Lokakuun 25. päivänä presidentti Joe Biden pyysi valtion puolesta anteeksi alkuperäiskansoihin kuuluvien lasten pakottamista asuntolakouluihin. Puheessaan Biden myönsi valtion osallisuuden tässä traumaattisessa historiassa. Jotkut asuntolakoulun käyneiden jälkeläiset ovat kuitenkin pitäneet anteeksipyyntöä liian maltillisena. Oliko tapahtumassa kyse kuitenkin vaan politikoinnista ennen vaaleja?
Kiihkeän vaalisyksyn taittuessa talveen on jäänyt enimmäkseen unohduksiin, että Yhdysvalloissa vietettiin marraskuussa toistakin perinnettä, nimittäin alkuperäiskansojen kulttuuriperintöä kunnioittavaa National Native American Heritage Month -kuukautta. Alkuperäiskansojen historia pääsi hetkellisesti otsikoihin myös ennen marraskuuta, kun väistyvä presidentti Joe Biden pyysi valtion puolesta anteeksi alkuperäiskansoihin kuuluvien lasten pakottamista asuntolakouluihin. Alkuperäiskansat olivat odottaneet tätä jo pitkään.
Tapahtuma pidettiin Arizonassa, Phoenixin lähellä Gila River Indian Community -alkuperäiskansayhteisön isännöimänä. Pitkässä puheessaan Biden kuvaili lyhyesti asuntolakoulujen historiaa ja tunnusti valtionhallinnon olleen osallinen alkuperäiskansalasten varastamisessa perheiltään monen sukupolven ajan. Biden kuvaili tätä historia hirvittävänä vääryytenä ja syntinä kansakunnan sielussa.
Mitä anteeksipyyntö merkitsee ja miksi Biden esitti sen tänä syksynä? Tässä kolumnissani kertaan lyhyesti asuntolakoulujen historiaa Yhdysvalloissa. Avaan myös sitä, mitä Bidenin anteeksipyynnöstä jäi joidenkin mielestä puuttumaan.
150 vuotta asuntolakouluja
Ensimmäiset alkuperäiskansoille tarkoitetut asuntolakoulut avattiin jo 1800-luvun alkupuoliskolla ja viimeiset suljettiin 1960-luvulla. Tuona aikana Yhdysvalloissa toimi yli 523 vastaavaa asuntolakoulua. Monet koulut sijaitsivat kaukana reservaateista, mikä teki vanhempien ja muiden perheenjäsenten vierailun käytännössä mahdottomaksi.
Tunnetuin kouluista on vuonna 1879 Pennsylvanian osavaltiossa perustettu Carlisle Indian Industrial School. Vaikka koulu suljettiin jo vuonna 1918, se toimi mallina monille myöhemmille oppilaitoksille. Sen perustaja, pitkän sotilaallisen uran tehnyt kapteeni Richard Henry Pratt, piti asuntolakouluja edistyksellisinä laitoksina. Hänen mukaansa näiden tarkoituksena oli auttaa lapsia opettamalla heidät valkoisen väestön tavoille ja siten sulauttaa heidät valtaväestöön. Asuntolakoulut toimivatkin osana valtionhallinnon laajempaa assimilaatiopolitiikkaa, jonka kautta alkuperäiskansojen yhteisomisteiset maat pyrittiin hajottamaan edistääkseen yksilöiden sulautumista valtaväestöön. Asuntolakoulujen kautta sulauttaminen aloitettiin aiemmin ja oli tehokkaampaa. Lapset piti erottaa täysin omasta kulttuuristaan tai kuten Pratt asian ilmaisi ”tappaa intiaani hänessä ihmisen pelastamiseksi” (kill the Indian in him, and save the man).
Tämä lausahdus paljastaa asuntolakoulujen perimmäisen tarkoituksen. Vaikka päällisin puolin tavoiteltiin ”pelastusta”, kouluja käyneet kokivat kaikkia elämänalueita koskevaa väkivaltaa. Carlisleen saapuessa, lapsilta vietiin omat vaatteet, poikien pitkät hiukset leikattiin, ja kaikille annettiin oppilaitoksen henkilökunnan määräämät uudet amerikkalaiset nimet. Omalla äidinkielellään puhumista rangaistiin väkivalloin, esimerkiksi piiskaamalla tai kirjaimellisesti pesemällä suu saippualla – vain englantia sai puhua. Kerätty muistitieto ja historiantutkimus ovat osoittaneet lasten kohdanneen kouluissa fyysistä, psyykkistä ja seksuaalista väkivaltaa. Biden viittaasi tähän puheessaan, esimerkiksi siteeraten yhtä asuntolakoulusta selviytynyttä näin: ”Kun puhuin kansani kieltä, minua lyötiin. Menetin kieleni. Minua hakattiin päivittäin.” Sekä Carlislen että monen muun koulun pihapiiriin kuului hautausmaa. Niissä makaa tänä päivänäkin perheiltään ja kulttuureiltaan riistettyjen lasten ruumiita.
