En­sim­mäi­nen var­si­nai­nen muut­to­aal­to Flo­ri­daan al­koi 1900-lu­vun alus­sa, kun poh­jois­ten osa­val­ti­oi­den asuk­kaat löy­si­vät Flo­ri­dan läm­mön sekä alu­een tuo­mat mah­dol­li­suu­det. Öl­jy­po­hat­ta ja Stan­dard Oi­lin pe­rus­ta­ja Hen­ry Flag­ler oli tuol­loin jo ra­ken­nut­ta­nut rau­ta­tiet Flo­ri­daan sekä tuo­nut osa­val­ti­o­ta poh­joi­sen asuk­kai­nen tie­toi­suu­teen. 1900-lu­vun alus­sa osa Everg­la­de­sin suo­a­lu­ees­ta kui­va­tet­tiin, jot­ta uu­sil­le asuk­kail­le saa­tai­siin enem­män ti­laa. Alu­een kui­vat­ta­mi­nen joh­ti kui­ten­kin juo­ma­ve­si­pu­laan, sil­lä suo oli ai­kai­sem­min toi­mi­nut mer­kit­tä­vä­nä ve­si­va­ran­to­na.

Everg­la­des on saa­nut ni­men­sä ikuis­ta (fo­re­ver) ja avoin­ta alu­et­ta (gla­des) tar­koit­ta­vis­ta sa­nois­ta. Alu­een al­ku­pe­räi­sa­suk­kaat kut­sui­vat sitä ni­mel­lä Pa-hay-Okee, joka tar­koit­taa suo­mek­si ruo­hois­ta vet­tä. Everg­la­des on­kin pe­ri­aat­tees­sa yk­si hi­taas­ti liik­ku­va ruo­hoi­sen ve­den mas­sa. Se ei kui­ten­kaan ole sa­man­lai­nen kä­vel­tä­vä suo kuin mi­hin Suo­mes­sa on to­tut­tu, vaan siel­lä lii­ku­taan joko ve­si­kop­te­reil­la tai ka­noo­teil­la.

Florida Evergladesin lempinimi on syystä ruohoinen vesi.

Al­ku­jaan Everg­la­de­sin suo­a­lue on ol­lut mas­sii­vi­sen 47 000 ne­li­ö­ki­lo­met­rin ko­koi­nen hir­viö, joka al­kaa ai­na kes­ki-Flo­ri­dan Okeec­ho­bee-jär­ves­tä ja päät­tyy Flo­ri­dan ete­läi­sim­pään kär­keen. Tämä mas­sii­vi­nen eko­sys­tee­mi pi­tää si­säl­lään ai­nut­laa­tui­sen eläin- ja kas­vi­kun­nan. Se on myös suu­rin ma­ke­an ve­den läh­de Flo­ri­da­lai­sil­le. Everg­la­des saa elin­voi­man­sa sa­de­kau­des­ta ja troop­pi­sis­ta myr­kyis­tä, jot­ka saa­vat jär­ven tul­vi­maan ja ruok­ki­vat näin suo­a­lu­een elin­voi­maa.

Kui­ten­kin mo­nien tu­hois­ten hur­ri­kaa­nien jäl­keen, ku­ten vuo­den 1928 tu­han­sia ih­mi­siä haa­voit­ta­neen ja tap­pa­neen hir­mu­myrs­kyn myö­tä, Everg­la­de­sin nou­su-uo­maan ra­ken­net­tiin Hoo­ver-pato pai­kal­lis­ten asuk­kai­den suo­je­le­mi­sek­si. Pato on on­nis­tu­nut teh­tä­väs­sään eh­käis­tä tul­via, mut­ta sa­mal­la se es­tää myös tul­va­ve­den pää­syn suo­a­lu­eel­le. Pa­don ra­ken­ta­mi­sen eko­lo­gi­nen vai­ku­tus ei ra­joit­tu­nut tä­hän, sil­lä sen tiel­tä kui­va­tet­tiin lä­hes 214 000 heh­taa­ria suo­a­lu­et­ta, joka muu­tet­tiin vil­je­ly­maak­si. Lo­pul­ta pa­don ra­ken­ta­mi­sen seu­rauk­se­na suo­a­lue ku­tis­tui lä­hes puo­leen al­ku­pe­räi­ses­tä.

