Populaarikulttuurituotteet saavat aikamme kulumaan ja täyttävät tietoisuutemme. Covid-19-pandemia on osaltaan kiihdyttänyt ja tiivistänyt suhdettamme näihin tuotteisiin, kun kotoa poistuminen ei ole ollut monelle meistä mahdollista. Käytämme suuren osan vapaa-ajastamme kirjojen, elokuvien, musiikin ja tv-sarjojen parissa ja ne väistämättä jättävät meihin jälkensä. Näitä tuotteita kuluttamalla ja tutkimalla voimme myös oppia paljon niitä tuottavasta yhteiskunnasta.
Yleisesti ottaen populaarikulttuurituotteet pitävät sisällään kärjistettyjä versioita maailmankatsomuksista ja ideologioista. Näiden tuotteiden kautta näemme miten meille vieraat ryhmät ja yksilöt kokevat todellisuuden. Tai kuten kuuluisa amerikkalainen tv-psykologi Dr. Phil usein toteaa; ”there is no reality, only perception”.
US = Us
Miten sitten keskiverto suomalainen voi päästä sisään yhdysvaltalaiseen todellisuuteen? Todennäköisesti tiedostamatta elämme sen sisällä yhdysvaltalaisen populaarikulttuurin suurkuluttajina. Pidimme siitä tai emme, Yhdysvaltojen valtavirtakulttuuri on usein synonyymi länsimaiselle populaarikulttuurille.
Maailman kutistuessa viestintäteknologian kehityksen myötä amerikkalaisten kulttuurituotteiden vaikutus länsimaissa on lähes välitön. Tämän vuoksi amerikkalaisuus on kasvavassa määrin osa myös esimerkiksi suomalaista identiteettiä ja voimme helposti löytää jaettuja populaarikulttuurikokemuksia suomalaisten ja yhdysvaltalaisten kuluttajien välillä.
Ilmiö voi äkkiseltään vaikuttaa tuoreelta, mutta tarkemmin katsottuna huomaamme, ettei asia ole näin. Voimme palata helposti useita vuosikymmeniä taaksepäin ja nähdä kuinka Yhdysvallat on jo kauan ollut läsnä suomalaisessa populaarikulttuurissa. Yksinkertainen esimerkki tästä on Yhdysvaltojen vaikutus suomalaiseen televisio-ohjelmistoon. Esimerkiksi väritelevision yleistyessä 80-luvulla sekä Suomessa että Yhdysvalloissa kasvaneet aikuiset ovat todennäköisesti katselleet ruuduistaan Ritari Ässää, He-Mania, tai vaikkapa Ihmemies MacGyveria. Näin sukupolvet kahdelta eri mantereelta omaavat jaettuja kulttuurisia kokemuksia.
Post-Truth in Pop Culture
Jos suomalainen kuluttaja kuitenkin mielii astua syvemmälle yhdysvaltalaiseen niin kutsuttuun totuuden jälkeiseen (eng. post-truth) ajatusmaailmaan hän voi tarttua Tim LaHayen ja Jerry Jenkinsin 90-luvulla luomaan Viimeisten päivien vaellus (eng. Left Behind) – kirjasarjaan. Sarja seuraa pienen ryhmän selviytymistaistoa maailmanlopun lähestyessä ja on yhdistelmä toimintaa, romanssia ja jännitystä. Evankelikaliskristillisen (eng. evangelical Chistianity / evangelicalism) uskon ja arvojen lisäksi LaHaye ja Jenkins tuovat romaaneissaan esiin maailmankatsomuksen, jossa faktat, uskomukset, mielipiteet ja tunteet asetetaan samalle viivalle.
Sarjan ensimmäinen romaani julkaistiin vuonna 1995, ja se on siitä lähtien saavuttanut suunnattoman suosion, mukaan lukien New York Times Bestseller – listan ja useiden kymmenien miljoonien myyntiluvut. Sarja on monien menestyneiden populaarikirjasarjojen tavoin adaptoitu esimerkiksi videopeliksi ja useaksi elokuvaksi, joista viimeisintä tähditti Nicolas Cage vuonna 2014. Tällä hetkellä alkuperäisestä sarjan ensimmäisestä romaanista markkinoidaan sen 25-vuotisjuhlapainosta mainoslauseella: ”Read the books that launched a cultural phenomenon!”. LaHayen ja Jenkinsin menestyssarja on selkeästi jättänyt jälkensä amerikkalaiseen kulttuurikenttään.
Suomalaisten lukijoiden on tiedettävä, että LaHaye ja Jenkins eivät keksineet kirjoissaan esittämää totuuden jälkeistä ajattelumallia, vaan he ainoastaan löysivät tavan tuoda sen suurien massojen tietoisuuteen. Monet romaaneissa esitetyt asiat, kuten salaliittoteorioiden läpitunkevuus yhteiskunnassa, ovat jo kauan olleet osa amerikkalaisuutta. Teokset tarjoavatkin tilaisuuden tarkastella amerikkalaisuuden syvintä olemusta. Samalla lukija voi tutustua yhteen amerikkalaisen yhteiskunnan poliittisesti ja kulttuurisesti vaikutusvaltaisimmista ryhmistä: evankelikaliskristittyihin.
TV President
Vaikka populaarikulttuurituotteita pidetään usein triviaaleina ja kepeinä kulutustuotteita, on niiden vaikutus usein suuri. Donald Trumpin entinen neuvonantaja Roger Stone totesi Trumpin olleen vuoden 2016 presidentinvaaleissa etulyöntiasemassa, koska hän oli Diili -ohjelman (eng. The Apprentice) päähenkilönä osa amerikkalaista populaarikulttuuria: ”[…] every person in the country knew who Donald Trump was before he ran for president. He had spent years burnishing a public persona as a straight talker and kind of a brash, self-made billionaire. For many people I think he exemplified success, the American success story […]”.
Kansa lopulta äänestikin presidentikseen televisiosta tutun hahmon. Populaarikulttuurin tutkijana haluan muistuttaa kaikkia populaarikulttuurituotteiden potentiaalisesta vaikutusvallasta ja että meidän kaikkien näiden tuotteiden kuluttajina tulisi pitää huolta siitä, ettei faktan ja fiktion raja katoa.
***
Anni Calcara (filosofian maisteri) työskentelee apurahatutkijana Itä-Suomen yliopistossa Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Karjalan rahaston myöntämällä apurahalla. Hän aloitti jatko-opintonsa tammikuussa 2019 ja työstää väitöskirjaa, jossa hän tarkastelee yhdysvaltalaisen uskonnollisen populaarikulttuurin ja ideologian suhdetta, sekä uskonnollisten populaarikulttuurituotteiden yhteiskunnallista ja sosiaalista vaikutusvaltaa. Calcaran väitöstutkimuksen pääasiallisena kohteena on Tim LaHayen ja Jerry Jenkinsin luoma Left Behind -populaarikulttuurituoteperhe. Hänet tavoittaa sähköpostitse osoitteesta anni.calcara@uef.fi.
Asiantuntija-artikkeli on osa Finnish American Associationin (FASA) SAM Magazinelle kirjoittamaa ajankohtaista Yhdysvallat-kolumnisarjaa.