Yhdysvaltain kulttuurisodissa on siirrytty aivan uuteen vaiheeseen. Keskustelukulttuurin muutoksesta ei oikeastaan ole kyse, sillä valkoisesta ylivallasta huolissaan oleva vasemmisto ei enää keskustele konservatiivien kanssa lainkaan. Molemmat ryhmät puhuvat tietoisesti vain omille kannattajilleen. Ei vasemmisto keskustele enää myöskään perinteisten liberaalien kanssa. Syynä on perustavanlaatuinen kiista siitä, mitä käsitteellä "valkoinen ylivalta" ymmärretään.
Valkoisen ylivallan käsite
Mitä intersektionaalinen, uusi kriittinen rotututkimus (Critical Race Theory) valkoisella ylivallalla tarkoittaa? Sillä ei viitata uusnatseihin tai tämä päivän valkoisen ylivallan kannattajiin, joita pienlukuisen äärioikeiston mielenosoituksissa tavataan. Sillä viitataan ajatukseen, että niin ajattelumaailmamme kuin yhteiskuntarakenteemme kaikkialla länsimaissa ovat euroamerikkalaisen valkoisen imperialismin perintöä. Tämä vuoksi kaikki valkoihoiset (rasistisista tai rasisminvastaisista mielipiteistään huolimatta) nauttivat etuoikeutetusta yhteiskunnallisesta asemasta suhteessa kaikkiin muihin ihmisryhmiin.
Uusi rotututkimus näkee rasismin vain valkoihoisten asenneongelmana. Tästä opinkappaleesta on peräisin sekin väite, ettei käänteistä rasismia voi olla edes olemassa. Toisin sanoen, mustan miehen, vaikkapa aasialaisamerikkalaiseen kohdistama, viharikos onkin tosiasiallisesti "valkoisen ylivallan motivoima", sillä tämä ylivalta "ei vaadi valkoista ihmistä sitä toteuttamaan".[1]
Kaikki mustien amerikkalaisten kokemat viharikokset edustavat siis valkoista ylivaltaa, samoin heidän omat viharikoksensa, samoin heidän laajamittainen yhteiskunnallinen syrjäytymisensä ja siitä seurannut laajamittainen rikollisuutensa ja samoin tästä seurannut poliisiväkivalta. Intersektionaalisessa tutkimusparadigmassa sama selitys ulottuu myös seksuaalisten vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen sortoon, vanhusten sortoon, kouluttamattomien sortoon ja pitkäaikaissairaiden sortoon.
Kun kaikki paha maailmassa selittyy yhdellä, ylihistorialliseksi käsitetyllä termillä, alkaa termi muistuttaa vanhaa kristillistä perisynnin käsitettä. Se ei sellaisenaan enää selitä erityisesti mitään.
Valta rodullistettuna
Miten käsitys valkoisten etuoikeutetusta asemasta synnytettiin? Ensin rodullistettiin valta ja vallanpitäjät sekä vielä kaikki muut ihmiset, joilla on sama ihonväri perimänään. Tämä on se yksinkertainen strategia, jolla kriittinen rotututkimus loi myytin valkoisesta ylivallasta. Näin ollen länsimainen koululaitos ensisijaisesti "tuottaa valkoisuutta" ja itse "kapitalismi on olemuksellisesti rasistista".[2]
Valta on aina tilannekohtaista tai pysyvämpää käskyvaltaa johonkuhun toiseen ihmiseen tai luontokappaleeseen nähden. Perustava rotuteoreetikoiden virhe on määritellä moderni valta pelkästään valkoisen imperialismin instituutionaalisena valtana.
Ei olla kiinnostuneita siitä, miksi juuri eurooppalaista kulttuuria pystyttiin 1500-luvulta lähtien maailmalle levittämään sivistyksenä kaikille maailman muillekin kansoille, saati miten sisäisesti elitistinen, eurooppalainen sääty-yhteiskunta tässä kaikessa onnistui.
Tämän erityisen historiallisen kehityslinjan voi ymmärtää toisinkin. Kapitalismi loi aivan uudenlaista vaurautta, vaikkei eurooppalainen talouseliitti ollut sen rahanahneempi kuin sen edeltäjät, vain yhtä ahne. Sillä vain oli paremmat välineet (erityisesti sen varhain kehittyneiden rahoitusmarkkinoiden vuoksi) rikastumiseen kuin kenellekään aiemmin. Juuri rikastuakseen siirtomaaisännät Atlanttisen orjajärjestelmänkin pystyttivät.
