Alkuperäiskansojen lasten asuntolakoulujen ympäristöstä löydetyt nimeämättömät haudat ovat kuluneen vuoden aikana voimistaneet keskustelua kolonialismin ja alkuperäiskansoihin kohdistuneen sulattamispolitiikan merkityksistä Kanadassa. Kyse ei ole vain menneisyyden vääryyksistä, vaan myös niiden jatkumoista nyky-yhteiskunnassa: samaan aikaan valtion ja alkuperäiskansojen edustajat yrittävät päästä yhteisymmärrykseen oikeasta tavasta korjata asuntolakoulujen perintöä lastensuojelussa.
Joulukuussa 2021 Kanadan hallitus julkisti alustavan suunnitelman jopa 40 miljardin dollarin kohdentamisesta korvausten maksamiseen lastensuojelun kautta kodin ulkopuolelle sijoitetuille alkuperäiskansojen lapsille ja näiden perheille sekä lastensuojelujärjestelmän uudistuksiin.
Ilmoituksen taustalla on jo 14 vuotta jatkunut oikeustaistelu. Kaksi alkuperäiskansoja edustavaa organisaatiota, First Nations Child and Family Caring Society ja Assembly of First Nations (AFN), jättivät vuonna 2007 Kanadan ihmisoikeustuomioistuimeen valituksen reservaateissa asuvien lasten syrjinnästä lastensuojelujärjestelmässä. Valituksen mukaan liittovaltion rahoituspolitiikka asettaa nämä lapset muita alttiimmiksi huostaanotolle kohdistamalla reservaattien lastensuojelun resursseja enemmän kodin ulkopuolisiin sijoituksiin kuin ennaltaehkäiseviin palveluihin.
Ihmisoikeustuomioistuin totesi päätöksessään vuonna 2016 valituksen perustelluksi. Kolme vuotta myöhemmin tuomioistuin määräsi valtion maksamaan korvauksia vuodesta 2006 alkaen reservaattien lastensuojelupalveluiden kautta kodin ulkopuolelle sijoitetuille lapsille ja näiden huoltajille. Kanadan hallitus on myöntänyt järjestelmän ongelmat, mutta yrittänyt silti kumota perusteettomana pitämänsä korvauspäätöksen.
Hautalöydöt ravistelevat käsityksiä väkivallattomasta historiasta
Viime joulukuun ilmoitus osui merkittävään ajankohtaan; usean entisen alkuperäiskansojen lasten asuntolakoulujen ympäristöstä kuluneen vuoden aikana löydetyt nimeämättömät haudat ovat herättäneet järkytystä sekä Kanadassa että kansainvälisesti.
1800-luvun loppupuolelta paikoin jopa 1990-luvulle asti toimineet asuntolakoulut ovat nousseet Kanadassa tunnetuksi esimerkiksi alkuperäiskansoihin kohdistuneesta sulauttamispolitiikasta. Koulujen tarkoituksena oli sulauttaa lapset eurooppalaisperäiseen valtaväestöön etäännyttämällä heidät kotiensa kulttuurisesta vaikutuksesta. Koulujen toimintaa tutkinut totuus- ja sovintokomissio julkaisi vuonna 2015 loppuraporttinsa yhteydessä 94 suositusta kolonialististen rakenteiden purkamiseksi ja sovinnon edistämiseksi yhteiskunnan eri osa-alueilla.
Kanadan valtio on sitoutunut suositusten toteuttamiseen ja omaksunut sovinnonteon poliittiseksi lähestymistavakseen suhteessa alkuperäiskansoihin, mutta sitä on kritisoitu hitaudesta suositusten käytännön toteuttamisessa. Lisäksi esimerkiksi totuuskomission jäsenet ovat jälkeenpäin arvioineet asuntolakouluhistoriaan ja sovinnontekoon liittyvän keskustelun jääneen monelle ei alkuperäiskansoihin kuuluvalle kanadalaiselle etäiseksi.
Hautalöydöt ovat nostaneet asuntolakoulut uudelleen intensiiviseen julkiseen keskusteluun ja vaikuttavat ravistelleen monen käsityksiä Kanadan historiasta ja perustasta. Kesän 2021 aikana ympäri maata nähtiin lukuisia protesteja, joissa muun muassa vaadittiin heinäkuun alussa vietettävän kansallispäivän juhlallisuuksien perumista ja asuntolakoulujen tapahtumien tunnustamista kansanmurhaksi.
Asuntolakoulujen perintö ei rajoitu menneeseen
Monet päättäjät nykyistä pääministeriä myöten ovat puheissaan viitanneet asuntolakouluihin “historian synkkänä lukuna”. Anteeksipyynnön ja sovinnon politiikkaa käsittelevässä tutkimuksessa tällaisen retoriikan on esitetty sijoittavan historialliset vääryydet kokonaan menneisyyteen ja sulkevan niiden mahdolliset rakenteelliset jatkumot keskustelun ulkopuolelle.
Kanadan nykyistä sovintoa painottavaa politiikkaa onkin kritisoitu siitä, että se rajaa asuntolakoulut menneisyyteen kuuluvaksi synkäksi vaiheeksi maan muuten väkivallattomassa historiassa. Myös hautalöytöjä seuranneessa keskustelussa useat alkuperäiskansoja edustavat tahot ovat painottaneet koulujen perinnön tunnistamista nyky-yhteiskunnassa: sovinto pysyy kaukaisena tavoitteena niin kauan, kun kolonialistisiin ja rasistisiin rakenteisiin ei puututa.