Koulut kansanmurhan välineenä
Biden kuvaili puheessaan lasten kohtaamaa väkivaltaa ja perheiden traumaattista eroa lapsistaan. Anteeksipyyntö on siltikin jälkikäteen arvosteltu turhasta maltillisuudesta. Blackfeet -kansaan kuuluvan historiantutkija Rosalyn LaPierin mukaan ei riitä, että Biden kuvasi asuntolakouluja häpeällisinä ja hirvittävinä, vaan anteeksipyynnössä olisi pitänyt myös tunnustaa valtionhallinnon pyrkineen koulujen kautta toteuttamaan alkuperäiskansojen kansanmurhaa.
YK:n vuoden 1948 yleissopimus kansanmurhan estämiseksi ja siitä rankaisemiseksi määrittelee kansanmurhaksi teot, jotka pyrkivät jonkin kansallisen, etnillisen, rodullisen tai uskonnollisen ryhmän hävittämiseen joko kokonaan tai osittain. Määritelmän mukaan yksi keino tähän on lasten pakollinen siirtäminen ryhmästä toiseen. Yhdysvalloissa alkuperäiskansoille tarkoitetut asuntolakoulut toimivat juuri näin, tähdäten täysin tuhoamaan jokaisen lapsen yhteyden omaan kulttuuriin ja yhteisöönsä. Osa lapsista ei palannut kouluaikansa jälkeen enää kotiin.
Myöskin kärkkäämpää kritiikkiä esitettiin jo itse anteeksipyynnön aikana, kun tohono o’odham -kansaan kuuluvat naiset keskeyttivät Bidenin puheen ja rinnastivat Yhdysvaltain alkuperäiskansojen kokeman kansanmurhan palestiinalaisten nykyhetkeen. Toinen naisista heilutti Palestiinan lippua ja huusi: ”Miten voit pyytää anteeksi kansanmurhaa samalla kun toteutat kansanmurhaa Palestiinassa?” Naiset raahattiin nopeasti paikalta.
Aito anteeksipyyntö vai äänten kalastelua?
Vuonna 2009 presidentti Barack Obama pyysi alkuperäiskansoilta anteeksi huonoa kohtelua kansakunnan puolesta, mutta vain kirjallisesti osana puolustusmäärärahoihin liittyvää lakialoitetta – anteeksipyyntöä ei koskaan esitetty ääneen suoraan kohteelleen. Ääneen lausuminen ja valtionhallinnon vastuun tunnustaminen siis tekivät Bidenin anteeksipyynnöstä poikkeuksellisen. Mutta miksi se esitettiin juuri nyt?
Asiaan vaikutti vahvasti laguna pueblo -kansaan kuuluva sisäministeri Deb Haaland. Hän on maan ensimmäinen alkuperäiskansaan kuuluva ministeri. Kesällä julkaistiin Haalandin luotsaama kouluja koskeva tutkimusraportti, joka perustui ympäri maata pidettyihin kuulemisiin alkuperäiskansayhteisöissä. Näissä asuntolakouluja käyneet ja heidän jälkeläisensä saivat purkaa koulujen jättämiä jälkiä. Raporttiin kuului kahdeksan suositusta valtionhallinnolle, joiden tavoitteena on asuntolakoulujen traumojen kohtaaminen ja näiden kansakuntaan jättämien haavojen parantaminen. Anteeksipyyntö oli suosituksista ensimmäinen.
Vaalisyksy kuitenkin eittämättä vauhditti anteeksipyyntöä. Vuoden 2020 vaaleissa alkuperäiskansaäänestäjät juurikin Arizonassa varmistivat Bidenin voiton osavaltiossa ja olivat siten avainasemassa koko presidentinvaaleissa. Kuvailtuaan asuntolakoulujen kauhuja, Biden siirtyi puheessaan luettelemaan oman hallintonsa saavutuksia alkuperäiskansapolitiikassa. Näihin lukeutuu muun muassa infrastruktuurin kehittämistä reservaateilla ja edistysaskeleita kansojen itsehallinnon takaamisessa. Kesken puheen mukaan hypännyt kuuntelija voisi erehtyä luulemaan tilaisuutta vaalikampanjaksi eikä anteeksipyynnöksi.
Haalandin raportin muihin suosituksiin kuului muun muassa lasten jäänteiden palauttaminen koulujen hautausmailta takaisin omille kansoilleen, kansallisen muistomerkin pystyttäminen uhrien ja heidän perheidensä muistolle sekä koulumaiden palauttaminen vastaaville alkuperäiskansoille. Nyt anteeksipyyntö jäi vaaliuutisoinnin jalkoihin ja jatkotoimenpiteistä ei päätäkään demokraatit vaan tuleva Trumpin hallinto. Jää siis nähtäväksi, miten muiden suositusten käy. Kuinka moni yhdysvaltalainen enää muistaa Bidenin anteeksipyynnön Trumpin palattua presidentiksi, jos sitä alkuunkaan huomasi? Loppujen lopuksi anteeksipyyntö jää tyhjäksi sanahelinäksi, mikäli se ei johda konkreettiseen muutokseen.
***
Reetta Humalajoki (PhD) toimii akatemiatutkijana Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksella Turun yliopistossa. Hän on lähihistorian tutkija ja häntä erityisesti kiinnostaa solidaarisuus ja asutuskolonialismi, alkuperäiskansojen kansainvälinen aktivismi, kulttuurinen omiminen, ja Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanipolitiikka. https://www.utu.fi/fi/ihmiset/reetta-humalajoki