Suomessa tarvitaan näkemyksellisiä, eteenpäin katsovia, luovia ja uudesti ajattelevia taidealan johtajia, joilla on valmiudet nostaa ja markkinoida suomalaista osaamista kansainvälisesti kilpailukykyisellä tasolla, kertoo SAM-stipendiaatti Vivian Stolt.
Taidehallinnon opinnot Columbian yliopistossa New Yorkissa ovat olleet monen unelman täyttymys. Elokuussa 2022 matkasin kohti Yhdysvaltoja kunnianhimoisin tavoittein aikomuksenani hankkia sellaisia tietoja, taitoja ja verkostoja, joita voisin myöhemmin hyödyntää suomalaisella taidekentällä työskennellessäni. Katsoessani kulunutta 15 kuukautta taaksepäin on onni todeta, että lähes jokainen opinnoilleni asettamani tavoite on saavutettu ja ylitetty, ja että kaikki alunperin epämääräisen vatsatuntumani johdattelemana unelmoitu on konkreettisesti koettuna ollut vielä odotettuakin arvokkaampaa.
Sukellus varainhankintakulttuurin maailmaan
Yhdysvaltalaisen taiteeseen liittyvän varainhankintakulttuurin omaksuminen on ollut opintojeni ensisijaisia tavoitteita. Julkisen rahoituksen rajallisuuden tullessa vastaan ja klassisen musiikin organisaatioiden etsiessä paikkaansa kaupallistuvilla markkinoilla Suomessa ja Euroopassa, on tärkeää, että taidealan kaupallistamiseen ja varainhankintaan erikoistuneita osaajia koulutetaan ja heitä tuetaan. Juuri näitä taitoja ja tähän liittyvää osaamista toivon kykeneväni opintojeni jälkeen tuomaan Suomeen.
Kokonaisvaltainen varainhankintakulttuurin omaksuminen on ollut parhaalla mahdollisella tavalla mahdollista New Yorkissa. Akateeminen, ammatillinen ja myös lahjoittajan näkökulmasta hankittu tieto on syventänyt käsitystäni siitä, millainen merkitys varainhankinnalla voi parhaimmillaan olla taidealan organisaatiolle niin taloudellisesta kuin myös osallistavasta perspektiivistä.
Columbiassa suoritettujen opintojen ohella mahdollisuus kerryttää ammatillista osaamista varainhankinnan parissa tehtyjen harjoittelujen kautta on ollut korvaamattoman arvokas. Huhti-elokuussa 2023 suoritin ensimmäisen yhdysvaltalaisharjoitteluni yhdessä maailman suurimmista taideinstituutioista, New York City Baletissa, noin 30 miljoonan dollarin vuosittaisesta tulovirrasta vastaavalla varainhankinnan osastolla. Eteeni avautunut käsitys varainhankinnan moniulotteisuudesta oli inspiroiva.
New Yorkin Lincoln Centerin taideorganisaatiot New York City Ballet ja Metropolitanin ooppera keväisenä aamuna.
Ammatillisen kokemuksen ohella harjoittelu tarjosi arvokkaan tilaisuuden käydä syväluotaavia keskusteluja baletin varainhankintaspesialistien kanssa. Ilman näitä keskusteluja varainhankintaan liittyvät käsitykseni olisivat jääneet puutteelliseksi ja paljon arvokasta tietoa siitä, millaiset asiat käytännössä motivoivat yksilöitä ja yrityksiä lahjoittamaan, ja minkä tyyppiset kampanjat ovat vuosikymmenten kuluessa osoittautuneet kaikkein menestyksekkäimmiksi, olisivat jääneet saamatta.
Akateemisen ja ammatillisen kokemuksen ohella tärkeää on myös ollut varainhankintakulttuurin kokeminen lahjoittajan näkökulmasta. Verkostojen kautta olen saanut mahdollisuuden kokea pitkälti kaikkia eri lahjoitustasoja koskevia tilaisuuksia, aina suurlahjoittajia ja yrityksiä koskevasta New York City Baletin kevätgaalasta Metropolitanin oopperan yksityiseen oopperaklubiin, ja pienempiä lahjoittajia tavoittelevista kenraaliharjoituksista nuorille, alle 40-vuotiaille lahjoittajille kohdennettuihin baletin, oopperan, sekä esimerkiksi Guggenheimin, Frick Collectionin, ja Whitneyn taidemuseoiden juhliin ja ensi-iltoihin.
