Covid-19-pandemia on nipistänyt amerikkalaisten pieni- ja keskituloisten perheiden taloutta, mutta silti laajat joukot ovat irtisanoutuneet.
Yhdysvalloissa puhutaan suuresta irtisanoutumisen aallosta, ”great resignation”. Kansakunnan irtisanoutumisaste oli 20 vuoden huippulukemissaan marraskuussa 2021.
Työttömyysaste oli tämän vuoden huhtikuussa 3,6 %, eli käytännössä Yhdysvalloissa on täystyöllisyys. Pandemiavuosien laajat työpaikkojen menetykset saivat väistyä tiukkojen työmarkkinoiden tieltä vuonna 2021. Lähes jokaisen kaupan ja ravintolan ovessa on ”Hiring”-lappu, työtä tarjolla.
Tein epätieteellisen kenttätutkimuksen Washington D.C.:n matkallani selvittääkseni mistä irtisanoutumisaallossa on kysymys.
Ghanalaisen Kindsleyn tarina
Washingtonissa on poikkeuksellisen kuuma huhtikuuksi. Mittari hipoo 30 celsiusta, eikä tee mieli juuri kävellä. Otan Uberin Washingtonin esikaupunkialueelta D.C:n keskustaan. Uberin applikaatio arvioi matkan kestävän noin 20 minuuttia ja ilmoittaa kuljettajaksi Kindsleyn valkoisella Kialla.
Hyppään takapenkille ja vaihdamme perus ”Hello, how are you?” -tervehdykset. Kysyn kuljettajalta, kuinka kauan hän on ajanut Uberia. “Kokopäiväisesti vasta kuukauden”, Kindsley kertoo.
Aikaisemmin Kindsley teki kolmea työtä; aamulla postinkantajana ja illaksi hän meni töihin Home Depot-kodintarvikeliikkeeseen. Kaiken ylimääräisen vapaa-ajan hän ajoi Uberia. Kun ihmettelen, kuinka kauan hän ehti tehdä näin hullua työmäärää, Kindsley kertoo elämäntarinansa.
Peruskoulun opettaja Kindsley muutti Ghanasta USA:n reilut 20 vuotta sitten, kun kolmilapsisen perheen nuorin poika oli vasta kolmen vuoden ikäinen. Monen maahanmuuttajan tavoin hän halusi tarjota lapsilleen paremman tulevaisuuden ja mahdollisuudet. Isä-Kindsley lähti edeltä ja perhe jäi Ghanaan odottamaan hänen kutsua Yhdysvaltoihin.
Muuttaessaan Kindley ajatteli, että tuo perheensä Yhdysvaltoihin niin pian kuin mahdollista. Kuten usein elämässä, kaikki ei mene suunnitelmien mukaan.
Häneltä kului 20 vuotta tavoitteensa osittaiseen saavuttamiseen. Vasta viime jouluna Kindsley sai keskimmäisen lapsensa Yhdysvaltoihin, ja ainoastaan siitä syystä, että tytär sai osittaisen stipendin George Washingtonin yliopistoon. Molemmat pojat ovat vielä Ghanassa. Vanhempi valmistui lääkäriksi viime vuonna ja toinen sai juuri alemman korkeakoulututkinnon valmiiksi ja haaveilee, että hän voisi tulla tekemään maisterintutkinnon Yhdysvaltoihin, isänsä sponsoroimana.
20 vuotta Kindsley on tehnyt yhtä aikaa kahta tai kolmea työtä, jotta hän on voinut rahoittaa lastensa koulunkäyntiä Ghanassa. Nyt hän kokee olevansa vihdoin kontrollissa omasta elämästään ja on vapaa valitsemaan työaikansa, vaikka tekeekin vielä pitkää päivää ajamalla Uberia.
Kindsley ei ole ainut pienituloinen, joka joutuu elääkseen ja saavuttaakseen unelmansa, tekemään useampaa työtä ja venymään työajoissa. Vaikka työtä on paljon tarjolla, ne ovat usein matalapalkka-aloilla niin, että palkalla ei tule toimeen.
Toinen Uber-yrittäjä kertoi, että hän irtisanoutui palkkatyöstään ja vaihtoi täysipäiväiseksi Uber-yrittäjäksi, koska aikaisempi työ kaupassa oli liian stressaavaa. Vapaapäiviä ei juuri voinut pitää, koska jatkuva työvoimapula vaati tekemään ylitöitä ja päivät venyivät kohtuuttoman pitkäksi. Lisäksi stressaantunut pomo hengitti koko ajan niskaan. Nyt hän koki olevansa enemmän oman elämänsä herra.
