Olen am­ma­til­ta­ni so­me­vai­kut­ta­ja ja si­säl­lön­tuot­ta­ja kamp­pai­lu-ur­hei­lu mark­ki­na­ra­os­sa, jos­ta mi­nul­la on lä­hes 20 vuo­den ko­ke­mus. Ajau­duin yrit­tä­jäk­si al­le vuo­den Yh­dys­val­lois­sa asu­mi­sen jäl­keen syk­syl­lä 2020, kun Ins­tag­ram- ja Tik­Tok-ka­na­va­ni (@nii­na­ca­ri­ta) mah­dol­lis­ti­vat tie­naa­mi­sen kau­pal­lis­ten yh­teis­töi­den kaut­ta. Tein Suo­mes­sa asu­es­sa­ni työ­u­ra­ni täy­sin eri teh­tä­vis­sä elo­ku­va-ja tv-alal­la, sekä EU-pro­jek­teis­sa, jo­ten yrit­tä­jäk­si ajau­tu­mi­nen oli mi­nul­le suu­ri yl­lä­tys.

Työ­ni on hy­vin it­se­näis­tä, kun suun­nit­te­len, ku­vaan ja jul­kai­sen lä­hes kai­ken it­se. Jos­kus kun teen isom­paa yh­teis­työ­kump­pa­nuut­ta tai jos tar­vit­sen apu­kä­siä, avi­o­mie­he­ni on har­ras­tus­ku­vaa­ja­na aut­ta­nut tai olen pal­kan­nut apua. Jou­duin täs­sä taan­noin mie­len­kiin­toi­seen ti­lan­tee­seen, kun Cen­tu­ry Mar­ti­al Arts -yri­tys kut­sui mi­nut 5 päi­vän työ­mat­kal­le Ok­la­ho­ma Ci­tyyn hei­nä­kuus­sa.

Tie­sin, et­tä työ­mat­kal­la tul­laan te­ke­mään pal­jon kamp­pai­lu-ur­hei­luun liit­ty­viä vi­deo- ja still-ku­vauk­sia, jois­sa oli­sin yk­sin ka­me­ran edes­sä. Lu­pau­duin toki, mut­ta sa­mal­la olin po­si­tii­vi­ses­ti kau­his­tu­nut. En­sim­mäi­nen työ­mat­ka uu­te­na yrit­tä­jä­nä… Mitä se tu­li­si käy­tän­nös­sä tar­koit­ta­maan? Eh­kä eni­ten mie­tin sitä, et­tä mi­ten pär­jään ym­pä­ris­tös­sä, jos­sa en ole­kaan se si­säl­lön­tuot­ta­ja, vaan teh­tä­vä­nä­ni on vain esiin­tyä. Mitä an­net­ta­vaa suo­ma­lai­sel­la kamp­pai­lu-ur­hei­li­jal­la on yh­del­le maan isoim­mis­ta kamp­pai­lub­rän­deis­tä?

Ei aut­ta­nut kuin men­nä koh­ti tul­ta. Työ­mat­ka koit­ti ke­säl­lä ja Los An­ge­le­sis­ta kah­den len­non jäl­keen olin Ok­la­ho­ma Ci­tys­sä. Cen­tu­ry Mar­ti­al Arts -yri­tyk­sen työn­te­ki­jä vei mi­nut il­lal­li­sel­le puo­li­son­sa kans­sa, ja olin niin jän­nit­ty­nyt, et­tä tun­tui kuin va­lui­sin pöy­dän al­le. Vas­ta­puo­li näki to­den­nä­köi­ses­ti vaan pir­te­än ty­tön. Il­lal­la nuk­ku­maan men­nes­sä piti vä­hän hen­git­tää, seu­raa­va päi­vä ja yri­tyk­sen oves­ta si­sään as­tu­mi­nen tun­tui kuin oli­sin kii­pe­ä­mäs­sä mah­dot­to­man vuo­ren pääl­le.

