Us­kon­non mer­ki­tys Yh­dys­val­tain kult­tuu­ris­sa ja po­li­tii­kas­sa on pe­rin­tei­ses­ti ol­lut suu­ri. Sii­nä mis­sä se­ku­la­ri­saa­tio on muo­van­nut eu­roop­pa­lais­ta yh­teis­kun­taa jo pit­kään, vas­taa­va ke­hi­tys on vas­ta vii­me vuo­si­na ot­ta­nut vauh­tia al­leen Yh­dys­val­lois­sa. Mitä tämä tar­koit­taa Yh­dys­val­tain tu­le­vai­suu­del­le?

Yhä har­vem­pi Yh­dys­val­lois­sa miel­tää it­se­ään kris­ti­tyk­si tai ko­kee kuu­lu­van­sa mi­hin­kään us­kon­nol­li­seen yh­tei­söön. Vie­lä 2000-lu­vun alus­sa jopa yli 70 pro­sent­tia yh­dys­val­ta­lai­sis­ta ker­toi kuu­lu­van­sa kirk­koon, sy­na­go­gaan tai mos­kei­jaan, mut­ta kak­si­kym­men­tä vuot­ta myö­hem­min lu­ke­ma on en­sim­mäis­tä ker­taa 1930-lu­vul­la al­ka­nees­sa mit­taus­his­to­ri­as­sa pu­don­nut al­le puo­leen. Sa­maan ai­kaan us­kon­nol­li­ses­ti si­tou­tu­mat­to­mien mää­rä on kas­va­nut no­pe­aan tah­tiin, min­kä on kat­sot­tu myös se­lit­tä­vän us­kon­nol­li­siin yh­tei­söi­hin kuu­lu­vien ro­mah­ta­nut­ta mää­rää.

Us­kon­nol­li­ses­ti si­tou­tu­mat­to­mat eli hen­ki­löt, jot­ka ei­vät iden­ti­fi­oi­du min­kään us­kon­nol­li­sen ryh­män jä­se­nek­si (”none”), ovat yh­des­sä ateis­tien ja ag­nos­tik­ko­jen kans­sa ny­kyi­ses­sä ke­hi­tyk­ses­sä vauh­dik­kaim­min kas­va­va us­kon­nol­li­nen ryh­mä. Si­tou­tu­mat­to­mat laa­jas­ti ym­mär­ret­ty­nä muo­dos­ta­vat jo yli 20 pro­sent­tia ame­rik­ka­lai­sis­ta, joi­den­kin ar­vi­oi­den mu­kaan jo tä­tä­kin suu­rem­man osan. Vie­lä 1970-lu­vul­la it­sen­sä ei us­kon­nol­li­seen ryh­mään kuu­lu­vak­si ker­toi ko­ke­van­sa vain al­le 5 pro­sent­tia vä­es­tös­tä. En­nus­tei­den pe­rus­teel­la si­tou­tu­mat­to­mis­ta tu­lee lä­hi­tu­le­vai­suu­des­sa suu­rin us­kon­nol­li­nen ryh­mä Yh­dys­val­lois­sa.

Amerikkalaiset ja uskonto

On hät­käh­dyt­tä­vää, mil­lai­nen muu­tos Yh­dys­val­lois­sa on ta­pah­tu­nut. Vaik­ka Yh­dys­val­tain pe­rus­tus­la­ki on vuo­des­ta 1791 läh­tien taan­nut kan­sa­lai­sil­leen us­kon­non­va­pau­den, tämä va­paus ei ole kui­ten­kaan käy­tän­nös­sä tar­koit­ta­nut va­paut­ta us­kon­nos­ta. Us­kon­nol­la on ol­lut kes­kei­nen, jopa poik­keuk­sel­li­nen roo­li Yh­dys­val­lois­sa.

Aja­tus Yh­dys­val­lois­ta kris­tit­ty­nä kan­sa­kun­ta­na ei kui­ten­kaan ol­lut val­lit­se­va vie­lä kan­sa­kun­nan syn­ty­es­sä. 1700-lu­vun lop­pu­puo­lel­la kan­sa­kun­ta eli het­ken jopa hil­jai­se­loa us­kon­nol­li­ses­ti – on ar­vi­oi­tu, et­tä kirk­koon kuu­lu­nei­ta oli vuon­na 1776 jopa vain 10 pro­sent­tia vä­es­tös­tä. Vuo­si­sa­dan tait­tees­sa kui­ten­kin us­kon­nol­li­sen he­rä­tyk­sen aal­to pyyh­käi­si maan yli ja se kie­tou­tui no­pe­as­ti yh­teen kan­sa­kun­nan ra­ken­ta­mi­sen kans­sa. Syn­tyi kä­si­tys Yh­dys­val­lois­ta ei vain kris­tit­ty­nä vaan pro­tes­tant­ti­se­na val­ti­o­na, jol­lai­sek­si maan pe­rus­ta­jai­sät oli­vat sen luo­neet.

