Kun Eli­na Ta­lo­nen-Lin­tu­nen ai­koi­naan hyp­pä­si YFU:n toi­min­nan­joh­ta­jan saap­pai­siin, hän il­moit­ti vii­py­vän­sä kor­kein­taan nel­jä vuot­ta. Mut­ta toi­sin kävi. Mie­len­kiin­toi­nen nä­kö­a­la­paik­ka tem­pai­si mu­kaan­sa lii­ke-elä­mäs­sä uraa teh­neen eko­no­min, ja nuor­ten kan­sain­vä­lis­ty­mi­sen pa­ris­sa vie­räh­ti 20 vuot­ta. Nyt on tul­lut ai­ka siir­tyä eläk­keel­le, mut­ta Eli­nan YFU-ta­ri­na jat­kuu vie­lä.

YFU:lla ja Eli­nan lap­suu­den per­heel­lä on pit­kä yh­tei­nen his­to­ria. Eli­nan isä Voit­to Ta­lo­nen vai­kut­ti YFU:n hal­li­tuk­ses­sa 1970-lu­vul­ta läh­tien ja äi­ti Si­nik­ka Ta­lo­nen toi­mi ak­tii­vi­se­na va­paa­eh­toi­se­na. Per­hee­seen saa­pu­nut ke­sä­vaih­to-op­pi­las Ro­bin, pa­pin ty­tär Kan­sa­sis­ta, toi Eli­nal­le si­sa­ruk­si­neen jän­nit­tä­vän tuu­lah­duk­sen suu­res­ta maa­il­mas­ta.

– Ul­ko­maa­lai­nen vaih­to-op­pi­las oli sil­loin vie­lä ih­me­tyk­sen ai­he. Ys­tä­vät ja tut­ta­vat tu­li­vat meil­le kat­so­maan hän­tä. Vie­tim­me ke­sän mö­kil­lä tu­tus­tut­ta­en Ro­bi­nin suo­ma­lai­seen sau­na­kult­tuu­riin vih­toi­neen ja mak­ka­roi­neen, ker­too Eli­na.
 

Ys­tä­vys­ty­mi­nen ame­rik­ka­lai­sen nuo­ren kans­sa ja oman sis­kon vaih­to-op­pi­las­vuo­si sai­vat myös Eli­nan mat­ka­kuu­meen nou­se­maan. Hän viet­ti­kin lu­ku­vuo­den 1974–75 YFU:n vaih­to-op­pi­laa­na yli­o­pis­to­kau­pun­ki Cham­paign-Ur­ba­nas­sa, Il­li­noi­sis­sa Yh­dys­val­lois­sa. Eli­na ker­too, et­tä ku­ten niin mo­nel­le muul­le­kin on käy­nyt, vaih­to-op­pi­las­vuo­del­la on ol­lut val­ta­va mer­ki­tys hä­nen elä­mään­sä.

– It­se­näis­ty­mi­nen, vah­va eng­lan­nin kie­len tai­to, luo­va on­gel­man­rat­kai­su­tai­to ja kyky ym­mär­tää ai­dos­ti eri­lai­suut­ta, sum­maa Eli­na vuo­den an­tia.

– Ura kan­sain­vä­li­sis­sä or­ga­ni­saa­ti­ois­sa ei oli­si eh­kä ol­lut it­ses­tään­sel­vyys il­man vaih­to­vuot­ta. Sain ys­tä­viä, joi­den kans­sa pi­dän yh­teyt­tä vie­lä tä­nä­kin päi­vä­nä. Ja sain myös pari per­het­tä li­sää: oma isän­tä­per­hee­ni sekä par­haan ys­tä­vät­tä­re­ni per­he tu­li­vat to­del­la rak­kaik­si.

YFU on tarjonnut huikean näköalapaikan
 

Kos­ka YFU oli Ta­lo­sen per­heen yh­tei­nen jut­tu, myös Eli­na tem­pau­tui mu­kaan jär­jes­tön va­paa­eh­tois­toi­min­taan ja myö­hem­min hal­li­tuk­sen jä­se­nek­si. Toi­min­nan­joh­ta­ja Sil­ja Pa­ju­kan jää­des­sä eläk­keel­le Eli­naa hou­ku­tel­tiin ha­ke­maan va­pau­tu­vaa paik­kaa. Hä­nes­tä tuli vuon­na 1958 pe­rus­te­tun jär­jes­tön kol­mas toi­min­nan­joh­ta­ja.

– Tun­tuu etuo­i­keu­te­tul­ta, et­tä har­ras­tuk­ses­ta tuli työ. Ja vie­lä sel­lai­nen työ, jol­la on to­del­la iso mer­ki­tys niin nuo­ril­le kuin koko Suo­mel­le ja maa­il­mal­le, sa­noo Eli­na.
 

