New York on se kau­pun­ki, jo­hon mo­net siir­to­lais­su­ku­pol­vet ovat saa­pu­neet. El­lis Is­lan­din vas­taa­not­to­kes­kuk­sen kaut­ta he siir­tyi­vät tu­lo­tar­kas­tuk­sen jäl­keen eri puo­lil­le maa­ta. Mel­koi­nen osa siir­to­lai­sis­ta jäi New Yor­kin alu­eel­le, min­ne syn­tyi mo­nia et­ni­siä saa­rek­kei­ta.

Itä-Eu­roo­pan juu­ta­lai­set aset­tui­vat Lo­wer East Si­den alu­eel­le, kii­na­lai­set juu­ta­lais­ten alu­eel­ta län­teen ja ita­li­a­lai­set kii­na­lais­ten alu­eel­ta poh­joi­seen. Ve­nä­läi­set ja muut en­ti­sen Neu­vos­to­lii­ton alu­eel­ta muut­ta­neet aset­tui­vat Brigh­ton Be­ac­hin alu­eel­le At­lan­tin ran­nal­le. Mo­net pu­er­to­ri­co­lai­set löy­si­vät it­sel­leen asuin­pai­kan Man­hat­ta­nin itäi­sis­tä osis­ta ja mus­tat Har­le­mis­ta. Jopa suo­ma­lai­sil­la oli vie­lä muu­ta­ma vuo­si­kym­men sit­ten oma kes­kit­ty­män­sä Har­le­min ete­lä­puo­lel­la. Se on ny­kyi­sin kui­ten­kin jo his­to­ri­aa.

New Yor­kis­ta löy­tyy tä­nä­kin päi­vä­nä eri kan­sal­lis­ten keit­ti­öi­den alu­ei­ta. Ne­wy­or­ki­lai­nen keit­tiö on­kin mo­nien et­nis­ten ryh­mien keit­to­tai­don sum­ma, ku­li­na­ris­ti­nen fuu­sio tai syn­tee­si. Ei­vät­kä eri kan­sal­lis­ten ryh­mien ruo­at hel­li vain ma­ku­ais­tia. Ne vai­kut­ta­vat myös nä­kö­ais­tiin ja jopa ha­ju­ais­tiin, joka ot­taa vas­taan paah­de­tun kas­tan­jan, gril­lis­sä ti­ri­se­vien mak­ka­roi­den, ka­duil­la kii­tä­vien kel­tais­ten tak­sien il­maan työn­tä­män pa­ko­kaa­sun ja ka­tu­jen var­sil­la ole­vien ros­ka-as­ti­oi­den syn­nyt­tä­män ai­nut­ker­tai­sen yh­dis­tel­män.

New Yor­kin pe­rus­ti­vat hol­lan­ti­lai­set kaup­pi­aat os­tet­tu­aan alu­een in­ti­aa­neil­ta 1600-lu­vul­la ja an­toi­vat sil­le ni­mek­si New Ams­ter­dam. Val­ta kau­pun­gis­sa siir­tyi kui­ten­kin pian eng­lan­ti­lai­sil­le, joi­den pe­rua ovat esi­mer­kik­si useim­pien kau­pun­gi­no­sien ni­met (ku­ten Soho, Green­wich Vil­la­ge, Chel­sea, Mur­ray Hill). 1700-lu­vul­la kau­pun­gis­sa oli jo vil­kas sa­ta­ma, ve­siyh­tey­det poh­joi­ses­sa ole­vil­le met­sä­a­lu­eil­la sekä no­pe­as­ti kas­va­va vä­es­tö. 

Kos­ka alu­eel­la ei ol­lut mi­tään kil­pai­le­vaa al­ku­pe­räis­tä kult­tuu­ria, toi­vat siir­to­lai­set mu­ka­naan omat ta­pan­sa ja ruo­kan­sa. Eng­lan­ti­lai­set pe­rus­ti­vat sin­ne eng­lan­ti­lai­sia ja sak­sa­lai­set sak­sa­lai­sia ma­ja­ta­lo­ja ja olut­tu­pia. Var­sin­kin 1800-lu­vul­la kau­pun­kiin muut­ta­neet tu­li­vat Eu­roo­pas­ta suu­ri­na ryh­mi­nä ja aset­tui­vat asu­maan omil­le alu­eil­leen.  

