Ku­ten kuka ta­han­sa yh­dys­val­ta­lais­ta po­pu­laa­ri­kult­tuu­ria seu­raa­va tie­tää, maan eliit­tiy­li­o­pis­to­jen kam­puk­set ovat täyn­nä veh­rei­tä leh­ti­pui­ta, van­ho­ja tii­li­ra­ken­nuk­sia sekä kou­lu­jen hup­pa­rei­hin son­nus­tau­tu­nei­ta opis­ke­li­joi­ta. Tär­keä osa yli­o­pis­to­jen jul­ki­ku­vaa ovat kaik­ki­al­ta maa­il­mas­ta tu­le­vat opis­ke­li­jat ja tut­ki­jat, joi­ta maa­il­man par­hai­siin lii­tet­ty mai­ne hou­kut­te­lee itä­ran­ni­kon Ivy Le­a­gue-yli­o­pis­toi­hin.

Kont­ras­ti on suu­ri, kun ny­ky­päi­vää ver­taa 1900-lu­vun al­kuun. Vie­lä 120 vuot­ta sit­ten val­ta­o­sa eliit­tiy­li­o­pis­tois­ta sul­ki oven­sa niin kai­kil­ta nai­sil­ta kuin myös af­ro­a­me­rik­ka­lai­sil­ta mie­hil­tä. In­ter­sek­ti­o­naa­li­nen tut­ki­mu­so­te mah­dol­lis­taa tä­män epä­ta­sa-ar­von ana­lyyt­ti­sen lä­hes­ty­mi­sen.

Miesten ja naisten yliopistot

Yh­dys­val­to­jen itä­ran­ni­kon kah­dek­san huip­pu­y­li­o­pis­toa (Har­vard, Prin­ce­ton, Ya­le, Cor­nell, Co­lum­bia, Darth­mouth, Brown ja Uni­ver­si­ty of Pen­n­syl­va­nia) ovat va­kiin­nut­ta­neet ase­man­sa maa­il­man­laa­jui­ses­ti tun­net­tui­na ins­ti­tuu­ti­oi­na Ivy Le­a­gue-yh­teis­ni­mik­keen al­la. Niis­tä kaik­ki nuo­rin­ta, 1860-lu­vul­la pe­rus­tet­tua Cor­nel­lin yli­o­pis­toa lu­kuun ot­ta­mat­ta, hy­väk­syi­vät pe­rus­ta­mis­het­kel­lään ja pit­kään sen jäl­keen­kin opis­ke­li­joik­seen vain mie­hiä. Kor­ke­a­kou­lu­tus, sen si­säl­löt ja ra­ken­teet omak­sut­tiin Yh­dys­val­toi­hin pit­käl­ti Eu­roo­pas­ta ja yli­o­pis­to­jen al­ku­pe­räi­nen teh­tä­vä oli­kin kou­lut­taa pa­pis­toa, vir­ka­kun­taa sekä muu­ta si­vis­ty­neis­töä siir­to­kun­tien ja myö­hem­min osa­val­ti­oi­den pal­ve­luk­seen.

Kun sit­ten 1800-lu­vun ai­ka­na myös nais­ten vaa­ti­muk­set pääs­tä yli­o­pis­toi­hin kä­vi­vät ää­nek­kääm­mik­si, jou­tui­vat van­hat yli­o­pis­tot poh­ti­maan suh­tau­tu­mis­taan mah­dol­li­siin nai­so­pis­ke­li­joi­hin pe­rin­tei­sen mies­val­tai­sil­la kam­puk­sil­la. Kun mo­net 1800-lu­vul­la pe­rus­te­tut ja osa­val­ti­oi­den yl­lä­pi­tä­mät jul­ki­set kor­ke­a­kou­lut ava­si­vat oven­sa mo­lem­mil­le su­ku­puo­lil­le, val­ta­o­sa idän van­hois­ta yk­si­tyi­sis­tä yli­o­pis­tois­ta suh­tau­tui jyr­kän kiel­tei­ses­ti nais­ten si­sään­pää­syyn.

Jon­kin­lai­nen rat­kai­su on­gel­maan löy­det­tiin omien nai­sy­li­o­pis­to­jen pe­rus­ta­mi­ses­ta. Näin muo­tou­tui 1800-lu­vun ai­ka­na Se­ven Sis­ters-ver­kos­to, jon­ka seit­se­män yli­o­pis­toa (Radc­lif­fe, Bar­nard, Wel­les­ley, Bryn Mawr, Vas­sar, Mount Ho­ly­o­ke ja Smith) pyr­ki­vät muo­dos­ta­maan nais­ten vas­ti­neen Ivy Le­a­gue-yli­o­pis­toil­le. Osa niis­tä toi­mi myös tii­viis­sä yh­teis­työs­sä mie­sy­li­o­pis­to­jen kans­sa ja si­jait­si lä­hel­lä nii­den kam­puk­sia. Mut­ta mik­si nais­ten ja mies­ten opis­ke­lua sa­mois­sa lu­en­to­sa­leis­sa vas­tus­tet­tiin niin an­ka­ras­ti?