Lii­ke­maa­il­mas­ta tul­lut Eli­na toi YFU:hun mu­ka­naan kau­pal­lis­ta osaa­mis­ta ja mark­ki­noin­nil­lis­ta ajat­te­lua. Hän on vah­va ver­kos­toi­tu­ja, joka en­nak­ko­luu­lot­to­mas­ti käyn­nis­ti yh­teis­työn use­an uu­den YFU-maan, ku­ten esi­mer­kik­si Ete­lä-Ko­re­an ja Uru­gu­ayn kans­sa. Eli­na ke­hit­ti uut­ta, vauh­dit­ti Eu­roo­pan si­säis­tä vaih­toa ja käyn­nis­ti jär­jes­tön va­rain­han­kin­nan.

– Ta­lou­den täy­tyy ol­la ter­veel­lä poh­jal­la. Voit­toa ta­voit­te­le­mat­to­mal­le jär­jes­töl­le va­rain­han­kin­ta on yk­si ole­mas­sa­o­lon edel­ly­tys. Se tu­kee myös YFU:n mis­si­o­ta, kos­ka kan­sain­vä­lis­ty­mi­nen kuu­luu kai­kil­le. Tu­ki­joi­den avul­la YFU voi myön­tää sti­pen­de­jä vaih­to­vuot­ta var­ten, muis­tut­taa Eli­na.

– YFU on ol­lut hui­kea nä­kö­a­la­paik­ka ja ver­kos­toi­tu­mis­foo­ru­mi myös elin­kei­no­e­lä­mään, po­li­tiik­kaan ja yh­teis­kun­taan. On ol­lut on­ni saa­da mah­ta­via neu­vo­nan­ta­jia, jot­ka ovat tu­ke­neet mat­kan var­rel­la. Yk­si tär­keim­mis­tä oli mi­nis­te­ri Aa­tos Erk­ko, joka ko­ros­ti, et­tä kriit­ti­set kan­sa­lai­set ovat pa­rem­pia kan­sa­lai­sia.
 

Eli­na ko­kee teh­neen­sä Suo­mel­le pal­ve­luk­sen ole­mal­la mu­ka­na kan­sain­vä­lis­tä­mäs­sä Suo­mea nuor­ten kaut­ta. YFU ha­lu­aa ra­ken­taa avoi­mem­paa ja su­vait­se­vam­paa Suo­mea ja koko maa­il­maa.

– Nämä ei­vät ole kie­li­mat­ko­ja, vaan vaih­to­vuo­si on pal­jon isom­pi jut­tu. Se an­taa sy­väl­lis­tä ym­mär­rys­tä toi­ses­ta kult­tuu­ris­ta. Suo­mi tar­vit­see kan­sain­vä­li­siä osaa­jia ja on ihan kriit­ti­sen tär­ke­ää, et­tä myös ul­ko­mai­set nuo­ret tu­le­vat Suo­meen. Se ei oli­si mah­dol­lis­ta il­man va­paa­eh­toi­sia isän­tä­per­hei­täm­me. Yri­tyk­sil­lä pi­täi­si ol­la iso int­res­si tu­kea vaih­to-op­pi­las­toi­min­taa.

Konkreettisia tekoja tarvitaan
 

Eli­na ha­lu­aa nos­taa esiin asi­oi­ta, jot­ka ovat ol­leet yh­teis­kun­nal­li­ses­sa kes­kus­te­lus­sa, mut­ta konk­reet­ti­sia te­ko­ja vie­lä kai­va­taan. Hän­tä huo­les­tut­taa asen­neil­mas­ton ko­ve­ne­mi­nen ul­ko­maa­lai­sia koh­taan ja se, mi­ten ul­ko­mai­sia osaa­jia saa­daan Suo­meen.

– Mi­ten yli­pää­tään saa­daan tur­vat­tua suo­ma­lai­sen yh­teis­kun­nan kan­sain­vä­li­nen osaa­mi­nen, joka läh­tee nuor­ten kan­sain­vä­lis­ty­mi­ses­tä? Mi­ten yh­teis­kun­ta var­mis­taa vaih­to-op­pi­las­jär­jes­tö­jen toi­min­ta­e­del­ly­tyk­set? Pa­ras tapa kan­sain­vä­lis­tyä on edel­leen läh­teä pai­kan pääl­le ko­kei­le­maan omia sii­pi­ään vie­raas­sa kult­tuu­ris­sa. Vir­tu­aa­li­set koh­taa­mi­set ei­vät tule kos­kaan kor­vaa­maan ai­toa ko­ke­mus­ta, to­te­aa Eli­na.

