Uppsalan yliopistossa pidettiin tänä vuonna 27. Nordic Association for American Studies (NAAS) -konferenssi, jonka teemana oli "Crises and Turns: Continuities and Discontinuities in American Culture".
Monet pitävät nykyaikaamme erilaisten ympäristö-, demokraattisten ja humanitaaristen kriisien ajanjaksona. Pohjois-Amerikan kontekstin tutkiminen on yhtä ajankohtainen ja tärkeä kuin koskaan. Huolimatta globaalissa politiikassa tapahtuneista muutoksista Yhdysvaltain 2016 presidentinvaalien jälkeen, Amerikan kansainvälinen vaikutusvalta jatkuu sen sotilaallisen ja taloudellisen sekä pehmeän vallan vaikutuksen muodossa sekä globaalissa pohjoisessa että etelässä.
Konferenssin painopiste "Continuities" ja "Discontinuities" mahdollisti esityksiä ja keskusteluja Amerikan viimeaikaisesta kehityksestä, mutta myös niiden paikasta historiallisessa, kulttuurisessa ja poliittisessa kontekstissa. Pidän eniten Pohjois-Amerikan tutkimuksen tieteenalassa siitä, että se mahdollistaa aiheen läheisen tarkastelun useista eri näkökulmista. Siitä seuraa tutkimuksen käytännön arvon korostuminen ja todellisen tuotoksen jakaminen laajemmalle yleisölle.
Esitykseni
Konferenssin toisena päivänä pidin esitykseni "The Way Forward: The Push from Decolonization to Indigenization of Museums". Käsittelin siinä viimeaikaisia museoihin vaikuttaneita sosiaalisia liikkeitä, kuten Decolonize This Place -aktivistiliikettä, joka sai alkunsa New Yorkista ja levisi kansainvälisesti vuonna 2016. Nämä liikkeet kehottivat huomioimaan vähemmistöryhmät, kuten alkuperäiskansat, ja priorisoimaan heidän historiansa ja näkökulmansa museoissa. Tämän kritiikin tiedostamisen ansiosta monet museot ovat käynnistäneet prosesseja, joita usein kutsutaan "museon dekolonisaatioksi".
Dekolonialisaatio prosessina ei kuitenkaan voi toimia yksin tavoitteiden saavuttamiseksi, koska viime aikoina sen merkitystä on käytetty pikemminkin siirtomaaperintöjen tunnustamiseen kuin niiden purkamiseen. Dekolonisaatioprosessit vaativat muita menetelmiä, kuten Indigenization. "Indigenization" tarkoittaa prosessia, jossa instituutio saatetaan alueen alkuperäiskansojen vaikutuksen piiriin. Tutkimuksessani käsittelin 12 museota Kaliforniassa, mukaan lukien alkuperäiskansojen ylläpitämä Chumash Indian Museum Thousand Oaksissa.
Nämä 12 museota, joissa kävin vuonna 2022, sijaitsevat maakunnissa, joissa on edelleen aktiivisia chumash-yhteisöjä. Niissä on esityksiä tai näyttelyitä, jotka keskittyvät rannikon ja sisämaan chumash-heimojen historiaan. Indigenization prosessin alaisia kohteita olivat museon henkilöstörakenne, kokoelmien hoito, näyttelyiden hallinta ja museon ulkoalueet. Päätin esitykseni siihen, kuinka tutkimusalueeni laajenee tulevan Santa Ynez Chumash Museum and Cultural Center-vierailun kautta.
Parasta antia
Konferenssin parasta antia oli paneelikeskustelujen, esitelmien ja pääluentojen aiheiden kirjo. Kolmen päivän konferenssissa oli 38 paneelia, jotka käsittelivät monialaisia aiheita, mukaan lukien sotatutkimukseen, kirjallisuuden diskurssiin, rotupolitiikkaan, kulttuurien väliseen vuorovaikutukseen, elokuvatutkimukseen, ympäristödiskurssiin, historiankirjoitukseen, uskontotutkimukseen ja Pohjoismaisiin uudisasukkaisiin liittyviä tutkimuksia.
Pääluennot olivat yhtä monipuolisia aihepiireiltään. Pääpuhuja, tohtori Imre Szeman, Institute for Environment, Conservation and Sustainabilityn johtaja, esitteli artikkelinsa "The Future of the Sun". Tämä luento käsitteli sitä, miten kansallisvaltiot ja "philanthropreneur" tai "philanthro-capitalist", kuten Bill Gates, tarjoavat kilpailevia visioita ympäristön ja uusiutuvan energian roolista tulevaisuudessa.
Luennoista suosikkejani olivat Linnaeus-yliopiston historian professorin Gunlög Furin "Building a New Scandinavia on Indigenous Land", Aalborgin yliopiston amerikkalaisen kirjallisuuden ja kulttuurin apulaisprofessorin Marianne Kongerslevin "A New Age of Furies?" sekä Oulun yliopiston kulttuuriantropologian yliopistonlehtorin Sami Lakomäen "Of Dancing and Other Documents: Indigenous Archives, Colonial Records, and Histories of Imperial Warfare in North America".
Furin luento kertoi yksityiskohtaisesti Minnesotan skandinaavisten uudisasukkaiden kotiseutustrategioista ja kuinka se vaikutti paikallisiin alkuperäiskansoihin. Kongerslevin luento käsitteli raivoa feministisen kapinan tehokkaana välineenä värillisten runoilijanaisten slam-runokirjassa. Lakomäki käytti luennossaan Ohion laakson siirtomaa-ajan tallenteita sekä siirtomaa- että Shawnee-lähteitä pohtiakseen, kuinka alkuperäiskansojen ja siirtomaalaisten menneisyys muokkasi omaa ajatteluamme Pohjois-Amerikan historiasta tänään.
Arvostan suuresti, että sain esiintyä konferenssissa SAM apurahasäätiön ja FASA:n konferenssiapurahan ansiosta. Koronapandemian aikana tohtoriopintonsa aloittaneena nuorena tutkijana arvostan myös mahdollisuutta verkostoitua henkilökohtaisesti kansainvälisten tutkijaryhmien kanssa. Se tarjosi kolmipäiväisen konferenssin aikana mahdollisuuden saada arvokkaita neuvoja, palautetta ja kontakteja, jotka suuresti helpottaa tutkimustani tulevaisuudessa.
***
SAM apurahasäätiö ja The Finnish American Studies Association (FASA) kannustavat ja tukevat suomalaisten jatko-opiskelijoiden Yhdysvaltojen tutkimukseen liittyviä konferenssiosallistumisia Euroopassa ja Yhdysvalloissa.
Konferenssiapuraha on tarkoitettu konferenssin yleiskulujen kattamiseen, kuten osallistumismaksu, lento- ja majoituskulut. Vuosittain jaetaan kolme konferenssiapurahaa, joiden summa vaihtelee 300-500 €.
Vuoden 2023 konferenssiapuraha myönnettiin kolmelle henkilölle: Atte Arffmanille, Sonja Salminiitylle ja Maija Sequeiralle.