Vuo­den päät­ty­mis­tä ja va­lon voit­toa pi­mey­des­tä vie­te­tään Yh­dys­val­lois­sa mo­nin eri ta­voin. Eri­tyi­sen help­poa se on Eu­roo­pas­ta tul­leil­le. Olen it­se viet­tä­nyt Yh­dys­val­lois­sa kuu­si jou­lua ja joka ker­ta var­sin pe­rin­tei­seen suo­ma­lai­seen ta­paan. Jou­lu­kuu­sen hank­ki­mi­nen on help­poa, kaik­ki ko­ris­te­le­vat pi­han­sa sekä ik­ku­nan­sa eri­lai­sil­la jou­lu­va­loil­la ja jou­lu­pöy­däs­sä nau­ti­taan kun­kin kan­sal­li­sen taus­tan mu­kai­sia herk­ku­ja.

Kris­til­li­nen jou­lu ei ole kui­ten­kaan ai­nut tapa viet­tää vuo­den päät­ty­mis­tä. Juu­ta­lai­sil­la on oma juh­lan­sa, ha­nuk­ka, jota vie­te­tään kah­dek­san päi­vän ajan mar­ras­kuun puo­len­vä­lin ja jou­lu­kuun lo­pun vä­li­se­nä ai­ka­na. Myös af­ro­a­me­rik­ka­lai­sil­la on ol­lut 1960-lu­vul­ta läh­tien oma vii­kon kes­tä­vä juh­lan­sa, kwan­zaa. Sekä ha­nuk­kaa et­tä kwan­zaa juh­li­taan so­si­aa­li­se­na ja per­he­juh­la­na, jo­hon olen­nai­si­na osi­na kuu­lu­vat eri­lai­set suo­lai­set ja ma­ke­at her­kut.

Useim­mil­le ame­rik­ka­lai­sil­le mar­ras­kuus­sa vie­tet­tä­vä kii­tos­päi­vä ja jou­lu­kuus­sa vie­tet­tä­vä jou­lu ovat ku­li­naa­ri­ses­sa mie­les­sä sa­man­kal­tai­set. Kii­tos­päi­vän ruo­kia voi toi­sin sa­no­en val­mis­taa hy­vin myös jou­luk­si. Kalk­ku­na tai kink­ku pais­te­taan uu­nis­sa, ka­laa val­mis­te­taan mo­nin eri ta­voin ja ma­kei­ta herk­ku­ja nau­ti­taan il­man suu­rem­pia ra­joi­tuk­sia.

Yh­dys­val­lois­sa jou­lu­pöy­tää ko­ris­ta­vat myös mo­net ma­ke­at lei­po­muk­set. Eri­lai­sia ma­kei­ta lei­von­nai­sia val­mis­te­taan su­ku­pol­vien saa­tos­sa muo­dos­tu­nei­den oh­jei­den mu­kai­ses­ti. Myös ka­kut ja pii­ra­kat ovat suur­ta herk­kua. It­se esi­mer­kik­si ti­la­sin pit­kään vie­lä Suo­meen pa­lat­tu­a­ni­kin Tek­sa­sis­ta jou­luis­ta he­del­mä­kak­kua, jos­sa on to­del­la run­saas­ti voi­ta ja so­ke­ria sekä eri­lai­sia hil­lot­tu­ja he­del­miä.

En­tä sit­ten jou­lun juo­mat? Ei kan­na­ta ra­joit­tua vain ta­va­no­mai­siin vii­nei­hin ja olut­laa­tui­hin, ol­koon­kin et­tä ne­kin kyl­lä kuu­lu­vat jou­lu­pöy­tään. Oma pai­kal­li­nen suo­sik­ki­ni oli – ja on – it­se teh­ty mu­na­to­ti eli eg­g­nog. Sil­lä­kin on eu­roop­pa­lai­set juu­ret mut­ta lo­pul­li­sen muo­ton­sa se on saa­nut vas­ta Yh­dys­val­lois­sa. Al­ko­ho­li­juo­mia, ku­ten vis­kiä ja kon­jak­kia, sii­hen voi lait­taa oman maun mu­kaan, tai jät­tää ne ko­ko­naan pois.

Mu­na­to­tin oh­je

6 mu­naa, kel­tu­ai­nen ja val­ku­ai­nen ero­tet­tui­na

1½ dl so­ke­ria

1½ dl mai­toa

0,75 dl vis­kiä (ame­rik­ka­lais­ta)

0,75 dl kon­jak­kia tai bran­dya

2½ dl ker­maa

raas­tet­tua mus­kot­tia

Vis­pa­taan mu­nan­kel­tu­ai­sia, kun­nes ne sa­ke­ne­vat ja muut­tu­vat hie­man vaa­le­am­mik­si. Li­sä­tään pie­nis­sä eris­sä so­ke­ri ja jat­ke­taan vis­paa­mis­ta. Li­sä­tään mai­to ja al­ko­ho­li­juo­mat.

Vis­pa­taan mu­nan­val­ku­ai­set (huo­neen­läm­pöi­set) kun­nes ne kiin­tey­ty­vät. Se­koi­te­taan seos va­ro­vas­ti mai­to­se­koi­tuk­sen jouk­koon ja se­koi­te­taan hy­vin. Kään­nel­lään jouk­koon vat­kat­tu ker­ma.

Ri­po­tel­laan pääl­le jau­het­tua mus­kot­tia ja nau­ti­taan. Juo­man voi val­mis­taa myös erot­ta­mat­ta kel­tu­ai­sia ja val­ku­ai­sia toi­sis­taan.

***

Kir­joit­ta­ja työs­ken­te­li vuo­si­na 1996–2000 eri­tyi­sa­si­an­tun­ti­ja­na Suo­men suur­lä­he­tys­tös­sä Was­hing­to­nis­sa ja on jää­nyt eläk­keel­le puo­lus­tus­mi­nis­te­ri­ön vies­tin­tä­joh­ta­jan vi­ras­ta.