– Oli­si tär­ke­ää saa­da nuo­ril­le opin­to­ra­ha vaih­to­vuot­ta var­ten ja vuo­si pi­täi­si tun­nis­taa osak­si opin­to­ja. Suo­ma­lais­ten kou­lu­jen tu­li­si saa­da tu­kea sii­tä, et­tä ne ot­ta­vat vaih­to-op­pi­laan. Haas­tan val­ti­o­val­lan konk­reet­ti­siin te­koi­hin.
 

Eli­na pai­not­taa, et­tä YFU:lla on val­ta­vas­ti osaa­mis­ta, jota voi­si hyö­dyn­tää myös muil­la osa-alu­eil­la. YFU:lla oli­si mah­dol­li­suus aut­taa esi­mer­kik­si kan­sain­vä­lis­ten yli­o­pis­to-opis­ke­li­joi­den si­tout­ta­mi­ses­sa Suo­meen tai maa­han­muut­ta­jien pää­sys­sä so­si­aa­li­siin ver­kos­toi­hin.
 

Järjestöä ei olisi ilman vapaaehtoisia
 

Va­paa­eh­tois­jär­jes­töis­sä on mu­ka­na pal­jon tun­net­ta, mikä on val­ta­va rik­kaus. Eli­na sa­noo, et­tei voi kyl­lin kiit­tää YFU:n va­paa­eh­toi­sia.

– Tätä jär­jes­töä ei oli­si il­man va­paa­eh­toi­sia. He ovat kor­vaa­mat­to­mia ja kun­ni­oi­tan ää­ret­tö­mäs­ti sitä, mi­ten he jak­sa­vat ol­la mu­ka­na vuo­des­ta toi­seen. Näi­tä ih­mi­siä yh­dis­tää suu­ri­sy­dä­mi­syys.
 

Eli­na toi­voo, et­tä YFU uu­dis­tuu roh­ke­as­ti ai­kaan­sa seu­ra­ten ei­kä jä­mäh­dä pai­kal­leen. Hän kan­nus­taa niin yk­si­tyis­hen­ki­löi­tä kuin yri­tyk­siä mu­kaan mah­dol­lis­ta­maan vaih­to-op­pi­las­vuo­si myös hei­kom­mas­sa ta­lou­del­li­ses­sa ase­mas­sa ole­vil­le nuo­ril­le.

– Pa­ras kii­tos työs­tä on ol­lut, kun haas­tei­ta koh­dan­nut nuo­ri lait­taa vies­tiä, et­tä We made it. Kun nä­kee, kuin­ka nuo­ri pär­jää maa­il­mal­la ja mitä kaik­kea saa siel­tä mu­kaan­sa, niin tu­lee tun­ne, et­tä täl­lä työl­lä on oi­ke­as­ti ol­lut mer­ki­tys­tä, ku­vai­lee Eli­na.

– Eläk­keel­le läh­te­mi­seen liit­tyy sa­ma­nai­kai­ses­ti iloa ja hai­keut­ta. Se on pa­ras yh­dis­tel­mä, joka saa läh­dön tun­tu­maan oi­ke­al­ta. Tun­tuu hy­väl­tä, kun on teh­nyt par­haan­sa ja an­ta­nut kaik­ken­sa. YFU jää osaa­viin kä­siin ja on hy­väs­sä mai­nees­sa niin Suo­mes­sa kuin kan­sain­vä­li­ses­ti, sa­noo Eli­na.
 

Kos­ka YFU on Eli­nal­le elä­män kes­tä­vä mat­ka, hän ei aio jää­dä le­pää­mään laa­ke­reil­leen, vaan vai­kut­taa seu­raa­vat 2,5 vuot­ta jär­jes­tön kan­sain­vä­li­ses­sä hal­li­tuk­ses­sa.

– Olen iloi­nen, et­tä voin edel­leen an­taa YFU:lle osaa­mis­ta­ni ja am­mat­ti­tai­to­a­ni. Eri­tyi­ses­ti täs­sä ti­lan­tees­sa, kun maa­il­ma on ko­ro­nan ta­kia muut­tu­nut, sa­noo Eli­na ja läh­tee YFU:n kan­sain­vä­li­sen hal­li­tuk­sen Te­ams-ko­kouk­seen.
 

Ai­kaa riit­tää nyt myös nii­den kes­ken jää­nei­den unel­mien ja va­paa-ajan pro­jek­tien to­teut­ta­mi­seen, joi­hin työ­vuo­si­na ei ol­lut mah­dol­li­suut­ta.
 

***
Ar­tik­ke­li on jul­kais­tu YFU:n net­ti­si­vuil­la 9.4.2021.