Pelkkinä kapitalistisen tuotantotalouden työvoimapanoksina tämä eliitti näki myös kaikki muut kansanryhmät. Edes 1900-luvun vaihteen syrjäisessä Suomessa ei pelkkä valkoisuus suonut torpparille, mäkitupalaiselle tai loiselle vaurautta tai edes äänioikeutta.
Virhe, valta ja demokratia
Rotuteoreetikoiden perustava virhe syntyy käsityksestä, että koska kapitalistinen eliitti sattui olemaan euroamerikkalaista valkoista eliittiä, itse valta on valkoista ihonväriltään. Ei jää varsinaisia yhteiskunnallisia valtasuhteita analysoitavaksi, koska olemassa on vain "valkoista ylivaltaa" ja sen tuottamaa rasismia.
Tämän myötä rasismikaan ei enää viittaa ihmisten paheksuttavaan tapaan suhtautua toisiin ennakkoluuloisesti pelkän ihonvärin perusteella. Sen sijaan rasismi määritellään vain valkoisille mahdolliseksi asenteeksi. Tällä logiikalla ei pysty analysoimaan enää mitään tilannekohtaisia tai pidempiaikaisia valtasuhteita vaikkapa etnisten ryhmien sisällä. Siihen rotuteoria on pätemätön oman dogmaattisuutensa vuoksi.
Vallan käsitteen väärinymmärryksen myötä rotuteoria luo syrjäytymistä selittävää ylisukupolvista, orjuudesta aina nykypäivään ulottuvaa uhriutumisnarratiivia sen sijaan, että syrjäytymisen ongelmista puhuttaisiin sellaisina kuin ne Yhdysvalloissa ovat jo kaikkien nähtävissä.[3]
Yhdysvalloissa ei ole ollut voimassa rotusyrjintää sallivia lakeja kuuteenkymmeneen vuoteen. Jotain on tehty väärin sen jälkeen, koska vain sitä ennen sorto oli laillistettu käytäntö. Ei Suomessakaan syrjäytymiskehitystä enää pohdita 1900-luvun vaihteen sääty-yhteiskunnan perintönä.
Laajamittaisen syrjäytymisen taustalla on käytännössä aina yhteiskunnallisten rakenteiden vinoutumia. Niiden korjaaminen on enemmistövaltaisessa nykydemokratiassa aina politiikan asia. Ja kuten Barack Obama totesi joskus: "tiesin, etten saisi taakseni yhtään äänestäjää leimaamalla vastustajani rasisteiksi".[4]
***
Ari Helo on Pohjois-Amerikan tutkimuksen ja aatehistorian dosentti. Hänen teoksiaan ovat muun muassa Thomas Jefferson's Ethics (Cambridge, 2013), History, Politics, and the American Past (New York, 2020) ja Amerikan Yhdysvaltojen historia (Helsinki, 2022).
Asiantuntija-artikkeli on osa Finnish American Studies Associationin (FASA) SAM Magazinelle kirjoittamaa ajankohtaisten Yhdysvallat-aiheiden kolumnisarjaa.
***
Lähdeviittaukset:
[1] Lainaus, Jennifer Ho, "White supremacy is the root of all race-related violence in the US". The Conversation, 8.4. 2021: https://theconversation.com/white-supremacy-is-the-root-of-all-race-related-violence-in-the-us-157566 (vierailtu 12.12. 2021); Käänteisen rasismin olemattomuudesta, ks. esim. Suvi Keskinen & Minna Seikkula "Käänteisrasismin mahdottomuus". Raster.fi, Rasisminvastainen tutkijaverkosto, 27.10. 2015: https://raster.fi/2015/10/27/kaanteisrasismin-mahdottomuus/ (vierailtu 24.6. 2022).
[2] Robin J. DiAngelo, "The Production of Whiteness in Education." Teachers College Record Vol. 108 (10, 2006), pp. 1983–2000; Kapitalismilainaus Ibram X. Kendin suusta, ks. Editors, "How did American 'wokeness' jump from elite schools to everyday life?" The Economist, 4.9. 2021: https://www.economist.com/briefing/2021/09/04/how-did-american-wokeness-jump-from-elite-schools-to-everyday-life (vierailtu 21.12. 2021).
[3] Ks. tarkempi analyysi teoreettisen ongelman laajuudesta, Ari Helo, "Rodullistamisen evankeliumi käänteisen rotusyrjinnän asianajajana". Metodologia, 2, 2022 (tulossa).
[4] Barack Obama, Luvattu maa (A Promised Land). Suom. Seppo Raudaskoski, Kyösti Karvonen ja Ilkka Rekiaro (Keuruu: Otava, 2020), 509.