Viime keskiviikkona SAM:n ja FASA:n (The Finnish American Studies Association) yhteistyössä toteuttama Yhdysvaltain presidentinvaalit 2024 -paneeli tarjosi mahdollisuuden syventyä asiantuntijoiden johdatuksella vaalien polttavimpiin kysymyksiin vielä aivan vaalikamppailun viime metreillä. Tilaisuuden avasi FASA:n hallituksen puheenjohtaja Nina Öhman, joka toimii tilat paneelille tarjonneessa Helsingin yliopiston tutkijakollegiumissa tutkijatohtorina. Panelisteina toimineet Helsingin yliopiston Pohjois-Amerikan tutkimuksen vanhempi yliopistonlehtori Rani-Henrik Andersson, Itä-Suomen yliopiston yliopistonlehtori Outi Hakola ja tutkijatohtori Oscar Winberg John Morton -keskuksesta esittivät paneelikeskustelua vetäneen SAM:n toiminnanjohtaja Lena Grenatin johdolla tilaisuudessa monia kiinnostavia havaintoja ja näkökulmia liittyen vaalien asetelmiin sekä median rooliin. Tänään vaalipäivän aattona onkin mitä mainioin ajankohta palata vielä hetkeksi paneelin keskusteluihin pienen yhteenvedon merkeissä. Mikäli et päässyt paikalle paneeliin, poimi tästä tärkeimmät nostot!
Paneelin alkupuolella keskusteltiin erityisesti erilaisista strategioista, joilla ehdokkaat pyrkivät nyt houkuttelemaan äänestäjiä puolelleen. Ehdokkaiden strategioiden ero liittyy Winbergin mukaan olennaisella tavalla siihen, millaisia äänestäjiä tavoitellaan. Hänen mukaansa Donald Trumpin kampanjassa uskotaan, että on olemassa joukko sellaisia Trumpin tukijoita, joita ei ole vielä saatu aktivoitua äänestämään. Nyt tavoitellaan siis näiden henkilöiden ääniä. Tässä uskotaan toimivimman ratkaisun olevan, että Trumpin annetaan hyvin vapaasti ja sensuroimattomasti toteuttaa omaa linjaansa. Kamala Harrisin kampanja pyrkii Winbergin mukaan puolestaan tavoittelemaan kannatusta myös demokraattipuolueen ydinäänestäjäkunnan ulkopuolelta.
Suuri rooli vaalikampanjoinnissa on myös medialla, joka Hakolan mukaan pyrkii Yhdysvalloissa korostetunkin paljon herättämään tunteita. Hänen mukaansa erityisesti Trump hyötyy tästä, koska media tarttuu herkästi hänen usein pöyristyttävinä pidettyihin lausuntoihinsa. Tämän takia hän saa huomattavan paljon tilaa niin konservatiivi- kuin liberaalimedioissakin. Kyse on hyvin pitkälle siitä, minkälaiset uutiset myyvät, ja tämä puolestaan suosii viihteellisyyttä myös politiikassa. Asiapoliitikot, kuten Harris, saatetaan tästä median näkökulmasta tarkasteltuna nähdä tylsinä hahmoina. Hakola nostaa esiin myös sen, miten sosiaalisen median kanavat, kuten TikTok, vaikuttavat kampanjointiin mahdollistaessaan lyhyiden videoklippien levittämisen ja niihin valmiiksi sisäänrakennettujen näkökulmien syöttämisen yleisölle.
Sosiaalisen median kanavat tavoittavat erityisesti nuoria äänestäjiä, joiden äänestyskäyttäytyminen on panelistien mukaan myös vaalien suuri kysymysmerkki, koska niin monet heistä äänestävät nyt ensimmäistä kertaa. Andersson katsoo, että erityisesti Harrisin kampanjalle nuoret ovat tärkeä kohderyhmä. Nuorille tärkeiksi teemoiksi panelistit arvioivat ainakin aborttioikeuden, ilmastonmuutoksen sekä koulutukseen ja talouteen liittyvät teemat, kuten opintolainat. Myös Israel-Palestiina-kysymyksen katsottiin olevan nuorille erityisen tärkeä. Äänestyskäyttäytymiseen liittyen Andersson nosti esiin myös presidentinvaalien yhteydessä järjestettävät lukuisat muut osavaltio- ja paikallistason vaalit ja äänestykset, jotka saattavat joillain alueilla vaikuttaa ihmisten äänestysaktiivisuuteen enemmän kuin itse presidentinvaalit.
Ovatko yllätykset vaalikamppailussa vielä mahdollisia? Panelistit arvioivat, että aikaa suuremmille yllätyksille on melko vähän, mutta mikäli jonkinlainen yllätys nähtäisiin, liittyisi se todennäköisesti joko ulkopolitiikkaan tai terrorismiin. Erityistä huomiota panelistit halusivat kuitenkin kiinnittää vaalipäivän lähestyessä lisääntyvään vaalihäirintään. Jo nyt Yhdysvalloissa on esimerkiksi poltettu postilaatikoita kirjeäänestyksen vaikeuttamiseksi. Toinen huomionarvoinen teema panelistien mielestä oli mahdolliset vaalivilppisyytökset, joiden pelätään kohdistuvan erityisesti kirjeääniin, joita vastaanotetaan joissain osavaltioissa vielä useita päiviä vaalipäivän jälkeenkin. Tämän vuoksi panelistit halusivatkin alleviivata, että Yhdysvaltain presidentinvaalien lopulliset tulokset eivät valmistu vielä vaalipäivänä.
Vaalit synnyttävät analyyttisiä keskusteluja ja herättävät suuria tunteita. Tätä kautta ne tekevät myös demokratian aivan erityisellä tavalla näkyväksi. Keskinäisriippuvaisessa maailmassa seuraamme myös suurella mielenkiinnolla, minkälaisia päätöksiä toiset kansat vaaleissaan tekevät. Pian Yhdysvaltain kansa on puhunut ja saamme tietää, kenen se haluaa johtavan itseään seuraavan neljän vuoden ajan.