Yhdysvaltain pääkaupunki Washington D.C. on globaalista näkökulmasta tarkasteltuna yksi maailman tärkeimmistä kaupungeista. Se ei ole merkittävä kokonsa tai esimerkiksi taloudellisen mahtinsa vuoksi vaan siksi että se on maailman ainoan supervallan poliittinen ja hallinnollinen keskus.
Washingtonin pinta-ala on ainoastaan 177 km2 ja siellä asuu noin 720 000 ihmistä. Washingtonin metropolialueella (kun mukaan luetaan alueita myös Virginiasta ja Marylandista) asukkaita on lähes 10 miljoonaa. Washingtonin väestö ei kuitenkaan ole Yhdysvaltain kansa pienoiskoossa, olkoonkin, että se on etnisesti varsin kirjava. Sen asukkaista on mustia 47 prosenttia ja valkoisia 45 prosenttia sekä aasialaisia noin 4 prosenttia. Mustat ja valkoiset asuvat varsin tiukasti omilla alueillaan.
Ennen muuta hallinnollinen keskus
Washington on ennen muuta Yhdysvaltain liittovaltion hallinnollinen keskus. Siellä on presidentin virka-asunto Valkoinen talo, kongressin molemmat kamarit, maan korkein oikeus, kansallisarkisto, kaikki ministeriöt sekä lähes 180 maan suurlähetystöt. Siellä pitää päämajaansa myös useampi kansainvälinen järjestö, muun muassa Maailmanpankki, Kansainvälinen valuuttarahasta ja Amerikan valtioiden liitto (OAS). Siellä sijaitsee lukuisia maailmankuuluja yliopistoja (kuten Georgetown University, George Washington University ja American University) samoin kuin lukematon määrä erilaisia tutkimuslaitoksia joilla on merkittävä rooli maan poliittisessa päätöksenteossa. Ja Washingtonin monet museot ovat maailmankuuluja.
Washingtonin hallinnollinen asema on poikkeuksellinen. Se on suoraan kongressin alainen eikä sillä ole siellä osavaltioiden tavoin äänivaltaista edustusta. Presidentin valitsijamiehiäkin kaupunki on saanut valita vasta 1960-luvulta lähtien. Vuonna 2021 kongressi hyväksyi kuitenkin niukalla ääntenenemmistöllä lakialoitteen osavaltion statuksen antamisesta Washingtonille. Sen läpimenosta ei kuitenkaan ole vielä mitään varmuutta.
Merkittävä kulinaristinen kaupunki
Washington on luonnollisesti myös merkittävä kulinaristinen kaupunki. Yhdysvaltain kaupungeista vain New Yorkissa ja Los Angelesissa on enemmän Michelin-tähden saaneita ravintoloita kuin siellä. Kaupungin ravintolatarjonta on aidosti globaalia, ravintoloita löytyy jokaiseen makuun ja kaikissa hintakategorioissa. Washington on toisin sanoen oivallinen paikka perehtyä myös amerikkalaisen keittiön saloihin yleensä sekä maailman erilaisiin eksoottisiin makusuuntauksiin erityisesti. Washingtonista löytyy myös yksi suomalainen ravintola, Suomen suurlähetystössä 15 vuotta työskennelleen Mikko Kososen keskellä pääkaupunkia sijaitseva pohjoismaisiin ruokiin erikoistunut Mikko Nordic Fine Foods.
Asuimme Washingtonissa hieman yli neljä vuotta viime vuosituhannen viimeisinä vuosina. Kotitalomme oli vain noin viiden kilometrin päässä Valkoisesta talosta. Kaupungista tuli näin meidän yhdysvaltalainen kotikaupunkimme, jossa tutustuminen sikäläisiin herkkuihin tapahtui pitkälle oman keittiön kautta. Paikallisissa ruokakaupoissa näkyi erityisesti kaupungin merellinen sijainti. Saatavilla oli monia paikallisia kaloja ja äyriäisiä. Yksi suosikkiostospaikoistamme oli kongressin lähellä Potomacin rannassa sijaitseva Washingtonin kalatori, mistä oli mahdollista hankkia erilaisten kalojen lisäksi muun muassa keitettyjä taskurapuja, simpukoita ja erilaisia katkarapuja.
