James Baldwinin identiteettikategorioita haastava ajattelu oli aikaansa edellä. Hänen näkemyksensä rodun ja seksuaalisuuden poliittisesta latautuneisuudesta ja ihmisten eriarvoisuudesta ylittävät rajoja ja ovat edelleen relevantteja.
Afrikkalaisamerikkalaisen kirjailijan ja aktivistin James Baldwinin (1929–1987) ajattelua ja kirjallista tuotantoa määrittää amerikkalaisen rotusortopolitiikan viiltävä kritiikki ja toisaalta vankkumaton usko ihmisyyden moraaliseen kehitykseen. Baldwinin teoksista nousee vahvasti esille juuri tämä amerikkalaisen yhteiskunnan eriarvoisuuden ja sortopolitiikan historian ja toisaalta vaihtoehtoisten tulevaisuuksien välinen ristiveto.
Vaikka Baldwinin kirjallisen tuotannon ja elämän päättymisestä on kulunut pian kolmekymmentäviisi vuotta, hänen sanansa resonoivat nykyhetkessä ilman vaimentumisen häivääkään ulottuen kauas Yhdysvaltojen ulkopuolelle. Ne ylittävät niin valtiollisia rajoja kuin abstraktimpia ihmisten välille määritettyjä rodun, seksuaalisuuden ja sukupuolen raja-aitoja.
Edelläkävijä
Baldwinin ajattelu oli monessa suhteessa aikaansa edellä. Jo 1900-luvun puolivälin varhaistuotannossaan hän kyseenalaisti ihmisten luokittelun ihonvärin, sukupuolen, seksuaalisuuden ja taloudellisen aseman perusteella. Hän näki selkeästi, miten nämä identiteetin perusrakennusaineet muuttuvat helposti epätasa-arvon perusteiksi ja sortovallan välikappaleiksi.
Esseissään Baldwin ruoskii Yhdysvaltojen rotupolitiikkaa suorasanaisesti, mutta tunnusomaisen, lähes runolliseen kaunopuheisuuteen perustuvan retoriikkansa voimin. Mutta huolimatta siitä, että valkoinen ylivalta joutuu Baldwinin sanansäilän kohteeksi, hän käyttää usein monikon ensimmäistä persoonaa kritisoidessaan rakenteellista rasismia ja sen ilmentymiä. Tällä tavoin hän korostaa sitä, että yhteiskunta on monimutkainen kokonaisuus, jossa kaikki liittyy kaikkeen.
On merkillepantavaa, että Baldwinin esseet keskittyvät usein nimenomaan rodullistamiseen ja rasismiin kytkeytyviin ongelmiin. Kaunokirjallisissa teoksissaan hänen huomionsa kohdentuu myös seksuaaliseen eriarvoisuuteen ja homofobiaan niin valkoisen valtaväestön kuin afrikkalaisamerikkalaisten yhteisöjenkin keskuudessa.
Todistaja ja profeetta
Baldwin oli tinkimättömän kriittinen analysoidessaan amerikkalaisen yhteiskunnan epäkohtia ja erityisesti afrikkalaisamerikkalaisten syrjintää, joita hän joutui elämässään kokemaan ja todistamaan. Hän kritisoi amerikkalaisen unelman rasistisuutta ja homofobisuutta; sitä, miten tuo unelma on saavutettavissa vain valkoisesta heteroseksuaalisesta valtavirrasta käsin. Normeista poikkeaminen tekee vääjäämättä amerikkalaisesta unelmasta saavuttamattoman, jolloin tuo myyttinen unelma näyttäytyy vankilana, ei mahdollisuuksien horisonttina.
Kritiikin lisäksi Baldwinin tuotannosta nousee myös ihanteellinen puoli. Hän ei tyytynyt vain pinnallisesti osoittelemaan epäkohtia, vaan pureutui syvälle eriarvoisuuden syihin, mekanismeihin ja seurauksiin. Hänen teoksissaan näkyy vahvasti pyrkimys kohti maailmaa, jossa rotu, seksuaalisuus ja sukupuoli eivät enää toimisi vallan välikappaleina ja sorron perusteina.
Tässä kohtaa piilee haihattelevan ihanteellisuuden vaara. Baldwinin näkemys säilyy kuitenkin tiukasti kiinni Yhdysvaltojen yhteiskunnallisten epäkohtien todellisuudessa, eikä hän rakenna auvoisia pilvilinnoja täydellisestä tasa-arvon ja yhteisymmärryksen onnelasta. Pikemminkin hänen teoksensa tarjoavat välähdyksenomaisia visioita vaihtoehtoisista tulevaisuuksista; näkyjä, joiden toteuttamisen vaikeutta hänen profeetallinen retoriikkansa ei yritä peitellä.
