­si­den­tin kau­det kah­teen ra­joit­ta­va 22. li­säys vuon­na 1951.

Kä­si­tyk­set osa­val­ti­oi­den oi­keuk­sis­ta ja liit­to­val­ti­on mää­räys­val­las­ta ovat alus­ta al­ka­en ol­leet tär­keä po­liit­ti­nen ky­sy­mys Yh­dys­val­lois­sa. Pe­rus­tus­la­kia laa­dit­ta­es­sa vuon­na 1787 mo­net val­lan­ku­mouk­sen ja va­paus­so­dan seu­rauk­se­na it­se­näis­ty­neet val­ti­ot pel­kä­si­vät liit­to­val­ti­on yli­val­taa oman it­se­mää­rää­mi­soi­keu­ten­sa kus­tan­nuk­sel­la. Mo­net ei­vät ha­lun­neet liit­tyä liit­to­val­ti­ok­si il­man ta­kei­ta nii­den ja nii­den kan­sa­lais­ten suo­je­lus­ta liit­to­val­ti­o­ta vas­taan. Lä­hin­nä tä­män vuok­si syn­tyi­vät pe­rus­tus­lain kym­me­nen en­sim­mäis­tä li­säys­tä, jois­ta yleen­sä pu­hu­taan oi­keuk­sien ju­lis­tuk­se­na tai lu­et­te­lo­na (Bill of Rights).

Pe­ru­soi­keuk­siin kuu­lu­vat sen mu­kaan muun mu­as­sa us­kon­non ja sa­nan­va­paus, oi­keu­den­mu­kai­nen ja no­pea oi­keu­den­käyn­ti ja puo­lu­ee­ton va­la­mie­his­tö. Kos­ka toi­sen li­säyk­sen mu­kaan ”hy­vin val­vot­tu (kou­lu­tet­tu) mi­lii­si on tar­peel­li­nen va­paan val­ti­on (siis osa­val­ti­on) 4 tur­val­li­suu­del­le tur­val­li­suu­del­le, kan­sa­lais­ten oi­keut­ta omis­taa ja kan­taa asei­ta äl­köön lou­kat­ta­ko”, eli siis liit­to­val­ti­on kong­res­sil­la ei ole oi­keut­ta ra­joit­taa aseen­kan­to-oi­keut­ta.

Yh­dys­val­ta­lai­ses­sa fe­de­ra­lis­mis­sa val­ta ja­et­tiin kah­del­le ta­sol­le: liit­to­val­ti­on ja osa­val­ti­oi­den. Liit­to­val­ti­ol­le an­net­tiin vain tie­tyt ra­joi­te­tut val­ta­oi­keu­det ku­ten puo­lus­tus­po­li­tiik­ka, ul­ko­po­li­tiik­ka, kaup­pa sekä ra­joi­tet­tu ve­ron­kan­to. Liit­to­val­tio on täs­sä fe­de­ra­lis­mis­sa ra­joi­tet­tu osa­puo­li. Ai­kai­sem­min­han sen pai­kal­la oli ol­lut ku­nin­gas, jol­la ei ol­lut mi­tään ra­joi­tuk­sia.

Osa­val­ti­ot (sta­tes) ovat su­ve­ree­ne­ja val­ti­oi­ta, jot­ka ovat va­paa­eh­toi­ses­ti mu­ka­na Yh­dys­val­tain lii­tos­sa. Suo­ma­lai­nen ter­mi ”osa­val­tio” saat­taa hel­pos­ti joh­taa nä­ke­myk­seen, jon­ka mu­kaan kyse ei oli­si it­se­näi­sis­tä tai it­sel­li­sis­tä val­ti­ois­ta. Täs­tä kui­ten­kin on kyse, sil­lä osa­val­ti­ot ovat, ai­na­kin pe­ri­aat­tees­sa, täy­si­val­tai­sia it­se­näi­siä val­ti­oi­ta. Niil­lä on kaik­ki val­ta­oi­keu­det, pait­si ne, jot­ka on va­paa­eh­toi­ses­ti luo­vu­tet­tu liit­to­val­ti­ol­le. Osa­val­ti­oi­den lain­sää­dän­tö ei saa kui­ten­kaan ol­la ris­ti­rii­das­sa liit­to­val­ti­on lain­sää­dän­nön kans­sa.

Useim­pien osa­val­ti­oi­den po­liit­ti­nen jär­jes­tel­mä nou­dat­taa var­sin tiu­kas­ti liit­to­val­ti­on jär­jes­tel­mää. Jo­kai­sel­la on oma ta­sa­val­tai­nen ja de­mok­raat­ti­nen pe­rus­tus­la­kin­sa sekä oi­keus­lai­tok­sen­sa. Useim­mil­la osa­val­ti­oil­la on edus­kun­ta­na liit­to­val­ti­on mal­lin mu­kai­nen kak­si­ka­ma­ri­nen kong­res­si ja toi­meen­pa­no­val­ta on us­kot­tu ku­ver­nöö­ril­le ja hä­nen ko­ko­a­mal­leen hal­li­tuk­sel­le. Jois­sa­kin osa­val­ti­ois­sa apu­lais­ku­ver­nöö­ril­lä on huo­mat­ta­vas­ti val­taa. Edus­kun­nan suh­teen mer­kit­tä­vim­män poik­keuk­sen te­kee Neb­ras­ka, jol­la on yk­si­ka­ma­ri­nen kong­res­si ja jon­ka vaa­leis­sa sen jä­se­net va­li­taan il­man puo­lu­e­tun­nuk­sia.

Pai­kal­lis­ta­sol­la eri osa­val­ti­ois­sa on hy­vin eri­lai­sia käy­tän­tei­tä ja eri­lai­sia hal­lin­nol­li­sia ko­ko­nai­suuk­sia. Useim­mat osa­val­ti­ot on ja­et­tu pii­ri­kun­tiin (coun­ty), joi­den si­säl­lä voi ol­la kau­pun­ki­kun­tia, kau­pun­ke­ja, ky­liä ja kaup­pa­loi­ta. Lou­i­si­a­nas­sa pii­ri­kun­tien ti­lal­la ovat pi­tä­jät (pa­rish).

Ar­tik­ke­li on jul­kais­tu SAM Ma­ga­zi­ne 1/2020-nu­me­ros­sa hel­mi­kuus­sa 2020.

Mark­ku Hen­riks­son on Hel­sin­gin yli­o­pis­ton Yh­dys­val­tain tut­ki­muk­sen Mc- Don­nel-Doug­las-pro­fes­so­ri eme­ri­tus.