Covid, irtisanoutumiset ja inflaatio
Pew Researchin helmikuussa tekemän tutkimuksen mukaan suurin osa vuonna 2021 irtisanoutuneista amerikkalaisista työntekijöistä sanoo, että syitä irtisanoutumiseen olivat alhainen palkka (63 %), etenemismahdollisuuksien puuttuminen (63 %) ja kunnioituksen puute tunne työpaikalla (57 %). Reilu kolmannes sanoo, että kukin näistä oli merkittävä syy lähtöön.
Covid-19-pandemian aiheuttamat taloudelliset vaikeudet kohdistuivat Yhdysvalloissa lähinnä pieni- ja keskituloisiin perheisiin. Alemman tulotason kotitalouksissa mediaanitulot laskivat 3,0 prosenttia ja keskituloisissa 2,1 prosenttia vuosina 2019-20. Ylemmän tulotason kotitalouksien mediaanitulot sen sijaan pysyivät lähes ennallaan. Noin 30 prosenttia pienituloisesta aikuisesta oli työttömänä ainakin osan aikaa vuonna 2020.
Mistä nämä massairtisanoutumiset johtuvat, vaikka samaan aikaan monien tulot alenivat? Miten tämä yhtälö voi toimia?
On väitetty, että amerikkalaiset eivät halua enää tehdä töitä, koska stimulusshekit, pandemian aikana valtiolta saadut talouden elvytysmaksut, tekivät heistä laiskoja. Raaka työ ei maistu perusamerikkalaiselle. Tämä voi selostaa pienen osan kakusta, mutta ei koko tarinaa.
Uskoisin, että enemmän on kyse valinnanvapaudesta. Korona-aika mursi työmarkkinoita ja käsityksen siitä, miten työtä tehdään. Amerikkalaiset saivat maistaa vapautta. Vapautta valita miten, missä ja milloin - kenen ehdoilla töitä tehdään. Joillekin siihen tuo vastauksen alustatalouden tuomat mahdollisuudet ja yrittäjyys.
En yritä sanoa tällä epätieteellisellä kenttätutkimuksellani, että kaikki irtisanoutuneet ovat päätyneet Uber-kuskeiksi. Vaan että usein vastaukset ovat paljon monimutkaisempia kuin mitä haluisimme nähdä. Maailma ei ole mustavalkoinen, eivätkä ratkaisutkaan ole sitä.
Maahanmuuttajien rooli yhteiskunnassa
Jokaisen ihmisen elämä on kuin kirja. Täynnä suuria odotuksia, haaveita, pettymyksiä ja voittoja. Maailmassa on vielä paljon ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään taukoamatta työtä taatakseen lapsilleen paremman elämän. Suurin osa heistä on maahanmuuttajia. Vaikka Yhdysvalloissa on parhaillaan täystyöllisyys, syökö kasvava inflaationuhka monen amerikkalaisen unelmaa paremmasta elämästä, vai onko amerikkalaisen unelman saavuttaminen mahdollista enää vain maahanmuuttajilla?
Yhdysvaltojen menestys on kautta historiansa perustunut siihen, että Yhdysvallat ovat houkutellut edelläkävijöitä ja ahkeria yrittäjiä kaikkialta maailmasta amerikkalaisen unelman perään. Maahanmuuttajien avulla, ovat he sitten ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttajia, maailman suurimmat tieteen läpimurrot ja korkein koulutus ovat tapahtuneet juuri Yhdysvalloissa. Nyt Yhdysvaltojen peruskoulutus on kriisissä ja tulevaisuuden osaajia ei välttämättä kasva sisältä päin. Kouluistakin on tullut politiikan sotatanner eikä mahdollisuuksien tasapuolisuuteen enää edes pyritä.
Yhdysvallat on maa, joka perustuu vapauden tavoitteluun ja demokratiaan, eikä esimerkiksi etniseen yhteyteen tai samaan uskontoon. Se on edelleen maailman mahtavin maa ja tästä syystä sillä on myös suuri vastuu. Se on maa, johon edelleen turvaamme, kun ajat ovat vaikeat.
Kuitenkin yhdessä olemme vielä vahvempia. Tämä pätee niin koulutuksen, tiedon ja osaamisen jakamiseen kuin puolustusrintaman vahvistamiseen.
Tästä syystä on tärkeää, että pidämme ovet avoimena ja opimme toinen toisiltamme, jotta jälkipolvillakin olisi turvallinen maailma, jossa jokainen voi tavoitella omia unelmiaan.
***
Lena Grenat on SAM:n toiminnanjohtaja. Mikäli haluat jatkaa keskustelua aiheesta, laita viesti lena.grenat@samsuomi.fi-osoitteeseen.