Rajanylityksiä
Baldwinin romaaneissa ylitetään monenlaisia rajoja. Niissä esiintyy paitsi rotujenvälisiä suhteita myös suhteita samaa sukupuolta olevien henkilöhahmojen välillä. Tällä tavoin esiin nousee identiteetin eri osatekijöiden välinen yhteys. Lähes mikä tahansa normeista poikkeava piirre kelpaa alistamisen perusteeksi, ja varsin usein valta toimii eri identiteettikategorioiden kautta samanaikaisesti. Esimerkkinä tästä on rotu ja sukupuoli, joiden perusteella ei-valkoisten naisten asema on perinteisesti ollut poikkeuksellisen ongelmallinen.
Romaaniensa henkilöiden kautta Baldwin haastoi erityisesti 1950- ja 60-luvuilla lukijoitaan tarkastelemaan kriittisesti omia asenteitaan. Samaa sukupuolta olevien väliset roturajoja ylittävät seksikohtaukset saattavat tuntua nykyään maltillisilta ja arkipäiväisiltä, mutta ilmestyessään Yhdysvaltain rotuerottelupolitiikan ja institutionaalisen rasismin kontekstissa ne olivat poleemisia ja poliittisesti latautuneita.
On myös tärkeää huomata, ettei Baldwin rajoittanut ajatteluaan Yhdysvaltoihin ja afrikkalaisamerikkalaisten tilanteeseen. Jo hänen toinen romaaninsa Huone Pariisissa (1956) sijoittuu Yhdysvaltojen ulkopuolelle, ja tämä kansallisia rajoja ylittävä suuntaus jatkuu hänen tuotantonsa loppuun saakka. Tämä omalta osaltaan korostaa Baldwinin merkitystä ei vain amerikkalaisen yhteiskunnan epätasa-arvoisuuden kriitikkona, vaan aidosti kansainvälisenä ajattelijana.
Valon ja vuorovetten armoilla
Viimeiseksi jääneessä romaanissaan Just Above My Head (1979), jota ei ole suomennettu, Baldwinin käsitys rodusta saa vertauskuvallisen mutta ytimekkään määritelmän: ”Sävyjä ei voi lukita. Väri on ikuisesti valon armoilla”. Rotu ja muut identiteetin osa-alueet ovat siis sosiaalisesti ja poliittisesti määriteltyjä kategorioita, jotka tyypillisesti valjastetaan palvelemaan hallitsevia valtaintressejä. Tämä argumentti tuli esille Baldwinin kirjoituksissa jo 1950-luvun taitteessa, jolloin se ei vielä edustanut akateemisen ajattelun valtavirtaa.
Kuten yllä olevasta lainauksesta voi päätellä, Baldwin kyseenalaistaa myös mustan ja valkoisen vastakkainasettelun. Hän muistuttaa, että kun ihmiset sullotaan näihin lokeroihin, on tuloksena yksinkertaistettua ja pelkistettyä todellisuutta, Pelle Miljoonan kappaleen tekstiä lainatakseni. Kukaan ei ole absoluuttisen musta tai valkoinen, vaan me kaikki olemme eri sävyjen ja värien yhdistelmiä. Jako mustaan ja valkoiseen on aina ja kaikkialla poliittisten valtapyrkimysten motivoimaa.
Baldwin korostaa, että ainoa pysyvä ja muuttumaton asia on muutos itse. Tässä jatkuvan muutoksen vuoroveden liikkeessä elää myös Baldwinin itsepintainen, joskin häilyvä toive ihmisten moraalisesta kehityksestä. Siitä, että jonain päivänä heräisimme maailmaan, jossa ihonväri, seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuoli eivät määrittelisi yhteiskunnallisia alistussuhteita.
Taustalla on ymmärrys siitä, että historia etenee vuorovetten lailla, jolloin vuoksea seuraa luode, edistystä vastareaktio ja vastareaktiota edistys. Mikä lopulta muuttuu ja miten paljon on ikuinen kysymys. Tähän epävarmuuden ja toivon yhdistelmään pohjautuu Baldwinin versio amerikkalaisesta unelmasta.
***
Pekka Kilpeläinen (FT) toimii englannin kielen ja kulttuurin yliopistonlehtorina Itä-Suomen yliopistossa. Hänen tutkimuksensa keskittyy afrikkalaisamerikkalaiseen kirjallisuuteen. Väitöskirjassaan hän tutki James Baldwinin tuotannosta nousevia rodun ja seksuaalisuuden kysymyksiä poliittisen alitajunnan näkökulmasta. Akatemiatutkijaprojektissaan hän kartoitti orjuuden traumaattisen muiston ilmentymiä ja vaikutuksia afrikkalaisamerikkalaisessa nykykirjallisuudessa. Hänen kirjansa Postcategorical Utopia on viimeistelyvaiheessa ja julkaistaan Peter Langin toimesta.
Asiantuntija-artikkeli on osa Finnish American Studies Associationin (FASA) SAM Magazinelle kirjoittamaa ajankohtaisten Yhdysvallat-aiheiden kolumnisarjaa.