Aa­mu koit­ti ja pää­sin tu­tus­tu­maan Cen­tu­ry Mar­ti­al Arts työn­te­ki­jöi­hin ja ti­loi­hin. Val­ta­vis­ta toi­siin­sa liit­ty­vis­tä ra­ken­nuk­sis­ta löy­tyi mon­ta tree­ni­sa­lia, isot va­ras­to- ja tuo­tan­to­ti­lat, va­rus­te­kaup­pa ja toi­mis­tot. Mikä pa­ras­ta, tun­sin olo­ni niin läm­pi­mäs­ti ter­ve­tul­leek­si, et­tä unoh­din jän­ni­tyk­sen. En­sim­mäi­nen työ­päi­vä meni sit­ten­kin hy­vin! Mi­nun piti vaan heit­täy­tyä ka­me­ran eteen ja ol­la oma it­se­ni. Jos­kus voi to­del­la ol­la roh­kea, vaik­ka ei tun­tui­si sil­tä.

Tun­tui, et­tä mitä enem­män päi­vät ete­ni­vät, sitä enem­män pys­tyin ole­maan pa­rem­pi. Työ­mat­kan jäl­keen len­to­ko­nees­sa is­tu­es­sa­ni tun­sin olo­ni niin ins­pi­roi­tu­neek­si. Pääs­sä­ni oli myös ku­mou­tu­nut mon­ta olet­ta­mus­ta (joi­ta luen ne­tis­tä) sii­tä, min­kä­lai­nen ”ame­rik­ka­lai­nen” työ­paik­ka on. Eh­kä tämä ker­too eni­ten: Tik­Tok-vi­de­o­ta ku­va­tes­sam­me pomo pyyh­ki ve­siä lat­ti­al­ta ja hä­nen alai­sen­sa oh­ja­si­vat vi­de­o­ta. Työn­te­ki­jä kyl­lä ky­syi koh­te­li­aas­ti “hei pomo, voin­ko aut­taa”. Tun­tui sil­tä, et­tä täs­sä työ­pai­kas­sa työn­te­ki­jät te­ki­vät sitä, min­kä osa­si­vat, mitä ha­lu­si­vat op­pia tai mis­sä he oli­vat sil­lä het­kel­lä par­hai­ta yh­tei­sen pää­mää­rän saa­vut­ta­mi­sek­si. Tä­män li­säk­si meil­lä oli tosi haus­kaa. Suo­ma­lai­se­na ai­ka­tau­lu­ja ja sään­tö­jä nou­dat­ta­va­na tun­sin pien­tä stres­siä sii­tä, et­tä ai­ka­tau­lua ei nou­da­tet­tu. Tämä joh­tui usein sii­tä, et­tä joku oli sa­no­nut vit­sin, mis­tä oli tul­lut lo­pu­ton vit­si kaik­kien osal­lis­tu­es­sa sii­hen. Ja nyt pääs­tään ih­meel­li­seen jut­tuun. Vaik­ka meil­lä oli tosi haus­kaa, em­me­kä me nou­dat­ta­neet ai­ka­tau­lua, teim­me sil­ti ihan älyt­tö­män pal­jon töi­tä.

Jäin miet­ti­mään, et­tä mi­ten nämä ame­rik­ka­lai­set osaa­vat ol­la niin ren­to­ja, mut­ta sa­mal­la te­hok­kai­ta? On­ko tämä jo­tain tai­kaa?
 

***

Nii­na Myl­ler muut­ti Poh­jois-Kar­ja­las­ta Los An­ge­le­siin jou­lu­kuus­sa 2019. Saam­me seu­ra­ta hä­nen en­si­as­ke­lei­taan uu­des­sa kau­pun­gis­sa. Myl­ler on teh­nyt työ­u­ran­sa elo­ku­va-ja tv-alal­la, EU-pro­jek­teis­sa ja luo­vien alo­jen yri­tys­ten ke­hit­tä­jä­nä. Hän on myös in­to­hi­moi­nen kamp­pai­lu-ur­hei­li­ja. Nii­na löy­tyy Ins­tag­ra­mis­ta ja Tik­To­kis­ta @nii­na­ca­ri­ta-ni­mel­lä.