Yh­dys­val­toi­hin läh­ti 1970-80-lu­vuil­la lu­kui­sia suo­ma­lai­sia eks­pat­ri­aat­te­ja, yri­tyk­sen ul­ko­mail­le lä­het­tä­miä työn­te­ki­jöi­tä. Useim­mi­ten mu­kaan läh­ti koko per­he. Päi­vi Au­ra­nen ker­too iki­muis­toi­ses­ta en­sim­mäi­ses­tä Ame­rik­ka­ko­ke­muk­ses­taan, jo­hon liit­tyi isän työ­ko­men­nus Kes­ki­län­teen 1980-lu­vun alus­sa.

Yk­si eks­pat­ri­aa­teis­ta oli isä­ni, Os­si A. Saa­ri­nen (1939-2019), jon­ka Tam­pel­la lä­het­ti Spring­fiel­diin Ohi­oon. Tam­pel­la oli os­ta­nut ve­si­voi­ma­lai­tos­tur­bii­ne­ja val­mis­ta­van The Ja­mes Lef­fel-yh­ty­män ja isä­ni meni sin­ne ta­lous­joh­ta­jak­si. 13-vuo­den ikäi­se­nä en hah­mot­ta­nut re­a­lis­ti­ses­ti mis­tä isän ko­men­nuk­ses­sa oli kyse, ym­mär­sin lä­hin­nä pää­se­vä­ni pit­käl­le mat­kal­le.

Seikkailu alkakoon

Saa­vuim­me New Yor­kin JFK:n len­to­ken­täl­le tam­mi­kuus­sa 1980. Jo maa­han­tu­lo oli jän­nit­tä­vä ko­ke­mus, kun äi­tiä ”kuu­lus­tel­tiin” ja ky­sy­myk­sis­tä oli vai­kea vä­lil­lä saa­da sel­vää. Muis­tan, et­tä vir­kai­li­jal­le piti näyt­tää kä­teis­tä ra­haa to­dis­taak­sem­me, et­tä pys­tym­me tu­le­maan toi­meen.

Mat­ka yli Ap­pa­lak­kien al­koi Bee­Gee­sin soi­des­sa au­to­ra­di­os­sa. Tai­vas oli upe­an, sy­vän si­ni­nen ja mäet val­ta­via. Pui­den se­kaan oli help­po ku­vi­tel­la in­ti­aa­ne­ja. Py­säh­dyim­me val­ta­van ko­koi­seen ruo­ka­kaup­paan, jos­sa oli vaik­ka mitä herk­ku­ja. Kä­vim­me myös McDo­nald­sil­la ja har­joit­te­lim­me pir­te­lön ti­laa­mis­ta. Yö­vyim­me ho­tel­lis­sa, luul­ta­vas­ti Ho­li­day In­nis­sä, jos­sa oli upea aa­mi­ais­huo­ne isoi­ne pyö­rei­ne pöy­ti­neen.

Al­ku oli kie­len kan­nal­ta kan­ke­aa, sil­lä ei­hän eng­lan­nin kie­li ol­lut Suo­mes­sa sa­mal­la lail­la ar­jes­sa mu­ka­na kuin ny­ky­ään. Sil­ti kou­lu läh­ti mi­nul­ta ja sis­kol­ta­ni jo ke­vään ai­ka­na mu­ka­vas­ti käyn­tiin. So­si­aa­lis­ten ti­lan­tei­den jän­nit­tä­mi­nen oli pal­jon suu­rem­pi ra­si­te ai­na­kin mi­nul­le, vaik­ka asi­at kyl­lä su­jui­vat ihan hy­vin. Kai­pa­sin kui­ten­kin äi­din­kiel­tä­ni pu­hu­via nuo­ria ja va­paa-ai­kaa ys­tä­vie­ni kans­sa.