Rans­ka­lai­nen dip­lo­maat­ti Ale­xis de Toc­qu­e­vil­le ha­vain­noi us­kon­non eri­tyis­tä val­ta-ase­maa Yh­dys­val­lois­sa mat­ka­tes­saan maas­sa 1830-lu­vul­la. Toc­qu­e­vil­le to­te­si, et­tä huo­li­mat­ta sii­tä, et­tä Yh­dys­val­lois­sa us­kon­to ja val­tio on ero­tet­tu toi­sis­taan, us­kon­to on ai­van po­liit­tis­ten ins­ti­tuu­ti­oi­den kes­ki­ös­sä: ”Jos po­liit­ti­nen toi­mi­ja hyök­kää us­kon­nol­lis­ta yh­tei­söä vas­taan, tämä ei vält­tä­mät­tä es­tä edes ky­sei­sen yh­tei­sön jä­se­niä tu­ke­mas­ta hän­tä; mut­ta jos hän hyök­kää kaik­kia us­kon­nol­li­sia yh­tei­sö­jä vas­taan, kaik­ki hyl­kää­vät hä­net ja hän jää yk­sin.”

Uskonnottomuus Yhdysvaltain historiassa

Sa­maan ai­kaan ame­rik­ka­lai­suu­den ja kris­ti­nus­kon kie­tou­tu­es­sa yh­teen, ame­rik­ka­lais­ten us­kon­not­to­mien mää­rä al­koi kas­vaa. Ajan­jak­soa 1800-lu­vun puo­li­vä­lis­tä 1900-lu­vun al­kuun on ta­vat­tu kut­sua va­paa-ajat­te­lun kul­ta-ajak­si. Oman ai­kan­sa ”si­tou­tu­mat­to­mat”, va­paa-ajat­te­li­jat, pyr­ki­vät nos­ta­maan pe­rus­ta­jai­sien pe­rus­tus­la­kiin kir­jaa­mat val­ti­on ja kir­kon erot­ta­vat ihan­teet jäl­leen kes­ki­öön ja tun­nus­ta­maan us­kon­not­to­mien ase­man ame­rik­ka­lai­si­na.

Ateis­min muut­ta­mi­nen sa­lon­ki­kel­poi­sek­si ei ol­lut kui­ten­kaan help­poa. Suu­rim­mal­le osal­le 1800-lu­vun ame­rik­ka­lai­sia ateis­mi oli lä­hes sy­no­nyy­mi mo­raa­lit­to­man kans­sa. Ateis­tik­si lei­mau­tu­mi­nen oli asia, jota jopa mo­net kai­kis­ta ra­di­kaa­leim­mat uu­dis­ta­jat pyr­ki­vät vält­tä­mään. Va­paa-ajat­te­lun kul­ta­kau­den him­men­ty­es­sä en­sim­mäi­sen maa­il­man­so­dan kol­kut­ta­es­sa ovel­le, ti­lan­ne ei ol­lut muut­tu­nut. Päin­vas­toin ame­rik­ka­lai­set us­kon­not­to­mat ki­pui­li­vat ai­van 2000-lu­vul­le as­ti yh­teis­kun­nal­li­sen hy­väk­syn­nän kans­sa. Eri­lai­sis­sa ky­se­ly­tut­ki­muk­sis­sa eri­tyi­ses­ti ateis­tit erot­tui­vat pit­kään muis­ta vä­hem­mis­tö­ryh­mis­tä poik­keuk­sel­li­sen epä­luo­tet­ta­va­na pi­det­ty­nä ih­mis­ryh­mä­nä.

Yh­te­nä se­lit­tä­vä­nä te­ki­jä­nä si­tou­tu­mat­to­mien mää­rän kas­vul­le on­kin näh­ty us­kon­not­to­muu­den so­si­aa­li­sen stig­man vä­hen­ty­mi­nen. Tä­män myö­tä vas­taa­jat us­kal­ta­vat ky­se­ly­tut­ki­muk­sis­sa il­mais­ta ai­em­paa re­hel­li­sem­min, et­tä he ei­vät koe kuu­lu­van­sa mi­hin­kään us­kon­nol­li­seen yh­tei­söön. Si­tou­tu­mat­to­mat siis ei­vät eh­kä ole mää­räl­tään kas­va­neet ai­van niin dra­maat­ti­ses­ti, vaan he tu­le­vat pa­rem­min edus­te­tuk­si ny­kyi­sis­sä ky­se­ly­tut­ki­muk­sis­sa.

