Ulkopolitiikka ja kansallinen turvallisuus ovat Yhdysvaltojen presidentinvaalikamppailussa keskeisiä teemoja, jotka erottavat demokraattipuoleen ehdokas Kamala Harrisia ja republikaanipuolueen ehdokas Donald Trumpia. Molempien ehdokkaiden kannanotot, puolustusmenoja ja sotilasstrategioita koskevat suunnitelmat sekä suhteet maailman suurvaltoihin, kuten Kiinaan, Venäjään ja Euroopan unioniin, kertovat heidän erilaisista näkemyksistään liittyen siihen, mikä on Yhdysvaltojen rooli maailmassa.
Kannanotot keskeisiin kansainvälisiin kysymyksiin
Kamala Harris on painottanut monenvälisen diplomatian merkitystä kansainvälisissä kysymyksissä ja korosti esimerkiksi vaalipuheessaan 23.8. Yhdysvaltojen liittolaissuhteiden vahvistamista. Tässä yhteydessä hän nosti erityisesti esiin Naton todetessaan, että "Meidän on uudistettava ja vahvistettava Nato-liittolaissuhteitamme, jotka ovat elintärkeitä globaalin turvallisuuden ja vakauden kannalta”. Harris myös lisäsi, että "monenvälinen yhteistyö, ei vain sotilaallinen voima, on avainasemassa vastattaessa 2000-luvun turvallisuushaasteisiin". Harris uskoo, että kansainvälisten järjestöjen, kuten YK:n ja WHO:n, kautta toimiminen on olennaista sellaisten globaalien haasteiden kuin ilmastonmuutoksen ja pandemioiden ratkaisemiseksi. Hänen linjauksensa heijastelevat presidentti Barack Obaman kauden diplomatiaa, jossa Yhdysvallat toimii kansainvälisten liittolaisten kanssa yhteisten arvojen ja tavoitteiden pohjalta.
Donald Trump puolestaan on jatkanut "America First" -politiikkaansa, joka painottaa kansallista suvereniteettia ja Yhdysvaltojen etujen asettamista etusijalle. Hän on vetänyt Yhdysvallat pois useista kansainvälisistä sopimuksista ja järjestöistä, kuten Pariisin ilmastosopimuksesta ja Iranin ydinsopimuksesta. Trumpin lähestymistapa perustuu kahdenvälisiin neuvotteluihin, joissa Yhdysvallat pyrkii saavuttamaan maksimaalisen hyödyn.
Trumpin ulkopoliittinen lähestymistapa on herättänyt sekä ihailua että kritiikkiä: hänen kannattajansa pitävät tätä lähestymistapaa suoraviivaisena, suojelevana ja pragmaattisena, kun taas kriitikot näkevät sen eristävänä, lyhytnäköisenä ja Yhdysvaltojen globaalia vaikutusvaltaa heikentävänä.
Puolustusmenot ja sotilasstrategia
Puolustukseen panostamisen on sekä Harrisin että Trumpin prioriteettilistalla. Harris kannattaa puolustusmenojen säilyttämistä korkealla tasolla, mutta hän painottaa resurssien kohdistamista nykyaikaisten uhkien torjuntaan. Tähän liittyy esimerkiksi kyberturvallisuuden edistäminen ja ilmastonmuutoksen aiheuttamiin turvallisuusuhkiin varautuminen. Harris on myös sitoutunut vähentämään Yhdysvaltojen osallistumista "ikuisiksi" kutsuttuihin sotiin Lähi-idässä. Samalla hän on kuitenkin osoittanut haluavansa säilyttää Yhdysvaltojen sotilaallisen läsnäolon strategisesti tärkeillä alueilla, kuten Tyynellämerellä ja Euroopassa. Harris on myös ilmoittanut tukevansa aserajoituksia ja asevalvontapyrkimyksiä.
Donald Trump on sen sijaan lisännyt puolustusmenoja merkittävästi ensimmäisen presidenttikautensa aikana painottaen erityisesti Yhdysvaltojen sotilaallisen voiman kasvattamista. Hän on lisännyt ydinasetutkimukseen ja -kehitykseen käytettäviä resursseja, mutta on myös vetänyt joukkoja pois konfliktialueilta, kuten Syyriasta ja Afganistanista. Trump uskoo vahvan sotilasvoiman toimivan pelotteena ja turvallisuuden takaajana. Hänen hallintonsa on myös keskittynyt kehittämään avaruusvoimia, joita pidetään tulevaisuuden sotilaallisena rintamana.