Tänä päi­vä­nä New Yor­kin ku­li­na­ris­ti­nen his­to­ria on edel­leen sel­väs­ti ha­vait­ta­vis­sa. Siel­tä löy­ty­vät edel­leen mo­net Yh­dys­val­tain hie­noim­mis­ta ja tun­ne­tuim­mis­ta ra­vin­to­lois­ta, jot­ka kil­pai­le­vat vuo­des­ta toi­seen Mic­he­lin-täh­tien mää­räs­sä. Mut­ta siel­tä löy­tyy myös ta­val­li­sil­le ka­dun­mie­hil­le ja –nai­sil­le tar­koi­tet­tu­ja ra­vin­to­loi­ta, jot­ka myy­vät hy­vää hal­val­la.

Ny­ky­päi­vän glo­baa­lien pi­ka­ruo­ka­paik­ko­jen li­säk­si New York tar­jo­aa ka­tu­ruo­kaa, joka on ol­lut sil­le ai­na tyy­pil­lis­tä. Lä­hes jo­kai­ses­sa ka­dun­kul­mas­sa on pyö­ril­lä va­rus­tet­tu­ja ko­ju­ja, jois­ta myy­dään kuu­mia koi­ria ja gril­lat­tu­ja mak­ka­roi­ta, pre­ze­lei­tä (peh­mei­tä), kah­via ba­ge­lei­den ja ker­ma­juus­ton kera, paah­det­tu­ja kas­tan­joi­ta ja päh­ki­nöi­tä, nuu­de­lei­ta sekä fa­la­fel-an­nok­sia. Sa­moin löy­tyy kär­ry­jä jois­ta myy­dään kah­via ja do­nit­se­ja. Myös piz­ze­ri­at kuu­lu­vat ka­tu­ku­vaan. Nii­den li­säk­si ei pidä unoh­taa kah­vi­loi­ta, jot­ka tar­joi­le­vat eri­lais­ten kuu­mien ja kyl­mien kah­vien li­säk­si ai­toa ne­wy­or­ki­lais­ta juus­to­kak­kua. 

New York on kau­pun­ki, jos­ta löy­tyy toi­nen tois­taan kor­ke­a­ta­soi­sem­pia ita­li­a­lai­sia ra­vin­to­loi­ta sekä ita­li­a­lai­sia ruo­ka­kaup­po­ja. New Yor­kis­sa jos mis­sä huo­maa, et­tä ita­li­a­lai­nen ruo­ka on muu­ta­kin kuin pas­taa. En­sim­mäi­sel­lä ja toi­sel­la ave­nu­el­la lä­hel­lä YK:n pää­ma­jaa on muu­ta­ma pie­ni ja eri­no­mai­nen ita­li­a­lai­nen ra­vin­to­la. Yh­des­sä niis­tä meil­lä on ol­lut ti­lai­suus naut­tia ai­van eri­no­mais­ta ci­op­pi­noa. Se on peri-ita­li­a­lai­nen to­maat­ti­kas­ti­ke­poh­jai­nen herk­ku, jota nau­ti­taan vas­ta pais­te­tun ita­li­a­lai­sen lei­vän ja hy­vän ita­li­a­lai­sen pu­na­vii­nin kans­sa. Se mais­tuu niin ra­vin­to­las­sa kuin ko­to­na teh­ty­nä­kin. Tätä sa­maa herk­ku­ruo­kaa löy­tyy myös mo­nien mui­den kau­pun­kien ita­li­a­lai­sis­ta ra­vin­to­lois­ta.

Italialainen merellinen pata (Cioppino)

Tämä me­rel­li­nen pata muis­tut­taa pro­van­ce­lais­ta bou­i­la­bais­sea, mut­ta oman muo­ton­sa se sai var­si­nai­ses­ti vas­ta Ame­ri­kan ita­li­a­lai­syh­tei­söis­sä. It­se olen naut­ti­nut pa­ras­ta saa­maa­ni ci­op­pi­noa pie­nes­sä ita­li­a­lais­ra­vin­to­las­sa toi­sel­la Ave­nu­el­la. 

