Jou­lu­tun­nel­maan vi­rit­täy­ty­es­sä on mu­ka­va py­säh­tyä ta­po­jen ja pe­rin­tei­den ää­rel­le. Nuo­rem­pa­na en vä­lit­tä­nyt ko­vin jou­lus­ta tai sii­hen liit­ty­vis­tä pe­rin­teis­tä. Kui­ten­kin oman per­heen myö­tä mi­nul­le on syn­ty­nyt halu luo­da omat pe­rin­teem­me yh­dis­tä­mäl­lä par­haat pa­lat suo­ma­lai­sis­ta ja ame­rik­ka­lai­sis­ta ta­vois­ta viet­tää jou­lua. Lue al­ta, mi­ten mei­dän jou­lu tyy­pil­li­ses­ti sol­juu. Ju­tun lo­pus­sa lis­taan muu­ta­mia wis­con­si­nit­tain tyy­pil­li­siä jou­luun liit­ty­viä asi­oi­ta.

Suomalaisuutta jouluun

Aat­to al­kaa per­hees­säm­me sil­lä, et­tä soi­tam­me mum­mul­le ja vaa­ril­le Suo­meen ja avaam­me muu­ta­man lah­jan vi­de­o­pu­he­lun vä­li­tyk­sel­lä. Mum­mu ja vaa­ri lä­het­tä­vät lap­sil­le pos­tit­se muu­ta­man pie­nen lah­jan lap­sil­le, jot­ka saa­daan ava­ta jou­lu­aat­to­na aa­mu­päi­väl­lä, jol­loin Suo­mes­sa on il­ta.

Vii­me vuon­na roh­kais­tuin ja ko­kei­lin en­sim­mäis­tä ker­taa teh­dä jou­lu­puu­roa ja täh­ti­tort­tu­ja hai­kail­tu­a­ni nii­den pe­rään mon­ta vuot­ta. Mo­lem­mat on­nis­tui­vat hie­nos­ti! Jou­lu­puu­ro on yk­si omis­ta lemp­pa­reis­ta­ni, jo­ten pää­tin teh­dä puu­ros­ta mei­dän per­heem­me pe­rin­teen. To­sin vii­me vuon­na sain viet­tää tätä uut­ta pe­rin­net­tä yk­sin, sil­lä Ash­ton kiel­täy­tyi sitä syö­mäs­tä, ei­kä Ty­ler­kaan oi­kein ym­mär­rä tä­män ma­ku­e­lä­myk­sen pääl­le.

Aaton juhlintaa

Mie­he­ni per­hees­sä jou­lu­na ko­ros­tuu yh­des­sä­o­lo ja lah­jo­jen an­to per­heen kes­ken. Ty­le­rin van­hem­mat ovat eron­neet, jo­ten vie­täm­me py­hien ai­ka­na muu­ta­man eri "jou­lun". Jou­lu­aa­ton il­ta­päi­väl­lä ko­koon­num­me Ty­le­rin isän ja äi­ti­puo­len luok­se. Ty­le­rin iso­van­hem­mat ja äi­ti­puo­len lap­set ja lap­sen­lap­set saa­pu­vat pai­kal­le, ja il­ta­päi­vä me­nee syö­des­sä, juo­mia naut­ties­sa ja las­ten leik­kies­sä.

Syö­mi­siin kuu­luu jou­lu­aat­to­na kink­kua ja pe­ru­naa, joka on usein uu­ni­pe­ru­noi­ta juus­tol­la. Wis­con­si­ni­lai­seen ta­paan pik­ku­syö­tä­väk­si on mi­ni­suo­la­kurk­ku­ja, M&M-ru­si­na-suo­la­päh­ki­nä­mi­xiä ja suo­la­kek­si-, juus­to-, sekä mak­ka­ra­lau­ta­nen.

Aa­ton il­ta­päi­vä hui­pen­tuu las­ten­las­ten lah­joi­hin. Ty­le­rin isä ja äi­ti­puo­li ha­lu­a­vat las­ten­las­ten voi­van ava­ta lah­jat yh­des­sä, ja äi­ti­puo­lel­la on tiuk­ka vuo­sit­tai­nen sys­tee­mi lah­jo­jen os­toon. Joka vuo­si jo­kai­nen lap­sen­lap­si saa sa­man dol­la­ri­bud­je­tin ja sa­man­tyy­li­set lah­jat, jot­ta rei­luus ja sopu säi­ly­vät.

Jou­lu­aa­ton il­lal­la ko­to­na las­ten men­tyä nuk­ku­maan kää­rim­me vii­mei­set lah­jat ja aset­te­lem­me ne kuu­sen al­le. Ty­ler juo mu­na­to­tia ja minä glö­giä, jota on­nek­si löy­tyy joko IKE­As­ta tai World Mar­ket-kau­pas­ta.