Myös Washingtonin ruokakaupat ovat hyvin varustettuja. Saatavilla on sekä lihatuotteita että erilaisia vihanneksia ja hedelmiä. Kanat ovat tietenkin suurempia kuin Suomessa, samoin kananmunat. Naudanlihaa on aina tarjolla runsaasti, koska amerikkalaiset ovat grillauskansaa. Muovipusseihin pakatut leivät ovat kovin tavanomaisia, mutta onneksi tarjolla on myös muita viljatuotteita: bageleita, muffineita, sämpylöitä. Leikkeleet ja juustot ovat erinomaisia ja niitä on kaikkien makuun. Sikäläisiä viinejä ja oluita saa onneksi nykyisin myös Suomesta.
On silti myönnettävä, että ei ole olemassa mitään erillistä washingtonilaista keittiötä. Washington on paikka, jonne tullaan asumaan ja työskentelemään muutamaksi vuodeksi ja siirrytään sitten jonnekin muualle. Monet ruokasuosikkimme ovat siksi löydettävissä myös muulta Yhdysvalloista.
Seuraavassa esitellään kaksi mielestäni legendaarista amerikkalaista herkkua. Ne ovat varsinkin lasten rakastama, suomalaista makaronilaatikkoa muistuttava Macaroni and Cheese (makaronia ja juustoa) sekä kaupungin merellistä sijaintia hyvin heijasteleva Marylandin simpukkakeitto. Ne ovat vaivattomia valmistaa ja toivon mukaan maistuvat myös teille.
Makaronia ja juustoa (Macaroni and Cheese)
Suomalaisilla on makaronilaatikkonsa ja amerikkalaisilla oma versionsa siitä eli Macaroni and Cheese. Se on täydellinen kasvisruoka, joka eroaa suomalaisesta makaronilaatikosta siinä, että siihen ei käytetä lainkaan lihaa.
5 dl makaronia
4 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
2 dl kermaa
1 dl maitoa
1 muna
200 g raastettua keltaista cheddaria
mustapippuria
paprikajauhetta
chilijauhetta
juustoraastetta
suolaa
2 rkl korppujauhoja
-Makaronit keitetään runsaassa suolalla maustetussa vedessä. Juusto paloitellaan ja raastetaan.
-Suurustetaan voista ja vehnäjauhoista paksuhko kastikepohja ja lisätään siihen vähän kerrassaan kerma ja maito sekä juustoraaste, suola, pippuri, paprikajauhe ja chilijauhe. Lisätään joukkoon yksi kananmuna ja sekoitetaan tasaiseksi kastikkeeksi.
-Makaronit ja kastike kaadetaan voideltuun uunivuokaan ja sekoitetaan ne hyvin keskenään. Lopuksi ruoan päälle sirotellaan vielä hieman juustoraastetta (jos keltaista cheddaria ei satu olemaan saatavilla, raastettu emmentalkin toki käy, mutta silloin ruoan väri on hieman erilainen) ja hieman korppujauhoja.
-Laitetaan uuniin paistumaan 200 asteeseen noin 20 minuutiksi, kunnes ruoka on hyytynyt hyvin ja ruskistunut hieman pinnalta.
Marylandin simpukkakeitto (Maryland Clam Chowder)
Yhdysvalloilla on pitkä ja elämää kuhiseva rannikko niin idässä kuin lännessäkin. Siksi erilaisia kalaruokia ja mereneläviä on rannikoilla saatavilla runsaasti. Yksi itärannikon herkuista on simpukkakeitto, joka luonnollisesti paistuu parhaalta silloin kun siinä voidaan käyttää tuoreita, juuri saatuja raaka-aineita. Tässä turvaudutaan kuitenkin helpompaan ratkaisuun.