Ar­tik­ke­li jat­kuu ku­van al­la.

Sampsa Pärnänen

1½ rkl olii­vi­öl­jyä
1 hal­kais­tu ja vii­pa­loi­tu si­pu­li
sah­ra­mia
1 tl kui­vat­tua tim­ja­mia
ri­paus ca­yen­ne­pip­pu­ria
suo­laa
val­ko­pip­pu­ria
2 murs­kat­tua val­ko­si­pu­lin kynt­tä
1 purk­ki to­maat­ti­murs­kaa
1 dl kui­vaa val­ko­vii­niä
2 l ka­la­lien­tä
2 x 500g val­kois­ta ka­laa (kuha, sii­ka, turs­ka, kam­pe­la)
250g pa­loi­tel­tua mus­te­ka­laa
500g si­ni­sim­pu­koi­ta kuo­ri­neen tai säi­löt­ty­jä sim­pu­koi­ta
punt­ti sil­put­tua per­sil­jaa

- Si­pu­lia maus­tet­tu­na sah­ra­mil­la, tim­ja­mil­la, ca­yen­nel­la, val­ko­pip­pu­ril­la ja suo­lal­la hau­du­te­taan öl­jys­sä noin 10 mi­nuut­tia.
- Li­sä­tään murs­kat­tu val­ko­si­pu­li ja jat­ke­taan kyp­sen­tä­mis­tä vie­lä mi­nuu­tin ajan.
- Li­sä­tään jouk­koon to­maat­ti­murs­ka, vii­ni ja ka­la­lie­mi. Kuu­men­ne­taan kie­hu­vak­si ja hau­du­te­taan noin 15 mi­nuu­tin ajan.
- Li­sä­tään pa­loi­tel­tu kala ja hau­du­te­taan vie­lä noin 3 mi­nuut­tia.
- Li­sä­tään sim­pu­kat ja mus­te­ka­la ja kei­te­tään vie­lä muu­ta­ma mi­nuut­ti.
- Se­koi­te­taan jouk­koon per­sil­ja­silp­pu ja se­koi­te­taan hy­vin. Lo­puk­si tar­kis­te­taan suo­la.
- Ci­op­pi­no mais­tuu par­hai­ten vaa­le­an ita­li­a­lais­tyyp­pi­sen lei­vän tai pa­ton­gin kans­sa.

Mansik­ka­juus­tokakku (Strawberry Cheese Cake)

Ame­rik­ka­lai­nen juus­to­kak­ku on yk­si si­kä­läis­ten jäl­ki­ruo­kien kul­ma­ki­vis­tä ja sii­tä on tul­lut jo yleis­maa­il­mal­li­nen herk­ku. Sen naut­ti­mis­mah­dol­li­suu­det ovat pa­ran­tu­neet en­ti­ses­tään kun Star­buck­sin kal­tai­set kah­vi­la­ket­jut ovat le­vin­neet ym­pä­ri maan ja maa­il­man.

Yk­si New Yor­kis­sa käyn­tie­ni py­sy­viä osi­oi­ta on käyn­ti 3. Ave­nu­el­la si­jait­se­vas­sa Bar­nes & Nob­le –kir­ja­kau­pas­sa. Sen toi­ses­sa ker­rok­ses­sa on kah­vio, jos­ta saa pai­kal­li­sen kah­vin seu­rak­si tai­vaal­lis­ta man­sik­ka­juus­to­kak­kua. Se val­mis­tuu vai­vat­to­mas­ti myös suo­ma­lai­sis­ta raa­ka-ai­neis­ta, var­sin­kin kun tuo­rei­ta man­si­koi­ta al­kaa ol­la saa­ta­vil­la ym­pä­ri vuo­den – to­sin muis­tut­ta­en, et­tä suo­ma­lai­set ke­sä­man­si­kat ovat laa­dul­taan edel­leen yli­voi­mai­sia.