Konkreettinen esimerkki asuntolakoulujen perinnöstä löytyy lastensuojelujärjestelmästä. Alkuperäiskansoihin kuuluvat lapset ovat yliedustettuina sekä lastensuojelun asiakkaina että kodin ulkopuolisissa sijoituksissa. Tilannetta on selitetty asuntolakoulukokemusten vahingollisilla vaikutuksilla perheiden ja yhteisöjen hyvinvointiin ja ylisukupolvisiin suhteisiin.
Asuntolakoulujen perinnön pelkistämistä koulukokemusten psykososiaalisiin vaikutuksiin ovat kuitenkin kritisoineet niin alan asiantuntijat kuin entiset lastensuojelun asiakkaat. Heidän mukaansa perheiden olosuhteisiin ja lastensuojelupalveluiden tarpeeseen vaikuttavat useat kolonialismin historian muokkaamat rakenteelliset tekijät, kuten köyhyys ja puutteelliset asuinolosuhteet.
Lisäksi ongelmana on itse järjestelmä, jonka puitteissa alkuperäiskansojen lasten erottaminen perheistään jatkuu yhä suuressa mittakaavassa. Reservaattien lastensuojelupalveluista ihmisoikeusvalituksen tehneiden tahojen mukaan keskeinen tekijä on palveluiden rahoitusmalli, joka rajoittaa paikallisten lastensuojeluorganisaatioiden mahdollisuuksia tukea perheitä huostaanottojen välttämiseksi.
Samaan aikaan kun Kanadan hallitus kesällä 2021 osoitti julkisesti sitoutumistaan asuntolakouluhistorian vääryyksien hyvittämiseen ja sovinnontekoon, se jatkoi oikeustaistelua ihmisoikeustuomioistuimen korvauspäätöstä vastaan. Tämä ristiriita keräsi laajaa kritiikkiä, ja loppuvuodesta hallitus päätyi viimein neuvottelemaan ratkaisusta päätöksen täytäntöönpanemiseksi yhdessä alkuperäisen valituksen jättäneiden tahojen kanssa.
Pohjaa oikeudenmukaiselle tulevaisuudelle rakennetaan hitaasti
Oikeustapauksen muut osapuolet ovat suhtautuneet neuvottelujen tulokseen varovaisen optimistisesti. First Nations Child and Family Caring Societya tapauksessa edustanut Cindy Blackstock kommentoi alustavaa sopimusta muistuttaen, että sanojen lisäksi tarvitaan konkreettisia tekoja. Menee aikaa, ennen kuin nyt työn alla olevat muutokset näkyvät lastensuojelun ja sen asiakkaiden arjessa. Siksi Caring Society, AFN ja muut alkuperäiskansojen edustajat ovat painottaneet myös järjestelmän ongelmista jo kärsineille maksettavien korvausten tärkeyttä.
Samaan aikaan entisten asuntolakoulujen alueilla eri puolilla maata jatkuvat paikallisten alkuperäiskansayhteisöjen osin provinssien ja liittovaltion tuella käynnistämät tutkimukset mahdollisten vielä löytämättömien hautojen paikantamiseksi.
Kolonialismin ja alkuperäiskansoihin kohdistunut sulauttamispolitiikka on osa erottamaton osa Kanadan historiaa ja perusteita, eikä sen perintöä nyky-yhteiskunnassa muuteta hetkessä. Kuten niin hautalöytöjen kuin lastensuojelujärjestelmän ympärillä käyty keskustelu osoittavat, sekä totuudesta yhteisymmärrykseen pääseminen että sovinnonteko ovat yhä mitä suurimmissa määrin kesken.
***
Hanna Rask (VTM) on väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa. Hän käsitteli pro gradu-työssään Kanadan alkuperäiskansojen lasten asuntolakouluihin liittyvää sosiaalista muistia ja keskittyy väitöskirjatutkimuksessaan asuntolakoulujen perintöön nykypäivän lastensuojelujärjestelmässä.
Asiantuntija-artikkeli on osa Finnish American Associationin (FASA) SAM Magazinelle kirjoittamaa ajankohtaista Yhdysvallat-kolumnisarjaa.
Lähteet:
*Bentley, T. 2016. Empires of Remorse. Narrative, Postcolonialism and Apologies for Colonial Atrocity. London: Routledge.
*Fallon, B., Lefebvre, R., Trocmé, N., Richard, K., Hélie, S., Montgomery, M., Bennett, M., Joh-Carnella, N., Saint-Girons, M., Filippelli, J., MacLaurin, B., Black, T., Esposito, T., King, B., Collin-Vézina, D., Dallaire, R., Gray, R., Levi, J., Orr, M., Petti, T., Thomas Prokop, S., & Soop, S. 2021. Denouncing the Continued Overrepresentation of First Nations Children in Canadian Child Welfare: Findings from the First Nations/Canadian Incidence Study of Reported Child Abuse and Neglect-2019. Ontario: Assembly of First Nations.
*Jewell, E. & Mosby, I. 2021. Calls to Action Accountability: A 2021 Status Update on Reconciliation. A Special Report, December 2021. Yellowhead Institute, Ryerson University.