Ihmiskunnan evoluutio ja yhdysvaltalaisen sivilisaation puolustus

Yli­o­pis­to­jen asen­tei­den taus­tal­la oli­vat vä­hi­tel­len 1700-lu­vul­ta läh­tien ke­hit­ty­neet kä­si­tyk­set ro­dus­ta ih­mis­kun­taa eri ryh­miin ja en­nen kaik­kea eri­lai­set luon­tai­set ky­vyt omaa­viin ryh­miin ja­ka­va­na kä­sit­tee­nä. Ne sai­vat pont­ta 1800-lu­vul­la luon­non­tie­tei­li­jä Char­les Dar­wi­nin evo­luu­ti­o­te­o­ri­as­ta ja siir­tyi­vät pian so­si­o­lo­gi Her­bert Spen­ce­rin kaut­ta myös yh­teis­kun­nal­li­seen ajat­te­luun.

Näin eri yh­tei­sö­jä ja kan­so­ja alet­tiin aset­taa evo­lu­tii­vi­sen ke­hi­tyk­sen eri ke­hi­tys­ta­soil­le nii­den kult­tuu­rin, kie­len, fyy­sis­ten omi­nai­suuk­sien ja tek­no­lo­gis­ten in­no­vaa­ti­oi­den pe­rus­teel­la. To­del­li­suu­des­sa tä­män ja­ot­te­lun tie­teel­li­nen poh­ja oli ole­ma­ton, ja sen en­si­si­jai­nen ta­voi­te oli puo­lus­taa eu­ro-ame­rik­ka­lais­ta ylem­myyt­tä ja val­kois­ten suur­val­to­jen val­ta-ase­maa suh­tees­sa mui­hin ryh­miin kan­sal­li­ses­ti ja myö­hem­min myös glo­baa­lis­ti.

Mitä te­ke­mis­tä täl­lä kai­kel­la oli sit­ten yh­dys­val­ta­lai­sen yli­o­pis­to­kou­lu­tuk­sen kans­sa? 1800-lu­vun lop­puun men­nes­sä aja­tus val­koi­sen si­vi­li­saa­ti­on edis­tyk­sel­li­syy­des­tä ja tuon edis­tyk­sen tur­vaa­mi­ses­ta Yh­dys­val­to­jen si­säl­lä lä­päi­si maan kan­sal­li­sen it­seym­mär­ryk­sen.

Näin kou­lu­tuk­ses­ta ja yli­o­pis­tois­ta sen kor­keim­pa­na as­tee­na tuli paik­ka, jos­sa maan tu­le­vai­suut­ta ra­ken­net­tiin – oli­vat­han opis­ke­li­jat hei­tä, joi­den har­teil­la vas­ta­val­mis­tu­nei­na le­pä­si sekä yh­teis­kun­nal­lis­ten ins­ti­tuu­ti­oi­den puo­lus­ta­mi­nen et­tä tu­le­vien su­ku­pol­vien kas­vat­ta­mi­nen.

Ro­tuun pe­rus­tu­vat ar­gu­men­tit toi­mi­vat pe­rus­te­lui­na af­ro­a­me­rik­ka­lais­ten sor­rol­le ja ulos­sul­ke­mi­sel­le yli­o­pis­tois­ta. Erot yli­o­pis­to­jen vä­lil­lä oli­vat kui­ten­kin suu­ret – esi­mer­kik­si en­sim­mäi­nen af­ro­a­me­rik­ka­lai­nen, Ric­hard The­o­do­re Gree­ner, val­mis­tui Har­var­dis­ta jo vuon­na 1870, kun taas John Ho­ward oli Prin­ce­to­nis­sa en­sim­mäi­nen sa­maan yl­tä­nyt vas­ta vuon­na 1947.

Si­vi­li­saa­ti­on puo­lus­ta­jien nä­kö­kul­mas­ta ro­dul­li­nen edis­tys muok­ka­si nai­sil­la ja mie­hil­le omat, eril­li­set omi­nai­suu­ten­sa ja teh­tä­vän­sä. Nai­sil­ta odo­tet­tiin hie­nos­tu­nei­suut­ta ja lem­peyt­tä, mie­hil­tä it­se­ku­ria ja luon­teen­lu­juut­ta ja mo­lem­mil­ta fyy­sis­tä ter­veyt­tä ja so­pu­suh­tai­suut­ta. En­nen kaik­kea ro­dul­li­sen ke­hi­tyk­sen puo­les­ta­pu­hu­jien mie­les­tä oli tär­ke­ää, et­tä nai­set oli­si­vat sel­ke­äs­ti nai­sel­lis­ten ihan­tei­den mu­kai­sia ja mie­het mie­his­ten. Kai­ken­lai­nen epä­mää­räi­syys täl­lä sa­ral­la tai toi­sen su­ku­puo­len raa­mei­hin mu­kau­tu­va yk­si­lö näh­tiin osoi­tuk­se­na si­vi­li­saa­ti­on rap­peu­tu­mi­ses­ta ja val­ta-ase­man me­ne­tyk­ses­tä.

