Il­mas­ton ja sään po­li­ti­soi­tu­mi­nen ei ole vain ny­ky­päi­vän il­miö. Yh­dys­val­toi­hin 1900-lu­vun alus­sa muut­ta­neet suo­ma­lai­set asut­ta­ja-siir­to­lai­set kä­sit­te­li­vät sää­o­lo­suh­tei­ta ja nii­den vai­ku­tuk­sia ar­keen­sa so­si­a­lis­ti­ses­sa To­ve­ri­tar-leh­des­sä. Sääs­tä kir­joit­ta­mal­la ja­et­tiin ar­ki­sia tie­to­ja Yh­dys­val­to­jen eri alu­ei­den il­mas­tois­ta, kom­men­toi­tiin po­liit­ti­sia ai­hei­ta ja otet­tiin uut­ta ko­ti­maa­ta hal­tuun tie­dol­li­ses­ti. His­to­ri­al­li­set sää­kä­si­tyk­set liit­ty­vät myös ko­lo­ni­a­lis­miin ja il­mas­ton­muu­tok­seen. Nämä ovat kult­tuu­ri­sia il­mi­öi­tä, jot­ka kyt­key­ty­vät toi­siin­sa niin men­nei­syy­des­sä kuin ny­ky­päi­vä­nä­kin.

Ilmaston­muu­tokseen sopeutuminen

Il­mas­to ja sää ovat ny­ky­päi­vä­nä erit­täin po­li­ti­soi­tu­nei­ta ai­hei­ta. Ih­mi­sen ai­heut­ta­ma il­mas­ton­muu­tos voi­mis­taa sään ää­ri-il­mi­öi­tä ja tätä kir­joit­ta­es­sa esi­mer­kik­si At­lan­tin hur­ri­kaa­ni­kau­des­ta on en­nus­tet­tu nor­maa­lia ak­tii­vi­sem­paa. Ih­mis­kun­nal­la ei vai­ku­ta enää ole­van vaih­to­eh­to­ja, vaan eläm­me pa­ko­te­tun il­mas­ton­muu­tok­seen so­peu­tu­mi­sen ai­kaa.

Il­mas­ton ja sään po­liit­ti­suus tai il­mas­ton­muu­tok­seen so­peu­tu­mi­nen ei­vät kui­ten­kaan ole vain ny­ky­päi­vän il­mi­öi­tä. Mo­net Yh­dys­val­to­jen al­ku­pe­räis­kan­sat ovat jou­tu­neet pa­ko­te­tus­ti so­peu­tu­maan uu­siin il­mas­toi­hin, kun hei­tä on pak­ko­siir­ret­ty esi­van­hem­pien­sa mail­ta toi­siin osa­val­ti­oi­hin ja il­mas­toi­hin. Pak­ko­siir­to­jen myö­tä ”va­pau­tu­nei­ta” mai­ta hyö­dyn­si­vät myös suo­ma­lai­set asut­ta­ja-siir­to­lai­set, joi­ta al­koi 1870-lu­vul­ta al­ka­en saa­pua ene­ne­vis­sä mää­rin ”kul­ta­maak­si” ni­met­tyyn Poh­jois-Ame­rik­kaan. Näi­den maa­han­muut­ta­jien il­mas­to­so­peu­tu­mi­nen oli kui­ten­kin va­paa­eh­tois­ta toi­sin kuin pak­ko­siir­ret­ty­jen al­ku­pe­räis­kan­so­jen – tai ny­ky­päi­vän il­mas­to­pa­ko­lais­ten.

Uu­des­sa ko­ti­maas­sa suo­ma­lai­set aset­tui­vat asu­maan mie­lui­ten tois­ten suo­ma­lais­ten lä­his­töl­le, ja yh­teyk­siä muu­al­la asu­viin suo­ma­lai­siin pi­det­tiin yl­lä sa­no­ma­leh­tien vä­li­tyk­sel­lä. Useis­sa leh­dis­sä jul­kais­tiin lu­ki­joi­den kir­joit­ta­mia teks­te­jä. Yh­tey­den­pi­to pai­kal­lis­ta laa­jem­min mah­dol­lis­ti suo­men kie­len ja kult­tuu­rin yl­lä­pi­don sekä tar­jo­si tie­toa elä­mi­sen mah­dol­li­suuk­sis­ta, ku­ten il­mas­tos­ta, muu­al­la Yh­dys­val­lois­sa. Oleel­lis­ta näis­sä ju­tuis­sa oli ver­tai­suus: toi­sen suo­ma­lai­sen kir­joit­ta­ma tie­to ko­et­tiin tär­ke­ä­nä ja re­le­vant­ti­na.