Suhteet maailman suurvaltoihin
Kamala Harris näkee Kiinan Yhdysvaltojen strategisena kilpailijana, mutta uskoo myös, että kilpailua voidaan hallita diplomatian ja kansainvälisen oikeuden avulla. Hän kannattaa myös tässä asiassa yhteistyötä liittolaisten kanssa, jotta Kiinaa voidaan painostaa noudattamaan kansainvälisiä sääntöjä esimerkiksi kaupan, ihmisoikeuksien ja ilmastonmuutoksen suhteen. Venäjän osalta Harris on ilmaissut huolensa maan toimista, erityisesti vaalihäirinnästä ja aggressiivisesta toiminnasta Itä-Euroopassa. Hän tukee Euroopan Unionia ja Natoa vastapainona Venäjän vaikutusvallalle.
Myös Trumpin suhde Kiinaan on ollut jännitteinen, ja hän on käynnistänyt kauppasodan rajoittaakseen Kiinan vaikutusvaltaa. Hänen hallintonsa on asettanut merkittäviä tulleja kiinalaisille tuotteille ja pyrkinyt estämään kiinalaisten teknologiayritysten toimintaa Yhdysvalloissa. Venäjän suhteen Trumpin politiikka on sen sijaan ollut ristiriitaista; vaikka hän on pyrkinyt parantamaan henkilökohtaisia suhteitaan Vladimir Putiniin, hänen hallintonsa on myös asettanut Venäjälle pakotteita ja lisännyt Yhdysvaltojen sotilaallista läsnäoloa Euroopassa. Euroopan Unioniin Trump on suhtautunut epäluuloisesti, ja hän on myös kyseenalaistanut Naton merkityksen.
Miten ulko- ja turvallisuuspoliittiset kysymykset ovat näkyneet vaalikampanjoissa?
Kumpikaan presidenttiehdokkaista ei ole itse palvellut Yhdysvaltojen armeijassa, mutta vaalien voittaja nousee valintansa myötä myös Yhdysvaltojen armeijan ylipäälliköksi. Tämä on näkynyt myös vaalikampanjoinnissa, jossa kovien ulko- ja turvallisuuspoliittisten kysymysten ohella kamppaillaan myös esimerkiksi siitä, kumpi onnistuu paremmin vakuuttamaan Yhdysvaltojen veteraanit puolelleen. The Washington Post käsittelee aihetta laajemmin viime viikolla julkaistussa artikkelissaan.
Artikkelissa kerrotaan, että Trump esimerkiksi osallistui Arlington kansallisella hautausmaalla seppeleenlaskuseremoniaan, jossa kunnioitettiin Yhdysvaltain Afganistanista vetäytymisen yhteydessä surmansa saaneiden yhdysvaltalaissotilaiden muistoa. Trump pyrki tässä yhteydessä myös muistuttamaan ihmisiä vastaehdokkaansa Kamala Harrisin roolista presidentti Bidenin tekemän vetäytymispäätöksen taustalla. Kamala Harris puolestaan pyrki vakuuttamaan demokraattien puoluekokouksen yhteydessä mahdollisia äänestäjiään kyvystään täyttää armeijan ylipäällikön saappaat muistelemalla merkittävää rooliaan Venäjän Ukrainassa aloittaman hyökkäyssodan seurauksena toteutettujen kansainvälisten vastatoimien mobilisoijana. Samassa yhteydessä hän myös varoitti Trumpin aikeista liittyen esimerkiksi sotilasliitto Natoon.
Molemmilla ehdokkaista on omat heikkoutensa ulko- ja turvallisuuspoliittiseen aihepiiriin liittyen. Siinä missä Harrisilla on kenties vain vähän kokemusta asevoimista, on Trump puolestaan herättänyt hämmennystä ristiriitaisilla lausunnoillaan.
Yhteenveto
Kamala Harrisin ja Donald Trumpin ulkopolitiikkaa ja turvallisuutta koskevat linjaukset tarjoavat amerikkalaisille valittavaksi kaksi hyvin erilaista lähestymistapaa. Harris painottaa monenvälisyyttä, diplomaattista yhteistyötä ja liittolaissuhteiden vahvistamista, kun taas Trump keskittyy Yhdysvaltojen etujen puolustamiseen kansainvälisissä suhteissa ja on valmis käyttämään sotilaallista voimaa tarpeen vaatiessa. Näiden näkökulmien eroavaisuudet tulevat olemaan keskeisiä, kun äänestäjät päättävät, kuka ohjaa Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa seuraavien neljän vuoden ajan.