Kong­res­si kiin­nit­ti huo­mi­on­sa Everg­la­de­sin huo­noon ti­laan vuon­na 2000 ja sää­ti laik­si USA:n sen het­ki­sen his­to­ri­an suu­rim­man eko­lo­gi­sen en­nal­lis­ta­mis­suun­ni­tel­man (Comp­re­hen­si­ve Everg­la­des Res­to­ra­ti­on Plan, CERP), jon­ka ta­voit­tee­na oli pa­laut­taa suo­a­lue al­ku­pe­räi­seen kun­toon­sa. Kong­res­sin käyn­nis­tä­män mas­sii­vi­sen pro­jek­tin al­ku­pe­räi­nen hin­ta­lap­pu vuon­na 2008 oli yh­teen­sä 12.5 mil­jar­dia USA:n dol­la­ria.

Flo­ri­dan ku­ver­nöö­ri Ron De­San­tis il­moit­ti huh­ti­kuus­sa 2024, et­tä hän si­tou­tuu hy­väk­sy­mään vuo­sien 2024–25 ta­lou­sar­vi­oon si­säl­ly­te­tyn 1,5 mil­jar­din dol­la­rin mää­rä­ra­han Everg­la­de­sin en­nal­lis­ta­mi­seen ja suo­a­lu­een ve­si­laa­dun pa­ran­ta­mi­seen. Tämä on suu­rin osa­val­ti­o­ta­son in­ves­toin­ti Everg­la­de­sin en­nal­lis­ta­mi­seen yh­den vuo­den ai­ka­na sen jäl­keen, kun CERP pe­rus­tet­tiin vuon­na 2000.

Suoalueella liikutaan veden yllä hyppivän suokopterin avulla.

Pa­dot ei­vät suin­kaan ole ai­noa Everg­la­de­sin suo­a­lu­ee­seen koh­dis­tu­va uh­ka, sil­lä suo­a­lu­een ylä­juok­sul­la ole­vat ala­ti kas­va­vat so­ke­ri­ruo­ko­vil­jel­mät ai­heut­ta­vat myös mas­sii­vis­ta tu­hoa. En­nen Kuu­ban kaup­pa­saar­toa suu­rin osa USA:n käyt­tä­mäs­tä so­ke­ris­ta tuo­tiin Kuu­bas­ta, ja kaup­pa­saar­ron as­tut­tua voi­maan so­ke­rin­tuo­tan­to kes­kit­tyi vah­vas­ti Flo­ri­daan. Suu­rin osa USA:ssa käy­te­tys­tä so­ke­ris­ta tuo­te­taan edel­leen Flo­ri­das­sa. 

So­ke­ri­ruo­ko­vil­jel­mien hai­tal­li­suus joh­tuu lan­noit­teis­ta, jot­ka va­lu­vat maa­pe­rän kaut­ta suo­a­lu­eel­le. Tämä ai­heut­taa muu­tok­sia kas­vis­toon ja sen kaut­ta eläin­kun­taan, sil­lä alu­een maa­pe­rä on luon­nos­taan hy­vin ra­vin­to­köy­hä. Li­sään­ty­neen ra­vin­ne­kuor­man ta­kia mo­net al­ku­pe­räi­set ka­la­la­jit ovat vä­hen­ty­neet tai lä­hes ka­don­neet alu­eel­ta.