Suomalaiset ystävät kuin suku

Suo­men kie­len ja kult­tuu­rin kai­puu­ta hel­pot­ti se, et­tä Spring­fiel­diin muut­ti myös mui­ta suo­ma­lai­sia per­hei­tä sa­man yh­ti­ön pal­ve­luk­seen. Eri­tyi­sen lä­hei­sek­si meil­le muo­dos­tui Si­ni­sa­lon per­he, jon­ka van­hem­mat, Las­se ja An­ne, oli­vat iäl­tään juu­ri mi­nun ja van­hem­pie­ni vä­lil­tä, ja lap­set Hei­di ja Eli­na oli­vat iha­nia pie­niä tyt­tö­jä. Kä­vim­me Si­ni­sa­lo­jen kans­sa pe­laa­mas­sa ten­nis­tä ja teim­me vii­kon­lop­pu­ret­kiä eri­lai­siin koh­tei­siin. Yk­si par­hai­ta oli Da­y­to­nis­sa si­jait­se­va Na­ti­o­nal Mu­seum of Uni­ted Sta­tes Air For­ce, jos­sa voi näh­dä kuu­kap­se­lei­ta ja ra­ket­te­ja. Mu­se­o­ta voi edel­leen suo­si­tel­la kai­kil­le vä­hää­kään ai­hees­ta kiin­nos­tu­neil­le.

Ta­paa­mi­sem­me har­ve­ni­vat, kun Si­ni­sa­lot muut­ti­vat Chi­ca­goon ke­vääl­lä 1981, mis­sä Las­se Si­ni­sa­lo vas­ta­si Tam­roc­kin huol­to- ja va­ra­o­sa­toi­min­nas­ta Ame­ri­kois­sa. 1990-lu­val­la toi­min­ta siir­tyi hä­nen oman yri­tyk­sen­sä toi­min­nak­si lä­hes kol­mek­si­kym­me­nek­si vuo­dek­si. Hei­dän per­heen­sä siis ame­rik­ka­lais­tui ei­vät­kä he enää pa­lan­neet Suo­meen.

Chi­ca­gon mat­ko­jen li­säk­si mat­kus­tim­me lo­mien ai­ka­na au­tol­la. Kä­vim­me Great Smoky Moun­tains-vuo­ris­tos­sa, ja luon­to siel­lä on var­mas­ti ny­ky­ään ai­van yh­tä upe­aa kuin 40 vuot­ta sit­ten. Flo­ri­das­sa piti käy­dä, ja teh­dä pit­kä au­to­mat­ka län­si­ran­ni­kol­le. Chi­ca­gon li­säk­si itä­ran­ni­kon kau­pun­git oli­vat kaik­ki upei­ta mat­ka­koh­tei­ta, jois­ta jo­kai­ses­sa voi­si viet­tää pit­kän­kin ajan.

Toi­nen meil­le lä­hei­nen ex­pat­ri­at­ti-per­he oli Ai­mo ja He­le­na He­li­nin per­he, Jan­ne-poi­kan­sa kans­sa. Ka­na­das­sa asu­va äi­ti­ni ser­kun per­he, Mar­ja-Lee­na ja Ah­ti Ruus­ka Nina ja Di­nah-tyt­tä­ri­neen, tuli meil­le Ame­ri­kan-vuo­sien ai­ka­na en­tis­tä tu­tum­mak­si.

Oman li­sän­sä elä­mään Ohi­on Spring­fiel­dis­sä toi se, et­tä kau­pun­gis­sa asui jon­kin ver­ran su­ku­juu­ril­taan suo­ma­lai­sia ih­mi­siä. Lä­hei­sim­mät si­teet meil­le muo­dos­tui El­ma (El­lie) ja Ro­bert (Bob) Lon­gin per­hee­seen. Hei­dän mo­lem­pien iso­van­hem­mat oli­vat muut­ta­neet Yh­dys­val­toi­hin Poh­jan­maal­ta, toi­nen suo­men­kie­li­sel­tä ja toi­nen ruot­sin­kie­li­sel­tä alu­eel­ta.