Artikkeli jatkuu kuvan alla.
Sampsa Pärnänen
Keitto rakennetaan simpukoiden varaan, mutta lisäaineet antavat sille oman sävynsä ja erottavat eri alueet toisistaan. Itse miellyin aikoinaan Marylandissa ja Delawaressa valmistettuihin keittoihin, joille antoi erityisen säväyksen kunnon kerma. Ne lämmittivät kummasti talvikuukausina. Myös pohjoisemmat simpukkakeitot (kuten New York) ovat erinomaisia. Ne kaikki ovat erinomaista
talviruokaa.
1 purkki säilöttyjä simpukoita
1,2 dl silputtua sipulia
1,2 dl viipaloitus varsiselleriä
2,5 dl paloiteltua perunaa
1,2 dl paloiteltuja porkkanoita
voita
vehnäjauhoja
5 dl kermaa tai punaista maitoa
1 tl punaviinietikkaa
hyppysellinen suolaa
mustapippuria maun mukaan
- Valutetaan simpukoiden liemi suureen paistinpannuun ja lisää joukkoon sipuli, selleri, peruna ja porkkanat. Lisätään tarvittaessa vettä ja annetaan kiehua, kunnes vihannekset ovat kypsyneet.
- Sulatetaan padassa voi (2 tl) ja lisätään joukkoon jauhot ja sekoitetaan sileäksi. Vispataan joukkoon kerma ja keitetään, kunnes seos on paksuuntunut. Tämän jälkeen lisätään mukaan kypsytetyt vihannekset ja simpukoiden liemi. Kuumennetaan hyvin, mutta ei enää keitetä.
- Simpukat lisätään seokseen juuri ennen tarjoilua. Ne sitkistyvät, mikäli niitä keitetään pidempään. Kun simpukat ovat lämmenneet, sekoitetaan joukkoon vielä etikka ja maustetaan keitto suolalla ja pippurilla.
- Simpukkakeiton kanssa tarjoillaan yleensä osterikeksejä, jotka muistuttavat melko paljon suomalaisia voileipäkeksejä. Tarjolle voi laittaa myös paahdettua vaaleaa leipää.
Jos käytetään tuoreita sinisimpukoita, tulee huolehtia siitä, että ne ovat kaikki hyvälaatuisia. Keitettäessä aukeamattomat simpukat tulee toisin sanoen heittää pois.
***
Jyrki Iivonen vastaa ruokalajien valinnasta, reseptiikasta ja niihin liittyvistä historiallisista taustoista. Suomen suurlähetystössä Washingtonissa 1990-luvulla työskennellyt Kim Palhus on tarkistanut ja koevalmistanut kaikki ohjeet, jotta ne toimisivat mahdollisimman moitteettomasti. Ruokakuvat on kuvannut valokuvaaja Sampsa Pärnänen.
Jyrki Iivonen on Tampereella asuva eläkkeellä oleva puolustusministeriön entinen viestintäjohtaja. Hän on työskennellyt lisäksi Suomen suurlähetystössä Washingtonissa, Ulkopoliittisessa instituutissa erikoistutkijana sekä erilaisissa opetus- ja tutkimustehtävissä Tampereen yliopistossa. Ruoka ja ruokakulttuurit ovat erityisen lähellä hänen sydäntään.
Kim Palhus on gastronomian seikkailija, joka on marinoitunut monessa maailman keittiön mausteessa. Hän kiertää edelleen maailmaa saadakseen uusia vaikutteita eri maiden ruokakulttuureista ja ruokatrendeistä. Hän on myös vankkumaton suomalaisen ruoan ja raaka-aineiden puolestapuhuja.