Suo­a­lu­een suo­je­lu­jär­jes­töt The Everg­la­des Foun­da­ti­on ja Everg­la­des Trust kan­nat­ta­vat suu­rien maan­vil­je­ly­a­lu­ei­den en­nal­lis­ta­mis­ta nii­den al­ku­pe­räis­ti­laan­sa. Vuon­na 2008 Flo­ri­dan ku­ver­nöö­ri Char­lie Crist il­moit­ti, et­tä osa­val­tio on ha­lu­kas os­ta­maan 760 ne­li­ö­ki­lo­met­riä maa­ta so­ke­ri­ruo­koa vil­je­le­väl­tä US Su­gar -yh­ti­öl­tä. Ar­vi­oi­tu hin­ta täl­le kau­pal­le oli yh­teen­sä 1,7 mil­jar­dia USA:n dol­la­ria. Kau­pas­ta to­teu­tui kui­ten­kin vuon­na 2010 vain mur­to-osa US Su­gar -yh­ti­ön myy­des­sä noin ne­li­ö­ki­lo­met­rin alu­een Ete­lä-Flo­ri­dan ve­den­hal­lin­ta­pii­ril­le (South Flo­ri­da Wa­ter Ma­na­ge­ment Dist­rict).

Kol­mas suo­a­lu­et­ta uh­kaa­va te­ki­jä ovat vie­ras­la­jit, jot­ka ei­vät kuu­lu sen al­ku­pe­räi­seen la­ji­ki­ro­jeen. Ih­mi­set pääs­tä­vät Everg­la­de­sin suo­a­lu­eel­le ek­soot­ti­sia lem­mik­kie­läi­mi­ään, joi­ta ei­vät enää jak­sa tai ha­lua hoi­taa. Kos­ka Flo­ri­dan il­mas­to on niil­le suo­tui­sa ei­kä niil­lä ole luon­nol­li­sia saa­lis­ta­jia, vie­ras­la­jit me­nes­ty­vät luon­nos­sa eri­no­mai­ses­ti. Alu­et­ta kiu­saa­vis­ta vie­ras­la­jeis­ta tu­hoi­sin lie­nee verk­ko­py­ton (Bur­me­se Pyt­hon), joi­ta on pois­tet­tu suo­a­lu­eel­ta vuo­den 2002 jäl­keen yh­teen­sä yli 2000 kap­pa­let­ta.

Luontoon karanneet verkkopytonit ovat uhka Evergladesin alueen luonnon monimuotoisuudelle.

Verk­ko­py­to­nit voi­vat kas­vaa jopa 4—5 met­ri­sik­si, ja ne syö­vät ruu­ak­seen pää­a­si­as­sa pie­niä ni­säk­käi­tä, mut­ta jopa al­li­gaat­to­rien tie­de­tään jou­tu­neen nii­den syö­mäk­si. Käär­meen­met­säs­tä­jät pyy­dys­ti­vät Everg­la­de­sis­ta vii­mek­si vuon­na 2007 4,5 met­riä pit­kän py­ton-yk­si­lön, joka pai­noi hui­mat 65 ki­loa. Pa­him­mil­laan verk­ko­py­to­nien kal­tai­set vie­ras­la­jit sot­ke­vat luon­nol­li­sen ra­vin­to­ket­jun, jol­loin alu­eel­le ko­to­pe­räi­set la­jit jää­vät ala­kyn­teen.

Huo­li­mat­ta po­liit­ti­sis­ta lu­pauk­sis­ta Everg­la­de­sin pe­las­tus­suun­ni­tel­mal­la al­kaa tul­la kii­re, ja men­nei­den vuo­sien ko­ke­mus osoit­taa, et­tä en­nal­lis­ta­misp­ro­jek­ti to­teu­tuu käy­tän­nös­sä ai­na suun­ni­tel­tua pie­nem­pä­nä. Toi­vot­ta­vaa siis oli­si, et­tä Flo­ri­dan po­liit­ti­sil­ta päät­tä­jil­tä löy­tyi­si tah­toa suo­a­lu­een en­nal­lis­ta­mi­sek­si, jot­ta myös tu­le­vat su­ku­pol­vet voi­vat naut­tia täs­tä ai­nut­laa­tui­ses­ta eko­sys­tee­mis­tä. To­tuus ni­mit­täin on, et­tä asui­na­lu­ei­ta voi­daan ra­ken­taa uu­del­leen ja vil­je­ly­a­lu­ei­ta kyn­tää muu­al­le, mut­ta Everg­la­de­sin kal­tai­sia ai­nut­laa­tui­sia eko­sys­tee­me­jä ih­mi­set ei ih­mi­nen omien kä­sien­sä avul­la pys­ty syn­nyt­tä­mään.