Vaik­ka muu­tos on ol­lut sel­keä ja myös ateis­tik­si tai ag­nos­ti­kok­si iden­ti­fi­oi­tu­vien mää­rä on kas­va­nut, on syy­tä huo­mi­oi­da, et­tä ateis­tei­hin koh­dis­tu­vat en­nak­ko­luu­lot ei­vät ole ka­don­neet. On edel­leen hy­vin eri asia sa­noa ole­van­sa si­tou­tu­ma­ton kuin ateis­ti.

Uskonnottomat demokraatit, uskonnolliset republikaanit

Vuon­na 2018 Yh­dys­val­tain kong­res­sis­sa ko­et­tiin his­to­ri­al­li­nen het­ki, kun kak­si kong­res­sie­dus­ta­jaa pe­rus­ti vi­ral­li­sen va­paa-ajat­te­li­joi­den ryh­män. Ryh­mä mää­rit­te­lee teh­tä­väk­seen puo­lus­taa val­ti­on ja us­kon­non eroa sekä ajaa lain­sää­dän­töä jär­keen ja tie­tee­seen pe­rus­tu­en. Ryh­mä on pa­pe­ril­la kak­si­puo­lu­ei­nen, mut­ta käy­tän­nös­sä sen kaik­ki jä­se­net ovat de­mok­raat­te­ja.

Myös ky­se­ly­tut­ki­mus­ten pe­rus­teel­la us­kon­not­to­mat ää­nes­tä­vät useim­mi­ten de­mok­raat­te­ja. Re­pub­li­kaa­nien ää­nes­tys­poh­ja taas on de­mok­raat­te­ja voi­mal­li­sem­min val­koi­sis­ta kris­ti­tyis­tä koos­tu­va. Tar­koit­taa­ko kä­sil­lä ole­va us­kon­nol­li­suu­den mur­ros ja us­kon­nol­li­ses­ti si­tou­tu­mat­to­mien mää­rän dra­maat­ti­nen kas­vu etua de­mok­raa­teil­le tais­te­lus­sa tu­le­vai­suu­den ää­nes­tä­jis­tä? Tämä on mah­dol­lis­ta, mut­ta asia ei ole ai­van niin yk­si­se­lit­tei­nen.

Us­kon­nol­la ja us­kon­not­to­muu­del­la on suu­ri vai­ku­tus sii­hen, mi­ten ih­mi­set nä­ke­vät ja ko­ke­vat maa­il­man – ja kei­tä he ää­nes­tä­vät. Kui­ten­kaan nämä ka­te­go­ri­at ei­vät toi­mi tyh­ji­ös­sä, vaan ris­te­ä­vät mui­den ka­te­go­ri­oi­den kans­sa, ku­ten ro­dun ja luo­kan. Kun us­kon­nol­li­ses­ti si­tou­tu­mat­to­mien mää­rä on kas­va­nut, ryh­mäs­tä on tul­lut mo­ni­muo­toi­sem­pi. Us­kon­nol­li­ses­ti si­tou­tu­mat­to­mat ei­vät ole yh­tä sel­keä ryh­mä kuin ateis­teik­si tai ag­nos­ti­koik­si iden­ti­fi­oi­tu­vat, jot­ka erik­seen tar­kas­tel­tu­na ovat ti­las­to­jen va­los­sa usein kor­ke­as­ti kou­lu­tet­tu­ja, val­koi­sia ja mie­hiä. Us­kon­nol­li­ses­ti si­tou­tu­mat­to­mat taas ei­vät ole ateis­tei­hin ver­rat­tu­na sel­ke­äs­ti li­be­raa­le­ja, vaan jouk­ko on hy­vin kir­ja­va ar­vo­poh­jal­taan ja taus­toil­taan. Ei tä­ten ole­kaan yl­lät­tä­vää, et­tä kaik­ki si­tou­tu­mat­to­mien ryh­mään kuu­lu­vat ei­vät koe juu­ri de­mok­raat­ti­sen puo­lu­een aja­mia asi­oi­ta omak­seen.

Ai­ka näyt­tää, mil­lai­sek­si po­liit­ti­sek­si voi­mak­si si­tou­tu­mat­to­mien ryh­mä muo­dos­tuu. Vaik­ka täl­lä het­kel­lä jul­ki­a­teis­ti Yh­dys­val­tain pre­si­dent­ti­nä ei näy­tä to­den­nä­köi­sel­tä, us­kon­nol­li­sen kuu­lu­mi­sen ja ame­rik­ka­lai­suu­den löy­hen­ty­vä side voi joh­taa yl­lät­tä­viin lop­pu­tu­lok­siin.

***

Suvi Ka­ri­la on toh­to­ri­kou­lu­tet­ta­va Tu­run yli­o­pis­tol­la ja täl­lä het­kel­lä hän toi­mii myös SAM Hel­sin­gin toi­mis­to­koor­di­naat­to­ri­na. Ka­ri­la on eri­kois­tu­nut us­kon­not­to­muu­den kult­tuu­ri­his­to­ri­aan Yh­dys­val­lois­sa.