Nimimerkki ”Maiju” kirjoittaa havaintojaan Yhdysvaltojen eri osavaltioista sosialistisen Toveritar-lehden etusivun jutussa 11.4.1916.

Naistenlehti Toveritar ja sosialistiset sääraportit

Työ­vä­en­liik­keen pii­ris­sä sa­no­ma­leh­tien lu­ki­joi­den kir­joit­ta­mat teks­tit val­jas­tet­tiin myös agi­taa­ti­oon. Nii­den kaut­ta pu­hu­tel­tiin toi­sia suo­ma­lai­sia ja roh­kais­tiin po­liit­ti­sen toi­min­nan pii­riin. So­si­a­lis­ti­nen nais­ten­leh­ti To­ve­ri­tar, jota jul­kais­tiin As­to­ri­as­sa, Ore­go­nis­sa vuo­si­na 1911–1930, jul­kai­si run­saas­ti esi­mer­kik­si paik­ka­kun­ta­kir­jei­tä. Leh­teä ti­lat­tiin ym­pä­ri Yh­dys­val­to­ja ja Ka­na­daa ja sii­tä tuli yk­si ti­la­tuim­mis­ta suo­men­kie­li­sis­tä po­liit­ti­sis­ta leh­dis­tä 1920-lu­vul­la. Paik­ka­kun­ta­kir­jeis­sä leh­den lu­ki­jat ker­toi­vat pai­kal­li­sis­ta ta­pah­tu­mis­ta, ku­ten po­liit­ti­ses­ta toi­min­nas­ta ja työ­mah­dol­li­suuk­sis­ta sekä luon­nos­ta. To­ve­rit­ta­res­sa kir­joi­te­taan usein sii­tä, mil­lai­sis­sa sää­o­lois­sa paik­ka­kun­nal­la ele­tään ja mil­lai­sia vai­ku­tuk­sia luon­no­nil­mi­öil­lä on ol­lut työ­läis­ten ar­keen.

Paik­ka­kun­ta­kir­jeis­sä ta­voi­tel­laan tut­ta­val­lis­ta, pu­he­ti­lan­teen kal­tais­ta vä­li­tön­tä il­mai­sua. Täs­sä mie­les­sä paik­ka­kun­ta­kir­jei­den sää­ra­por­tit muis­tut­ta­vat­kin kas­vok­kais­ta small tal­kia. Sääs­tä pu­hu­mi­nen ja kir­joit­ta­mi­nen tar­jo­a­vat kei­non ava­ta vuo­ro­vai­ku­tus­ti­lan­ne ja kas­vok­kai­ses­sa kes­kus­te­lus­sa sää­pu­heel­la myös pi­de­tään kes­kus­te­lu­yh­teyt­tä yl­lä. Tyy­pil­li­ses­sä To­ve­rit­ta­ren paik­ka­kun­ta­kir­jeen sää­ra­por­tis­sa ku­va­taan, kuin­ka vii­me päi­vät ovat ol­leet lu­mi­sia, sa­tei­sia tai hert­tai­sen au­rin­koi­sia. Sää saa kir­jeis­sä kui­ten­kin myös po­liit­ti­sia mer­ki­tyk­siä: kur­ja sää rin­nas­tuu usein työ­vä­en­luo­kan ko­ke­maan sor­toon tai maa­il­man­po­liit­ti­siin mul­lis­tuk­siin, ku­ten en­sim­mäi­seen maa­il­man­so­taan.