Näin ol­len nais­ten ja mies­ten kou­lut­ta­mi­nen sa­moil­la kam­puk­sil­la uh­ka­si joi­den­kin ai­ka­lais­ten sil­mis­sä tar­kan su­ku­puo­lie­ron säi­ly­mis­tä ja si­ten si­vi­li­saa­ti­on ke­hi­tys­tä. Yli­pää­tään nais­ten kor­ke­a­kou­lu­tus­ta pi­det­tiin heil­le po­ten­ti­aa­li­ses­ti hen­gen­vaa­ral­li­se­na ko­kei­lu­na, joka saat­tai­si teh­dä heis­tä mies­mäi­siä tai pa­him­mil­laan ku­lut­taa lop­puun ke­hoil­taan ja mie­lel­tään hen­nom­pien nais­ten voi­ma­va­rat. Sik­si mo­nien mie­les­tä edes mies­ten yli­o­pis­to­jen tuli puo­lus­taa ro­dul­lis­ta ke­hi­tys­tä ja säi­lyä va­paa­na vaa­ral­li­sis­ta uu­sis­ta vai­ku­tuk­sis­ta, vaik­kei nais­ten kou­lut­tau­tu­mis­ta pys­tyt­täi­si­kään täy­sin es­tä­mään.

Rodun ja sukupuolen käsitteiden tutkimuksesta

Eliit­tiy­li­o­pis­to­jen vas­ta­rin­ta al­koi vä­hi­tel­len ro­mut­tua vas­ta 1960–70-lu­vuil­la. Sil­loin val­ta­o­sa Ivy Le­a­gu­ey­li­o­pis­tois­ta suos­tui vii­mein hy­väk­sy­mään myös nai­sia opis­ke­li­joik­seen ja suun­nil­leen sa­moi­hin ai­koi­hin luo­vut­tiin myös enem­män tai vä­hem­män vi­ral­li­sis­ta af­ro­a­me­rik­ka­lais­ten opis­ke­li­joi­den kiin­ti­öis­tä. Ny­kyi­sin val­ta­o­sas­sa eliit­tiy­li­o­pis­tois­ta nais­ten ja mies­ten osuus opis­ke­li­jois­ta on ta­sois­sa, mut­ta af­ro­a­me­rik­ka­lai­set koh­taa­vat yhä mo­nia vai­keuk­sia kou­lu­po­lul­laan puut­teel­li­sis­ta re­surs­seis­ta esi­merk­kien puut­tee­seen.

Ku­ten yl­lä avat­tu tut­ki­mus­kon­teks­ti osoit­taa, his­to­ri­an­tut­ki­muk­ses­sa ro­dun ja su­ku­puo­len kä­sit­tei­tä on mah­do­ton­ta erot­taa toi­sis­taan ja nii­den kaut­ta pe­rus­tel­lus­ta val­lan­käy­tös­tä. Täl­lais­ta yk­si­löi­tä ja yh­tei­sö­jä nii­den eri­lais­ten ris­te­ä­vien omi­nai­suuk­sien kaut­ta tar­kas­te­le­vaa tut­ki­mu­so­tet­ta kut­su­taan in­ter­sek­ti­o­naa­li­suu­dek­si.

In­ter­sek­ti­o­naa­li­suus nä­kö­kul­ma­na ei pyri yli­su­ku­pol­vi­suu­teen tai kaik­ki­voi­puu­teen, vaan sen pe­rus­ta­van­laa­tui­se­na läh­tö­koh­ta­na on ti­lan­ne­koh­tai­suus ja eri kon­teks­tien ny­ans­sien ym­mär­tä­mi­nen. Esi­mer­kik­si val­ta in­ter­sek­ti­o­naa­li­ses­ta nä­kö­kul­mas­ta ei ole ole­muk­sel­li­ses­ti ro­dul­lis­ta, mut­ta rotu kä­sit­tee­nä si­säl­tää ai­na val­taa. Niin kut­su­tun in­ter­sek­ti­o­naa­li­sen tut­ki­mu­sot­teen ta­voit­tee­na on­kin juu­ri ym­mär­tää kus­sa­kin ti­lan­neyh­tey­des­sä vai­kut­ta­via ris­te­ä­viä val­ta-ase­mia, jot­ka olen­nai­ses­ti vai­kut­ta­vat eri­lais­ten ih­mis­ten toi­min­ta­mah­dol­li­suuk­siin.

***

Ai­no Kir­jo­nen (FM) on väi­tös­kir­ja­tut­ki­ja Hel­sin­gin yli­o­pis­tos­sa. Hä­nen väi­tös­kir­jan­sa kä­sit­te­lee yh­dys­val­ta­lai­sen yli­o­pis­to­kou­lu­tuk­sen ihan­tei­ta ja nii­den kyt­kök­siä su­ku­puo­len ja ro­dun kä­sit­tei­siin 1900-lu­vun tait­tees­sa. Kir­jo­nen toi­mi vie­rai­le­va­na tut­ki­ja­na Har­var­din yli­o­pis­tos­sa 2021–2022 SAM apu­ra­ha­sää­ti­ön hal­lin­noi­man The Ame­ri­can-Scan­di­na­vi­an Foun­da­ti­o­nin tu­el­la.