Vaikka yhdysvaltalaisen yksityisen lahjoittamisen kulttuuri on hyvin erilainen verrattuna suomalaiseen, valtion tukeen nojautuvaan taiteen rahoitusmalliin, New Yorkissa hankittu tieto ja ammattitaito on ollut tärkeää erityisesti siksi, että koen sen kautta saaneeni hyvän käsityksen siitä, mitkä amerikkalaisen varainhankintakulttuurin monista osa-alueista voisivat toimia myös kotimaani kulttuurisessa kontekstissa. Samanaikaisesti on ollut tärkeää saada tilaisuus reflektoida, mitkä osat Pohjois-Amerikkalaista varainhankintakulttuuria on mahdotonta, tai ainakin hyvin haastavaa, toteuttaa suomalaisen ja eurooppalaisen kulttuurin, asenteen, veropolitiikan, ja lainsäädännön luomissa puitteissa.
Täällä olon jälkeen koen omaavani realistisen ja syväluotaavan käsityksen siitä, mita varainhankinta parhaimmillaan voi olla. Uskon tämän tiedon osoittautuvan erityisen arvokkaaksi palatessani töihin suomalaisten ja eurooppalaisten taidealan toimijoiden pariin.
Arvokkaita verkostoja etsimässä
Varainhankintakulttuurin omaksumisen ohella toinen tärkeä opintovuosilleni asettamani tavoite on ollut vahvojen kansainvälisten verkostojen rakentaminen sellaisten osaajien parissa, jotka voivat tarjota tukea ja osaamista palatessani suomalaiseen työelämään ja pyrkiessani antamaan panokseni yha kilpailukykyisemman suomalaisen taidealan rakentamiseen. Kyky verkostoitua on harjaantunut ja hioutunut New Yorkissa olon aikana entisestään, ja oikeiden yhteyksien löytäminen, luominen, ja ylläpitäminen tuntuu yhä luontevammalta.
Verkostojen luomisella on ollut tärkeä rooli esimerkiksi nimenomaan varainhankintakulttuuriin liittyvän käsityksen syventämisessä. New Yorkissa olen päässyt käymään tärkeitä keskusteluja aiheesta niin Metropolitanin oopperan, New York City Balletin, Lincoln Centerin, Carnegie Hallin, ja WQXR:n, eli New Yorkin klassisen musiikin radioaseman edustajien kanssa. Lisäksi olen osana eurooppalaista ja amerikkalaista varainhankintakulttuuria tutkivaa ja yhdistävää maisteritutkielmaani haastatellut Euroopan suurimpien oopperatalojen varainhankinnasta vastaavia ammattilaisia luoden verkostoja esimerkiksi Lontoon Royal Opera Housen, Kööpenhaminan oopperatalon ja Wienin valtionoopperan varainhankinnan osastoihin, tätä kautta luoden kontaktipintaa myös kotimantereeni ykköstoimijoiden suuntaan.
New York City Ballet’n kevätgaala huhtikuussa 2023.
New Yorkissa tarjolla olevat työmahdollisuudet taidealan huippuorganisaatioissa ovat olleet erityisen arvokkaita verkostojen rakentamisessa ja keskeisten toimijoiden hahmottamisessa. New York City Balletin harjoittelun päätyttyä sain mahdollisuuden suorittaa toisen harjoittelun maailman arvostetuimpiin oopperataloihin kuuluvan Metropolitanin oopperan pääjohtajan toimistossa. Työmahdollisuus on tarjonnut ainutlaatuisen näköalapaikan maailman suurimman oopperatalon toimintaan ja mahdollisuuden nähdä, millaisia tehtäviä satojen miljoonien dollareiden budjetilla operoivan oopperatalon toimitusjohtajan rooli pitää sisällään. Uniikki on niin ikään ollut mahdollisuus verkostoitua alan terävintä kärkeä edustavien ammattilaisten kanssa. Viikottaisiin vierailijoihin kuuluu ympäri maailmaa New Yorkiin matkaavia alan tunnetuimpia nimiä, aina kansainvälisten agentuurien edustajista oopperatalojen ja orkestereiden pääjohtajiin.