Suo­ma­lai­set yh­tey­tem­me oli­vat kuin suku, mut­ta oli meil­lä pal­jon ame­rik­ka­lai­si­a­kin ys­tä­viä. Van­hem­pa­ni sai­vat eri­tyi­sen hy­vik­si ys­tä­vik­seen Gary ja Deb­bie Hol­lan­de­riin pai­kal­li­sen Nuor­kaup­pa­ka­ma­rin kaut­ta.

Naa­pu­rei­hin oli help­po tu­tus­tua. He oli­vat us­ko­mat­to­man avu­li­ai­ta ja avo­kä­ti­siä tar­jo­tes­saan ta­va­roi­ta, ruo­kaa ja kut­su­ja eri ti­lai­suuk­siin. Van­hem­pa­ni naut­ti­vat ame­rik­ka­lais­ten so­si­aa­li­suu­des­ta suun­nat­to­mas­ti. Meil­lä si­sa­ruk­sil­la oli mo­nia mie­leen­pai­nu­via kou­lu- ja opis­ke­lu­ka­ve­rei­ta.

USA-kokemuksesta näkökulmaa

Sis­ko­ni Mil­la (nyk. Ero­nen) aloit­ti yli­o­pis­to-opin­not Yh­dys­val­lois­sa puo­len­tois­ta vuo­den jäl­keen. Mi­nä­kin sain tun­tu­man ame­rik­ka­lai­seen opis­ke­luun hä­nen opin­to­jen­sa kaut­ta. Kou­lus­sa syn­tyi kä­si­tys op­pi­misp­ro­jek­teis­ta ja mui­den­kin tai­to­jen kuin asi­an­hal­lin­nan tär­key­des­tä. 2,5 vuo­den jäl­keen pa­la­sin Suo­meen lu­ki­oon ja yli­o­pis­toon. Opis­ke­lin eng­lan­nin kiel­tä ja ta­lous­tie­det­tä Jy­väs­ky­län yli­o­pis­tos­sa. Opis­ke­lua on seu­ran­nut työ­u­ra Vaa­san am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lun opet­ta­ja­na. Nuo­ruu­den ko­ke­muk­se­ni ovat tuo­neet työ­hö­ni pal­jon nä­kö­kul­maa.

Elä­mä­ni kan­ta­va­na voi­ma­na on ol­lut myös pit­kä avi­o­liit­to USA:ssa vaih­to-op­pi­laa­na ol­leen mie­he­ni Ju­kan kans­sa, ja Ame­ri­kan ko­ke­muk­set oli­vat eräs mei­tä alun pe­rin yh­dis­tä­vä te­ki­jä. Mie­he­ni kaut­ta saim­me pal­jon uu­sia yh­teyk­siä ra­pa­kon taak­se, mut­ta ne vaa­ti­vat jo toi­sen ta­ri­nan.

Pa­lat­tu­aan Ohi­os­ta Suo­meen töi­hin isä­ni jat­koi Tam­pel­la-Tam­roc­kis­sa ja van­hem­pa­ni oli­vat vie­lä kak­si ker­taa eks­pat­ri­aat­tei­na Pit­ts­burg­his­sa Pen­n­syl­va­ni­as­sa. Eläk­keel­lä ol­les­saan van­hem­pa­ni mat­kus­te­li­vat Yh­dys­val­lois­sa ja muis­te­li­vat hie­noa ajan­jak­soa elä­mäs­sään. Nyt me muis­te­lem­me rak­kau­del­la edes­men­nyt­tä isää, hä­nen po­si­tii­vis­ta elä­mä­na­sen­net­taan ja ri­kas­ta elä­mään­sä.

***
Päi­vi (Pami) Au­ra­nen on Vaa­sas­sa asu­va am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lun opet­ta­ja. Au­ra­nen on pit­kä­ai­kai­nen SAM-jä­sen, ja ko­kee löy­tä­neen­sä Vaa­sas­ta ki­van, Ame­rik­ka-hen­ki­sen po­ru­kan.