Marraskuussa SAM, Suomen Yhdysvaltain tutkimuksen seura (FASA), Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta ja Turun yliopiston Pohjois-Amerikan tutkimuksen John Morton -keskus järjestivät yhteisesti keskustelupaneelin tämän vuoden välivaaleista.
Kuten tilaisuudessa nähtiin, Pohjois-Amerikan tutkimuksen tutkijat omaavat laaja-alaista tietoa Yhdysvaltojen politiikan lisäksi myös kulttuurista ja yhteiskunnasta. He osaavat analysoida kehitystä sekä liittovaltion tasolla että huomioiden alueelliset erot ympäri maata. Tässä kolumnissa tuon esille keskustelun tärkeintä antia, korostaen etenkin sitä, kuinka tärkeä Pohjois-Amerikan tutkimuksen ala on. Myös Suomessa tarvitaan Pohjois-Amerikan tutkijoita ja tutkimusta, ettei suuren yleisön ymmärrys Yhdysvaltain tapahtumista jää pelkän ulkopolitiikan pintaraapaisun tasolle.
Tapahtumassa yleisön kysymyksiin vastasivat paneeli Pohjois-Amerikan tutkimuksen rautaisia ammattilaisia: Turun yliopiston Pohjois-Amerikan tutkimuksen professori ja John Morton -keskuksen johtaja Benita Heiskanen, Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan varadekaani ja Yhdysvaltain tutkimuksen McDonnell Douglas -professori Mikko Saikku ja Itä-Suomen yliopiston laadullisten tutkimusmenetelmien yliopistonlehtori Outi Hakola. Lisäksi Helsingin yliopiston professori emeritus Markku Henriksson tuurasi sairaana ollutta yliopistonlehtori Rani-Henrik Anderssonia. Toimin tilaisuuden moderaattorina Yle Svenskan toimittajan Ville Hupan kanssa.
Panelistien alustukset ja sitä seurannut keskustelu yleisön kanssa oli osoitus Pohjois-Amerikan tutkimuksen merkityksestä Yhdysvaltojen poliittisen tilanteen ymmärtämiselle Suomessa. Keskustelulle oli myös selvästi kysyntää – paikan päällä ja livestriimin kautta tilaisuutta seurasi yhteensä melkein 170 ihmistä.
Mitkä ihmeen välivaalit?
Tapahtuman aluksi Benita Heiskanen avasi välivaalien merkitystä. Yhdysvalloissa välivaalit käydään aina presidenttikauden puolivälissä ja niissä ei olekaan kyse yksistä vaaleista vaan samaan aikaan käydään koko joukko eri vaaleja. Merkittävimpänä ovat tietysti kongressivaalit, mutta osavaltioiden tasolla äänestetään myös kuvernööreistä, sheriffeistä ja esimerkiksi koululautakuntien kokoonpanosta. Vaikka käsite on suomalaisesta näkökulmasta vieras, välivaaleilla on niin paikallista kuin valtakunnallista merkitystä.
Liittovaltion tasolla välivaaleilla on erityistä merkitystä presidentille. Vaaleissa valitaan sekä kaikki kongressin 535 edustajaa että kolmasosa senaatista. Senaatin ja edustajainhuoneen jakautumisella on selkeät vaikutukset presidentin ja koko hallinnon toimintakykyyn – jos sopua ei löydy, voi tuloksena olla esimerkiksi valtionhallinnon seisauksia, kuten nähtiin presidentti Barack Obaman aikana vuonna 2013 ja Donald Trumpin aikana.
Mitä tulokset merkitsevät?
Tapahtuma pidettiin vain neljä päivää vaalien jälkeen eli kaikki tulokset eivät olleet silloin vielä varmistuneet. Vaikka senaatin vaalien tulokset näyttivät tasaisilta, tapahtuman aikana Georgian lopputulos oli vielä epävarma. Demokraattien Raphael Warnockin voitto varmistui vasta vaalien toisella kierroksella joulukuussa. Senaatin äänet näyttävät siis jakaantuvat hyvin tasaisesti, vaikka Arizonan demokraattiedustaja Kyrsten Sinema vastikään siirtyi sitoutumattomaksi.
Toisaalta edustajainhuoneen tulokset yllättivät jopa tapahtuman panelisteja. Republikaanien punainen hyökyaalto jäi vajaaksi ja puolue sai vain yhdeksän edustajan enemmistön. Markku Henrikssonin mukaan odotettua vaatimattomampi tulos kielii puolueen jakautuneisuudesta maltillisiin republikaaneihin ja Trumpin kannattajiin eli niin kutsuttuihin Make America Great Again tai MAGA-republikaaneihin. Henrikssonin mukaan käytännössä Yhdysvaltain politiikka on siten jakautunut kolmeen puolueeseen kahden sijaan. Mikko Saikku komppasi Henrikssonia ja huomautti erityisesti Georgian vaalitulosten osoittavan tappiota MAGA-republikaaneille. Esimerkiksi osavaltion kuvernööriksi uudelleenvalittu Brian Kemp torppasi Trumpin vaatimukset kyseenalaistaa 2020 vuoden presidentinvaalien ääntenlaskentaa.
