Tänään 4. päivä huhtikuuta tulee kuluneeksi paitsi yksi vuosi Suomen NATO-jäsenyyden alkamisesta myös 75 vuotta puolustusliiton perustamisesta. 75-vuotias North Atlantic Treaty Organization eli NATO on perustamisestaan asti ollut vakauttava voima Euroopan ja Pohjois-Amerikan lähialueilla, jonka tehtävänä on ollut taata jäsenvaltioidensa vapaus ja turvallisuus poliittisin ja sotilaallisin keinoin. Historiansa aikana puolustusliitto on kasvanut sen 12 perustajajäsenestä 32:teen jäsenmaahan.
NATO perustettiin vuonna 1949, kun perustajajäsenmaiden edustajat allekirjoittivat Pohjois-Atlantin sopimuksen Washington D.C:n kaupungissa. Itse perustamisasiakirja on varsin lyhyt, ja kaikki silloiset ja tulevat puolustusliiton jäsenet sitoutuvat noudattamaan sen 14:ää artiklaa. Puolustusliiton toiminnan kannalta perussopimuksen kohdista tärkein on artikla numero viisi, jonka mukaan hyökkäys yhtä NATO-jäsenmaata kohtaan, on hyökkäys niitä kaikkia vastaan. Perussopimus linjaa myös artikloissa 10 ja 11, että NATO:n jäseneksi voi liittyä ainoastaan eurooppalainen valtio kaikkien muiden jäsenvaltioiden yksimielisellä suostumuksella.
Historiallisesti NATO:n rooli on ollut toimia kollektiivisena puolustusjärjestelmänä, jonka tehtävänä on taata vakaus jäsenmaissa ratkaisemalla kriisejä ja konflikteja kaikkialla maailmassa. Ensimmäinen NATO:n tekemä rauhanturvaoperaatio toteutettiin entisen Yugoslavian valtion alueella, jossa puolustusliitto ajoi serbit päättämään tuhoisan sotansa Bosnia-Hertsegovinaa vastaan. Tämän jälkeen NATO on osallistunut kriisinhallintaoperaatioihin esimerkiksi Pohjois-Makedoniassa, Afghanistanissa, Välimerellä ja Afrikan sarven alueella.
Seuraavat 25 vuotta tulevat kuitenkin ratkaisemaan, miten ehyt puolustusliitto on sen täyttäessä sata vuotta. The Center for European Policy Analysis -ajatushautomon vanhemman tutkijan Jessica Berlinin mukaan NATO:n keskeisimmäksi tulevaisuustekijäksi muodostuukin, miten se vastaa Venäjän sen jäsenmaille muodostamaan uhkaan. Berlinin mukaan NATO:n vahvuus onkin sen ehdoton yhtenäisyys, mitä sen pitäisi varjella hinnalla millä hyvänsä.