125g di­ges­ti­ve-kek­siä tai vas­taa­vaa
75g voi­ta
300g ker­ma­juus­toa (Phi­la­delp­hia)
60g so­ke­ria
1 tl va­nil­ja­so­ke­ria
2,5 dl kuo­hu­ker­maa
man­sik­ka­hil­loa
tuo­rei­ta man­si­koi­ta

- Murs­ka­taan kek­sit, su­la­te­taan voi ja se­koi­te­taan ne hy­vin kes­ke­nään. Seos pai­nel­laan vuo­an poh­jal­le ta­sai­sek­si mas­sak­si. Pääl­le lai­te­taan man­sik­ka­hil­loa tai murs­kat­tu­ja tuo­rei­ta man­si­koi­ta ta­sai­sek­si ker­rok­sek­si.
- Se­koi­te­taan toi­ses­sa as­ti­as­sa huo­neen­läm­pöi­nen ker­ma­juus­to, so­ke­ri ja va­nil­ja­so­ke­ri.
- Vis­pa­taan kol­man­nes­sa as­ti­as­sa ker­ma vaah­dok­si ja se­koi­te­taan se sit­ten juus­to-so­ke­ri­se­ok­seen. Ta­soi­te­taan näin syn­ty­nyt seos va­ro­vas­ti poh­jan ja man­si­koi­den pääl­le.
- Kak­ku ko­ris­tel­laan tuo­reil­la man­si­koil­la ja kak­ku lai­te­taan tii­vis­ty­mään jää­kaap­piin vä­hin­tään kol­mek­si tun­nik­si tai yön yli.

Juus­to­ka­kus­sa voi­daan toki käyt­tää mitä ta­han­sa saa­ta­vil­la ole­vaa maus­ta­ma­ton­ta juus­to­le­vi­tet­tä, mut­ta Phi­la­delp­hia so­pii tä­hän kak­kuun eh­dot­to­mas­ti par­hai­ten. Juus­to­ka­kun val­mis­ta­mi­ses­sa voi käyt­tää myös mui­ta mar­jo­ja (esi­mer­kik­si va­del­mia tai tyr­niä) tai he­del­miä saa­ta­vuu­den ja omien mie­li­ha­lu­jen mu­kaan.

***
Jyr­ki Ii­vo­nen vas­taa ruo­ka­la­jien va­lin­nas­ta, re­sep­tii­kas­ta ja nii­hin liit­ty­vis­tä his­to­ri­al­li­sis­ta taus­tois­ta. Suo­men suur­lä­he­tys­tös­sä Was­hing­to­nis­sa 1990-lu­vul­la työs­ken­nel­lyt Kim Pal­hus on tar­kis­ta­nut ja ko­e­val­mis­ta­nut kaik­ki oh­jeet, jot­ta ne toi­mi­si­vat mah­dol­li­sim­man moit­teet­to­mas­ti. Ruo­ka­ku­vat on ku­van­nut va­lo­ku­vaa­ja Samp­sa Pär­nä­nen.

Jyr­ki Ii­vo­nen on Tam­pe­reel­la asu­va eläk­keel­lä ole­va puo­lus­tus­mi­nis­te­ri­ön en­ti­nen vies­tin­tä­joh­ta­ja. Hän on työs­ken­nel­lyt li­säk­si Suo­men suur­lä­he­tys­tös­sä Was­hing­to­nis­sa, Ul­ko­po­liit­ti­ses­sa ins­ti­tuu­tis­sa eri­kois­tut­ki­ja­na sekä eri­lai­sis­sa ope­tus- ja tut­ki­mus­teh­tä­vis­sä Tam­pe­reen yli­o­pis­tos­sa. Ruo­ka ja ruo­ka­kult­tuu­rit ovat eri­tyi­sen lä­hel­lä hä­nen sy­dän­tään.

Kim Pal­hus on gast­ro­no­mi­an seik­kai­li­ja, joka on ma­ri­noi­tu­nut mo­nes­sa maa­il­man keit­ti­ön maus­tees­sa. Hän kier­tää edel­leen maa­il­maa saa­dak­seen uu­sia vai­kut­tei­ta eri mai­den ruo­ka­kult­tuu­reis­ta ja ruo­kat­ren­deis­tä. Hän on myös vank­ku­ma­ton suo­ma­lai­sen ruo­an ja raa­ka-ai­nei­den puo­les­ta­pu­hu­ja.