Ensisilmäyksellä vaalien tulokset saattavatkin siis näyttää demokraattien torjuntavoitolta. Mutta kuten Heiskanen muistutti, hienoinenkin republikaanienemmistö edustajainhuoneessa ja todella tasainen senaatin jakautuminen joka tapauksessa vaikeuttavat Bidenin hallinnon toimintaa. Kongressin yhteistyö presidentin kanssa ei missään nimessä ole jatkossa selvää.
Mihin kannattaa tutkijoiden mukaan kiinnittää huomiota?
Tuloskatsauksen jälkeen jokainen panelisti sai vuorollaan kertoa, mihin kiinnitti välivaaleissa huomiota omasta tutkijan näkökulmastaan. Vaikka kumpikaan puolue ei noussut valtavaan enemmistöön, mediatutkimuksen asiantuntija Outi Hakolan mukaan sekä yhdysvaltalainen perinteinen media että somekeskustelut kuvasivat demokraatteja vaalien voittajaksi jo ääntenlaskennan aikana. Hakolan tekemän alustavan tietokoneanalyysin mukaan, liberaalimediat kuvasivat vaaleja positiivisesti ja demokratiaa vahvistaviksi, kun taas konservatiivimediat kertoivat äänestäjien tulleen manipuloiduiksi tai vaalien olleen muulla tavoin epäoikeudenmukaiset. Nämä kaksi selvää suuntausta ovat osoitus yhdysvaltalaisen median kahtia jakautuneisuudesta, mikä voi suomalaisesta näkökulmasta olla yllättävänkin kärjistynyttä.
Vaikka media sekä kuvaa että itsessään tuottaa Yhdysvalloissa kahtia jakautuneisuutta demokraattien ja republikaanien välillä, Heiskanen omassa alustuksessaan nosti esille sen, että identiteetti ja kulttuuri eivät aina sovi nätisti näihin puoluerajoihin. Tämä näkyi esimerkiksi niin kutsutuissa kulttuurisotakysymyksissä kuten aborttioikeudessa. Heiskasen mukaan ovensuukyselyiden mukaan 60 prosenttia äänestäjistä kannatti aborttioikeuden säilyttämistä, mikä ei vastaa puhtaasti puoluerajoja.
Henriksson huomautti Yhdysvalloissa vaalien aina olevan paikalliset. Näin ollen jopa prosentuaalisesti pienet äänestäjäjoukot, kuten alkuperäiskansat, voivat vaikuttaa liittovaltion politiikkaan vahvastikin. Tästä esimerkkinä toimii Arizonan kääntyminen demokraateille sekä 2020 presidentinvaaleissa että jälleen nyt välivaaleissa, johtuen alkuperäiskansojen vahvasta Trumpin vastustuksesta.
Saikun mukaan kannatuksen käännöksiä puolueesta toiseen näkyi näissä vaaleissa myös toiseen suuntaan. Vaikka väkivallan teema jäi näissä vaaleissa odotettua pienemmäksi, republikaanien 1980-luvulta jatkunut kampanjointi hyödyntäen stereotyyppistä kuvastoa väkivaltaisista mustista miehistä ja tarpeesta näin ollen tiukentaa rikosrangaistuksia ilmeisesti onnistu kääntämään jotkin perinteiset demokraattialueet vastustajansa puoleen.
Yleisökeskustelun antia
Keskustelun jälkipuoliskolla yleisöllä oli tilaisuus kysyä askarruttavia asioita vaaleihin liittyen. Keskustelussa näkyi yleisön monenlaiset kiinnostuksen kohteet, mukaan lukien välivaalien vaikutukset Ukrainan sotaan, niin sanotun ”wokeismin” rooli vaaleissa ja sukupolvien väliset erot äänestyskäyttäytymisessä ja tiettyjen osavaltioiden, kuten Floridan ja Pennsylvanian tulokset.
Tilaisuus päätettiin pohtimalla vaalien vaikutuksia Bidenin hallinnon jatkolle. Panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että jatko riippuu täysin siitä, kuinka hyvin vaalien aikana vahvasti jakautunut republikaanipuolue tiivistää rivinsä kongressissa. Mitä jatkossa tapahtuukaan, poikkitieteellistä Pohjois-Amerikan tutkimusta tarvitaan avaamaan syvemmin sitä, miten Yhdysvaltain historialliset, kulttuuriset ja yhteiskunnalliset ilmiöt muovaavat sitä politiikan miinakenttää, mitä me Suomesta käsin seuraamme.
***
Reetta Humalajoki on historia-aineiden yliopisto-opettaja Turun yliopiston Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksella. Hän tutkii alkuperäiskansojen aktivismia ja politiikkaa Yhdysvalloissa ja Kanadassa 1900-luvun puolivälistä nykypäivään ja toimi vuosina 2017-2020 Suomen Akatemian tutkijatohtorina. Hän on kiinnostunut myös laajemmin aktivismiliikkeistä, vähemmistöjen representaatioista populaarikulttuurissa ja kulttuurisesta omimisesta. Hänet tavoittaa osoitteesta: reetta.humalajoki@utu.fi.
Asiantuntija-artikkeli on osa Finnish American Associationin SAM Magazinelle kirjoittamaa ajankohtaista Yhdysvallat-kolumnisarjaa.