Amerikkalaisten halu tukea ja tarjota tietoa ja yhteyksiä on ollut vertaansa vailla. Täällä luotujen verkostojen kautta koen omaavani alustavan yhteyspinnan tai linkin lähes mihin tahansa maailman huipulla operoivaan taidealan organisaatioon. Sen arvokkaampaa antia kokemani kaltaiselle kansainväliselle vaihdolle on vaikea kuvitella.
Rakkaus kotimaata kohtaan kansainvälisessä kontekstissa
Kaiken tiedon, taidon ja verkostoon liittyvän osaamisen ohella katson kaikkein merkittävimpiä Yhdysvalloissa kultivoituja ja minua tulevassa työelämässä hyödyttäviä piirteitä olevan syvän Suomeen kohdistuvan rakkauden ja arvostuksen kehittyminen. Kyky nähdä kotimaani vahvuudet ja heikkoudet osana kansainvälistä kontekstia mahdollistaa suomalaisen maakuvan vahvistamisen kulttuurin avulla sekä Suomesta käsin että ulkomailta nyt ja myös tulevaisuudessa.
Toivoisin, että useampi suomalainen osaisi nähdä maamme ulkopuolisen näkökulmasta ja ymmärtää, miten ainutlaatuisessa valtiossa meillä on etuoikeus ja onni elää ja olla. Yhdysvalloissa vietetyn ajan jälkeen näen valtion tarjoaman tuen ja suomalaisen järjestelmän tukevan rakenteen etuoikeutena ja etulyöntiasemana, jonka puitteissa suomalaisille on tarjottu erinomaiset edellytykset onnistua – tarvittaessa myös epäonnistumisten kautta. Yhdysvalloissa valtion tuen puute nähdään motivaattorina, joka ajaa kaikkea toimintaa kohti kaupallisuutta ja omilla jaloillaan seisomista, oli kyse sitten yksityishenkilöistä, voittoa tavoittelevista tai tavoittelemattomista toimijoista. Toivoisin, että samanlainen motivaatio osattaisiin omaksua myös Suomessa.
Kirjoittaja Vivian Stolt on SAM:n apurahasäätiön stipendiaatti.
Kansainvälisestä näkökulmasta on ollut arvokasta huomata, miten paljon suomalaisosaamista jää nostamatta esille ja huomioimatta, toisaalta kansainvälisellä tasolla, toisaalta myös kotimaisesta perspektiivistä. Lukuisten suomalaisten kapellimestarien menestys kansainvälisillä areenoilla jää monelta suomalaiselta huomaamatta. Suomalaisia osaajia esiintyy kansainvälisten ykkösorkesterien puikoissa kuitenkin harva se viikko!
Odotan seuraavaa opintojen jälkeistä lukua elämässäni innolla. Yhdysvalloissa vietettyjen vuosien jälkeen koen olevani valmiimpi kuin koskaan kohtaamaan ne haasteet, joita ura klassisen musiikin parissa taidealalla epäilemättä tulee tarjoamaan. Suhtaudun tulevaan kunnianhimolla ja motivaatiolla. Pitkän aikavälin tavoitteenani on toimia johtotehtävissä suomalaisissa ja kansainvälisissä taideinstituutioissa.
Toivon osaavani parhaalla mahdollisella tavalla tuoda kansainvälistä näkemyksellisyyttä Suomeen ja hyödyntää Yhdysvalloissa kehittynyttä kykyä hahmottaa Suomi ja suomalainen taidealan osaaminen osana kansainvälistä kontekstia, pelkän pohjoismaisen vinkkelin sijaan. Haluan uskoa, että minulla on nyt kaikki edellytykset saavuttaa asettamani tavoitteet, ja että pystyn tulevaisuudessa tuottamaan merkittävää lisäarvoa suomalaisella kulttuurin kentällä. Yhdysvalloissa kerätyn taidon ja tiedon puutteesta sen ei ainakaan pitäisi jäädä kiinni!
***
Kirjoittaja on klassiseen musiikkiin erikoistunut taidehallinnon ammattilainen, joka viimeistelee taidehallinnon maisteritutkintoaan New Yorkissa Columbian yliopistossa. Aikaisemmalta koulutukseltaan Stolt on musiikin maisteri sekä oikeustieteiden kandidaatti. Stolt toimii lisäksi helsinkiläisen Kamarikesä-festivaalin toiminnanjohtajana. Stolt on myös SAM:n apurahasäätiön stipendiaatti.
