Helmikuussa kotiseudullamme Tampa Bayn alueella uutisoitiin Super Bowlin lisäksi pelottavasta tapauksesta. Hakkeri onnistui murtautumaan 15 000 asukkaan Oldsmarin vesilaitoksen järjestelmään ja lisäsi etäyhteydellä juomaveden natriumhydroksidin eli lipeän määrää 100-kertaiseksi sen normaalista tasosta. Vaikka kyseinen määrä lipeää juomavedessä ei ole tappavan vaarallista, se olisi kuluttajille päätyessään voinut aiheuttaa esimerkiksi hiustenlähtöä, ihon kutinaa ja ärsytystä, oksentelua ja ripulia. Ennen kaikkea vesilaitoksen hakkerointi tapahtui aikaan, jolloin yhdysvaltalaisten luottamus toisiinsa ja yhteiskuntaansa on muutenkin jo heikoilla.
Hakkerointi on muistutus siitä, että kyberhyökkäykset ovat yhä suurempi uhka kriittiselle infrastruktuurille. Jo vuonna 2019 American Water Works Association varoitti kyberhyökkäyksien kasvaneesta uhasta vesihuoltojärjestelmälle[i]. Asiantuntijalausuntojen mukaan Oldsmarin hyökkäys onnistuttiin todennäköisesti estämään sen vuoksi, että tekijä oli amatööri eikä järjestäytynyt tai valtiollinen taho. Tapauksesta uutisoitiin koko maassa laajasti, ja senaattori Marco Rubio nimesi hyökkäyksen uhkaksi kansalliselle turvallisuudelle. Tapaus tuntuikin ainakin hetkeksi herättävän keskustelua kriittisen infrastruktuurin haavoittuvaisuudesta ulkoisten uhkien edessä. Syitä tälle haavoittuvaisuudelle täytyy kuitenkin etsiä kauempaa historiasta.
Yhdysvaltojen vesi-infrastruktuuri on vanhaa sekä kipeästi uudistuksen ja ylläpidon tarpeessa. Vanheneva infrastruktuuri on myös alttiimpi ulkoisille uhille kuten kyberhyökkäyksille. Vuodesta 2007 lähtien vesi-infrastruktuuriin tehtävät panostukset ovat laskeneet koko maassa ainakin 3,8 prosenttia (5,6 miljardia dollaria)[ii]. Päätökset näistä rahoista tehdään pääosin osavaltioiden tasolla. Monessa osavaltiossa, mukaan lukien Floridassa, infrastruktuuriin käytettävä raha on vähentynyt tasaisesti 2000-luvun alusta lähtien. Vuodesta 2007 lähtien Floridasta poistettiin kokonaan osavaltion tulovero. Sen seurauksena verodollareita kriittiseen infrastruktuuriin on ollut vähemmän käytettävissä. Yhdysvaltojen rakennusinsinöörien liitto onkin antanut Floridan kriittiselle infrastruktuurille arvosanan C (seiska), joka kertoo, että paljon on parannettavaa[iii].
Näillä abstrakteilta tuntuvilla luvuilla on konkreettista vaikutusta ihmisten elämänlaatuun. Täällä Yhdysvalloissa ihmettelin aluksi pitkään, miksi amerikkalaiset ostavat niin uskollisesti pullovettä. Sitä ostetaan lähikaupoista lavatolkulla enemmän kuin mitään muuta juomaa, se on halpaa, ja muovipulloja näkee kaikkialla. Ensireaktioissani kauhistelin ainoastaan muovijätteen määrää, kunnes ymmärsin, että moni amerikkalainen ei todellakaan voi luottaa hanaveden laatuun. Suomalaiset ovat syystäkin ylpeitä puhtaasta juomavedestään. Hanasta suoraan lasiin juotavaksi kelpaava vesi on maailmassa harvinaisuus.
Juomavesirikkomukset ovat Yhdysvalloissa yleisiä. Arviolta 14,6 miljoonaa ihmistä vuodessa saa suolistotulehduksen kunnallisen vesijärjestelmän vedestä[iv]. Tätä kolumnia viimeistellessäni Teksasissa pakkaset ja lumimyrskyt ovat koetelleet paikallista vesi-infrastruktuuria, ja juomavesi täytyy keittää miljoonissa kodeissa. Teksasissa, kuten muuallakin maassa, infrastruktuurin pettäminen näkyi ensimmäiseksi ja pahiten alueilla, joissa asuu enemmän mustia, latinoja, alkuperäiskansoja, ja köyhiä amerikkalaisia[v].
Oldsmarin tapauksessa onnekasta oli se, että hakkerointi huomattiin heti. Lipeän pitoisuus säädettiin heti normaalille tasolle, eikä ihmisille koitunut missään vaiheessa vaaraa. Silti Oldsmarin tapauksen tultua julkisuuteen FBI on varoittanut samanlaisten kyberhyökkäyksien mahdollisuuksista jatkossakin. Ehkä se herättää päättäjät pohtimaan, voisiko puhtaan juomaveden turvaamiseen suunnata enemmän rahaa ja resursseja, ja muulloinkin kun akuuttien hätätilanteiden aikana.
Parhaiten kriittinen infrastruktuuri toimii nimittäin silloin, kun sitä ei tarvitse koko ajan ajatella omassa arjessa. Yhteiskunnassa, jossa peruspalveluihin ei voi luottaa, myös salaliittoteoriat leviävät helpommin. Ja ihmiset juovat jatkossakin pullovettä.
Laura Kihlström on antropologian ja kansanterveystieteen tohtorikoulutettava University of South Floridassa. Laura on myös tietokirjailija, kolumnisti ja amerikansuomalaisille naisille suunnatun antirasistisen kirjakerhon perustaja. Laura on toiminut ”Amerikasta, rakkaudella”-podcastin toisena juontajana yhdessä Coloradossa asuvan siskonsa kanssa tammikuusta 2021 lähtien.
***
lähteet:
[i] American Water Works Association. (2019). Water Industry Report. https://www.awwa.org/Portals/0/AWWA/ETS/Resources/SOTWI_Exec_Report_19.pdf
[ii] Kane, J.W., & Tomer, A. (2019, May 10). Shifting into an era of repair: US infrastructure spending trends. https://www.brookings.edu/research/shifting-into-an-era-of-repair-us-infrastructure-spending-trends/
[iii] American Society of Civil Engineers. (2016, July 14). American Society of Civil Engineers Grades Florida Infrastructure a “C”. https://www.asce.org/templates/press-release-detail.aspx?id=21571
[iv] Allaire, M., Wu, H., & Lall, U. (2018). National trends in drinking water quality violations. PNAS, 115(9): 2078-2083.
[v] McDonald, Y.J., & Jones, N.E. (2018). Drinking water violations and environmental justice in the United States, 2011-2015. American Journal of Public Health, 108(10): 1401-1407.