Vuo­de­nai­kais­vaih­te­lui­ta tul­kit­tiin niin ikään so­si­a­lis­tis­ten lins­sien läpi. Ke­säi­nen sää tar­jo­si ko­ke­muk­sen het­kel­li­ses­tä va­pau­tuk­ses­ta tunk­kai­sis­ta asu­muk­sis­ta ja ka­pi­ta­lis­min kah­leis­ta, kun va­paa-ai­kaa oli mah­dol­lis­ta viet­tää myös ul­ko­na luon­nos­sa. Sa­mal­la ke­sä­sää muis­tut­ti sii­tä, et­tei va­paak­si ole­tet­tu luon­to ol­lut kaik­ki­al­la työ­vä­en­luo­kan käy­tet­tä­vis­sä: kau­neim­mat puis­tot, yk­si­tyi­set ran­nat ja kan­sal­lis­puis­tot oli­vat usein työ­vä­en­luo­kan saa­vut­ta­mat­to­mis­sa. Syk­sy pa­laut­ti so­si­a­lis­tit työ­vä­en­luo­kan re­a­li­teet­tien ää­rel­le: he jou­tui­vat pa­laa­maan vi­lui­siin ja ve­toi­siin asu­muk­siin­sa ka­pi­ta­lis­min or­jik­si, mikä muis­tut­ti hei­tä luok­ka­tais­te­lun tär­key­des­tä. Il­man luok­ka­tais­te­lua työ­vä­en­luok­ka kär­si­si ”ikui­ses­ta tal­ves­ta”. Tal­vi­set, suo­ma­lai­sil­le tu­tut ja so­pi­vat säät­kään ei­vät in­noit­ta­neet so­si­a­lis­te­ja naut­ti­maan lu­mi­lei­keis­tä, kos­ka ta­ka­rai­vos­sa jys­kyt­ti luok­ka­tais­te­lun tar­ve. So­pi­vas­ta sääs­tä ja luon­nos­ta voi­si to­del­la naut­tia vas­ta luok­ka­tais­te­lun tuol­la puo­len, ver­taus­ku­val­li­sen sor­ret­tu­jen ke­vään saa­pu­es­sa.

Nimimerkki T. M. kirjoittaa Toverittaressa 13.4.1920 julkaistussa tekstissään kevään tulosta ja ilmojen lämpenemisestä sekä pohtii ”koskahan koittaa se sorrettujen kevät”.

Ilmasto, kolonialismi ja nykypäivä

Eu­roop­pa­lai­nen asu­tus­ko­lo­ni­a­lis­ti­nen aja­tus At­lan­tin ta­ka­na odot­ta­vas­ta ”kul­ta­maas­ta” lu­pa­si myös suo­ma­lai­sil­le pa­rem­pia eli­no­lo­ja ja ”va­paa­ta maa­ta”. Näi­tä al­ku­pe­räis­kan­soil­le alun pe­rin kuu­lu­nei­ta alu­ei­ta asu­tet­tiin konk­reet­ti­ses­ti ra­ken­ta­mal­la suo­ma­lai­sa­su­tuk­sia, mut­ta myös so­peu­tu­mal­la kult­tuu­ri­ses­ti uu­teen il­mas­toon esi­mer­kik­si sääs­tä kir­joit­ta­mal­la.

Kir­joi­tuk­sis­sa il­mas­toa ja sää­tä suo­ma­lais­te­taan ja sil­loin­kin, kun sään ker­ro­taan ole­van pe­rin ”epä­suo­ma­lai­nen”, luon­to lu­nas­te­taan omak­si löy­tä­mäl­lä sii­tä suo­ma­lai­sil­le so­pi­via piir­tei­tä. Sa­mal­la sää­ra­por­teis­sa ja­e­taan il­mas­toon ja sää­hän liit­ty­vää ruo­hon­juu­ri­ta­son tie­toa. Asu­tus­ko­lo­ni­a­lis­ti­siin pyr­ki­myk­siin kuu­lui­kin myös il­mas­ton ja sään tie­dol­li­nen hal­tuu­not­to. Al­ku­pe­räis­kan­so­jen tu­han­sien vuo­sien ai­ka­na ker­ryt­tä­mä tie­to esi­mer­kik­si ny­kyi­sen Yh­dys­val­to­jen eri il­mas­toi­hin so­pi­vis­ta vil­je­ly­kas­veis­ta, kas­va­tus­me­ne­tel­mis­tä ja sa­don­kor­juus­ta saa­tet­tiin si­vuut­taa ”van­ha­nai­kai­si­na” tai ”te­hot­to­mi­na”. Näil­lä kei­noin al­ku­pe­räis­kan­so­jen oi­keu­tus­ta näi­hin alu­ei­siin hei­ken­net­tiin.