Joulupäivä

Jou­lu­päi­vän aa­mu­na avaam­me yh­dys­val­ta­lai­seen ta­paan lah­jat, jot­ka jou­lu­puk­ki on yön ai­ka­na tuo­nut kuu­sen al­le. Tä­män jäl­keen läh­dem­me Ty­le­rin äi­din luo jou­lu­aa­mun viet­toon. Ty­le­rin äi­dil­lä avaam­me li­sää lah­jo­ja ja syöm­me tyy­pil­li­sen ame­rik­ka­lai­sen aa­mu­pa­lan, joka koos­tuu pe­ko­nis­ta, mu­na­kok­ke­lis­ta, muf­fins­seis­ta ja he­del­mis­tä sekä muis­ta her­kuis­ta.

Ty­le­rin äi­dil­tä me­nem­me vie­lä isän puo­len iso­van­hem­mil­le jou­lu­lou­naal­le. Ai­em­pi­na vuo­si­na jou­lu­lou­nas koos­tui kin­kus­ta tai kalk­ku­nas­ta, juus­to­pe­ru­nois­ta ja eri­lai­sis­ta li­suk­keis­ta, ku­ten liha- ja he­del­mä­hyy­te­löis­tä. Muu­ta­ma­na vii­me vuo­te­na iso­äi­ti on kui­ten­kin in­nos­tu­nut ko­kei­le­maan uu­sia ruo­kia. Pe­rin­teis­ten – ja vä­hän tyl­sien – ruo­kien si­jaan olem­me saa­neet naut­tia her­kul­li­sis­ta aa­mu­pa­la­ruu­is­ta: mu­na­pais­tok­sis­ta, köy­hät ri­ta­rit -tyyp­pi­sis­tä uu­ni­vuo­is­ta, pe­ko­nis­ta, aa­mi­ais­mak­ka­rois­ta ja hash browns-pais­to­pe­ru­nois­ta. Ruo­kai­lun jäl­keen avaam­me vie­lä jou­lun vii­mei­set lah­jat.

Wisconsinilaisia joulutapoja

Tääl­lä jo­kai­sel­la per­heel­lä tun­tuu ole­van omat eri­lai­set jou­lu­pe­rin­teet. Tämä on loo­gis­ta, sil­lä ih­mi­sien juu­ret löy­ty­vät mo­nes­ta eri il­man­suun­nas­ta. Ky­syin tut­ta­va­pii­ril­tä­ni hei­dän jou­lu­pe­rin­teis­tään, ja muu­ta­ma tapa tois­tui mo­nen koh­dal­la:

1. Hide the pick­le

Suo­la­kurk­ku-jou­lu­ko­ris­te löy­tyy mel­kein jo­kai­ses­ta wis­con­si­ni­lai­ses­ta jou­lu­kuu­ses­ta. Suo­la­kurk­ku­ko­ris­te pii­lo­te­taan kuu­seen, ja su­ku­lais­lap­set ki­saa­vat jou­lu­na sii­tä, kuka löy­tää ko­ris­teen en­sin.

2. Elf on the Shelf

Elf on the Shelf toi­mii kuin jou­lu­ka­len­te­ri. Yön ai­ka­na tont­tu eli toi­sin sa­no­en ai­kui­set te­ke­vät jon­kun je­kun, tuh­muu­den tai haus­kan yl­lä­tyk­sen, jon­ka lap­set sit­ten aa­mul­la he­rät­ty­ään löy­tä­vät. Ton­tun ku­jei­luun kuu­luu usein herk­ku­jen syö­mi­nen, asi­oi­den ves­sa­pa­pe­ril­la ko­ris­te­lu ja kat­to­tuu­let­ti­mes­sa leik­ki­mi­nen.

3. St. Nick

St. Nick tuo jou­lu­kuun 6. päi­vä jou­lu­suk­kaan en­nak­koon muu­ta­man pie­nen lah­jan. Mo­nil­la on käy­tän­tö­nä, et­tä ”St. Nick brings what you need, San­ta brings what you want”.

4. Can­ni­bal sand­wic­hes ja pick­led her­ring

Kan­ni­baa­li­voi­lei­vät kuu­lu­vat muu­ta­mien tut­ta­vie­ni jou­luun: raa­kaa jau­he­li­haa ja si­pu­lia ruis­lei­pää muis­tut­ta­vien lei­vän­pa­lo­jen vä­lis­sä. Mitä ih­met­tä, ky­syn minä. Kuu­lem­ma ky­sees­sä on ger­maa­ni­nen pe­rin­ne! Kak­si ys­tä­vää­ni lis­ta­si myös pik­ke­löi­dyn si­la­kan suo­la­kek­sien kera – heil­lä kun mo­lem­mil­la on su­ku­juu­ria Nor­jas­sa.

Jokaiselle siis jotain – Wisconsinin jouluperinteiden sillisalaatti saa minun mukanani lisäyksen joulupuurosta, tähtitortuista ja glögistä sekä suomalaisista joululauluista. Rauhaisaa joulunaikaa kaikille lukijoille!