Kir­joit­ta­jat kir­joit­ta­vat erit­täin har­voin al­ku­pe­räis­kan­so­jen ko­ke­mas­ta sor­ros­ta ja nä­ki­vät it­sen­sä uh­rei­na. ”Kul­ta­maan” lu­pauk­set pa­rem­mas­ta elä­mäs­tä on so­si­a­lis­ti­nais­ten mu­kaan pe­tet­ty, kun suo­ma­lai­nen työ­vä­ki kär­sii ka­pi­ta­lis­ti­ses­ta sor­ros­ta ja pääl­le päät­teek­si nu­rin­ku­ri­ses­ta sääs­tä. Sa­maan ai­kaan mo­net oli­vat pa­ko­tet­tu­ja työs­ken­te­le­mään voi­mak­kaas­ti te­ol­lis­tu­vas­sa ka­pi­ta­lis­ti­ses­sa yh­teis­kun­nas­sa, joka riis­ti niin al­ku­pe­räis­kan­so­ja kuin luon­to­a­kin.

Ym­mär­tä­mäl­lä il­mas­toon liit­ty­viä his­to­ri­al­li­sia kä­si­tyk­siä ja mer­ki­tyk­siä on mah­dol­lis­ta hah­mot­taa myös siir­to­lai­suu­teen ja ko­lo­ni­a­lis­miin liit­ty­viä eri­ar­vois­ta­mi­sen ra­ken­tei­ta. Nämä ra­ken­teet ovat yhä ny­ky­ään läs­nä Yh­dys­val­lois­sa ja muu­al­la maa­il­mas­sa. Esi­mer­kik­si mo­net al­ku­pe­räis- ja glo­baa­lin ete­län kan­sat jou­tu­vat (yhä edel­leen) pa­ko­te­tus­ti so­peu­tu­maan ih­mi­sen ai­heut­ta­maan il­mas­ton­muu­tok­seen suh­teel­li­ses­ti enem­män kuin val­koi­nen val­ta­kult­tuu­ri. His­to­ri­al­li­sis­ta syis­tä heil­lä on usein myös vä­hem­män re­surs­se­ja so­peu­tu­mi­seen.

Sää on ala­ti ajan­koh­tai­nen ai­he, jos­ta jut­te­lem­me puo­li­tu­tun kans­sa ja jo­hon liit­ty­viä val­ta­van iso­ja tu­le­vai­suu­den pää­tök­siä teh­dään kan­sal­li­sis­sa ja kan­sain­vä­li­sis­sä po­liit­ti­sis­sa eli­mis­sä. Sää siis lä­vis­tää elä­määm­me kaik­ki­al­la ja kos­ket­taa kaik­kia ih­mis­kult­tuu­re­ja ra­ken­ta­mi­ses­ta pu­keu­tu­mi­seen, ri­tu­aa­lei­hin, pe­rin­tei­siin, ar­keen ja po­li­tiik­kaan. Suo­sit­te­len­kin seu­raa­maan niin lop­pu­ke­säis­ten säi­den vaih­tu­mis­ta syk­syk­si kuin si­tä­kin, mi­ten il­mas­toon, al­ku­pe­räis­kan­soi­hin ja maa­han­muut­toon liit­ty­viä tee­mo­ja kä­si­tel­lään tä­män vuo­den Yh­dys­val­to­jen pre­si­den­tin­vaa­leis­sa.

***

Lot­ta Lei­wo (FM) työs­ken­te­lee väi­tös­kir­ja­tut­ki­ja­na Hel­sin­gin yli­o­pis­tos­sa. Folk­lo­ris­tii­kan tut­ki­mu­sa­lan väi­tös­kir­jas­saan Lei­wo tut­kii suo­ma­lais­ten asut­ta­ja-siir­to­lais­nais­ten il­mas­toon liit­ty­vää tie­toa, sään mer­ki­tyk­siä ja ar­jen asu­tus­ko­lo­ni­a­lis­mia 1900-lu­vun alun Yh­dys­val­lois­sa.

Hel­sin­gin yli­o­pis­ton tut­ki­jap­ro­fii­li <https://re­se­arch­por­tal.hel­sin­ki.fi/en/per­sons/lot­ta-lei­wo>

Väi­tös­kir­ja­tut­ki­mus Ins­tag­ra­mis­sa <https://www.ins­tag­ram.com/sel­ma_tati_ja_to­ve­rit­ta­ret/>

Väi­tös­kir­ja­tut­ki­mus Fa­ce­boo­kis­sa <https://www.fa­ce­book.com/61557602071046>

The ex­pert ar­tic­le is part of a se­ries of co­lumns on cur­rent US is­su­es writ­ten by the Fin­nish Ame­ri­can Stu­dies As­so­ci­a­ti­on (FASA) for SAM Ma­ga­zi­ne.