Kun Ramin Sohrab lähti elokuva-alan mekkana pidettyyn Los Angelesiin opiskelemaan näyttelemistä ja ohjaamista, hän tiesi, että vuodet toisivat mukanaan kovaa työtä, yksinäisiä iltoja ja lukuisia pettymyksiä. Sohrabilla oli kuitenkin koko ajan kirkkaana mielessään päämäärä, jota auttoi jaksamaan. Unelma ensimmäisen suomalais-iranilaisen toimintaelokuvan ohjaamisesta.
Mistä sinulle syntyi idea suomalais-iranilaiseen toimintaelokuvaan?
– Rakastan Suomea, koska se on kotimaani. Tykkään Iranista, koska olen syntynyt siellä ja maassa on paljon potentiaalia. Olen miettinyt aina, miten pystyisin yhdistämään nämä kaksi kulttuuria elokuvan kautta, ja nimenomaan toimintaelokuvan kautta.
– Suomessa ei tehdä paljoa action-elokuvia ja Iranissa ei ole koskaan tehty sellaista. Mikäpä suurempi haaste kuin tehdä ensimmäinen Suomi-Iran-toimintaelokuva. Olisin päässyt helpommalla, jos olisin valinnut vain toisen, mutta minusta niin Suomella kuin Iranilla on oikeus olla omaan action-sankariinsa, sanoo Ramin Sohrab.
Sohrabin käsikirjoittama, tuottama ja ohjaama Layers of lies-elokuvaa kuvattiin Iranissa koronapandemian aikana. Elokuvan budjetti kasvoi suunnittelusta päivittäisten koronatestien ja muiden varotoimenpiteiden takia.
– Ehdimme kuvata suomalainen crewn kanssa viisi päivää ja sitten kaikki sairastuivat brittimuunnokseen. Olin sairaana 21 päivää, josta 10 päivää Teheranin sairaalan teho-osastolla.
– Sairaalassa minulla oli mukanani käsikirjoitus ja poistin kohtauksia, joita ilman voisimme kuvata elokuvan loppuun ja säästää rahaa. Kun pääsimme jatkamaan kuvauksia 21 päivän tauon jälkeen, minulla oli totta kait heikko olo. Mutta kun on se yksi määritetty tie ja vahva usko tehdä jotain, niin se tulee tapahtumaan. Lopulta pääsimme kuvaamaan elokuvan kunnialla loppuun. Palasimme vielä Suomeen kuvaamaan ja nyt ollaan jälkituotannossa.
Elokuva kertoo iranilaisesta palomiehestä, joka joutuu selvittämään panttivankidraamaa palavan rakennuksen evakuoinnin yhteydessä. Vuosia myöhemmin kostonhimoiset rikolliset kaappaavat Suomeen muuttaneen palomiehen vaimon ja sitten alkaa tapahtua. Elokuva saa Suomen ensi- iltansa tällä tiedolla vuonna 2022.
Teheranista Ruukkiin
Viisivuotias Ramin Sohrab muutti perheensä kanssa Teheranista Ruukkiin lähelle Raahea vuonna 1990. Hän alkoi harrastaa kamppailulajeja jo 4-vuotiaana. Lapsena häntä opetti hänen isänsä, joka on treenannut kamppailulajeja muun muassa Shaolin-temppelissä Kiinassa.
– Muuttaminen pienelle paikkakunnalle, ”keskelle ei mitään”, auttoi minua ymmärtämään Suomen kulttuuria ja kieltä paremmin. Maassa maan tavalla-tyyliin. Sieltä muutimme Tampereen kautta Helsinkiin, jossa varsinaisesti stunt- ja elokuvainnostukseni alkoivat, kertoo Sohrab.
Sohrab tuli suuren yleisön tietoisuuteen näyttävästä kamppailulajishow’sta Talent Suomi-ohjelman finaalissa vuonna 2017. Lisäksi hän on toiminut sijaisnäyttelijänä erityistaitoja vaativissa kohtauksissa, stunttina, muun muassa Duudsonit tuli taloon- sarjaan tv-sarjassa (2014) ja Aku Louhimiehen ohjaamassa Tuntematon sotilas-elokuvassa (2017).
Matka jatkuu Hollywoodiin
Ramin Sohrab sanoo, että ensimmäisen kerran palo näyttelemiseen syntyi, kun hän näki stunttina kuvauspaikalla olleessaan, miten näyttelijät ja ohjaajat toimivat sekä miten elokuvia tehtiin.
– Kiinnostus kasvoi jo ihan nuoresta iästä alkaen, kun esiinnyin kameran edessä malli- ja stunttihommissa. Ohjaaminen tuli mukaan vasta myöhemmin, kun ymmärsin näyttelemisen kautta, että minulla on visioita, jotka haluan toteuttaa.
Miksi halusit lähteä opiskelemaan näyttelemistä ja ohjaamista arvostettuun Stella Adler-näyttelijäkouluun Los Angelesiin vuonna 2010?
– Kun vierailin Los Angelesissa 2008, kävin muutamassa koulussa ja Stella Adler tuntui parhaalta. Sain muutamia tuttuja sieltä nopeasti, mutta ei sen kummempaa syytä, muuta kuin että siellä on opiskelleet monet alansa huiput, kuten Robert De Niro, Al Pacino, ja Marlon Brando. Minulle ne olivat riittävän hyvät referenssit.
– Koulu opetti, miten Hollywoodissa eletään. Miten siellä järjestetään tapaamiset ja koekuvaukset, mitä palavereissa käydään läpi, miten käsitellään käsikirjoitusta sekä miten valmistaudutaan rooliin. Hollywood on täysin oma maailmansa ja koulu nopeutti sopeutumaan siihen maailmaan, kertoo Ramin Sohrab.
Alaston kohtaaminen kylpylässä
Punaisten mattojen, ensi-iltojen ja tähtipölyn Los Angelesissa on mahdollista törmätä maailmanluokan tähtiin lähes missä tahansa. Vaikka alasti korealaisessa kylpylähotellissa aamuyön tunteina.
– Menin korealaiseen kylpylähotellin rentoutumaan ja keskittymään omiin juttuihini. Paikalla oli tuohon kellonaikaan vain minä ja kaksi korealaista. Kun avasin lokeroni oven pukuhuoneessa, vieressä oli John Travolta. Hetken aikaa mietin, että ”onko tämä se John”. Siinä tuijotin häntä hetken, kunnes John kysyi, ”ootko ollut täällä ennenkin?” Kun vastasin, etten ollut, hän lupasi näyttää paikkoja. Ihmettelin hetken, että mitä ihmettä tässä parhaillaan tapahtuu.
– Tarinasta tekee erityisen hauskan, että olimme tietty alasti. John istui altaan edessä, jota luulin jacuzziksi. No, se olikin kylmävesiallas. Istuin altaassa alasti, ihan jäässä ja yritin olla ihan normaalisti, että tämä on minulle ihan normaalia, Suomestahan tässä ollaan. Lopulta John kysyi, että ”onko kylmä?” Vastasin, että ”no vähän”, johon John ehdotti, että lähtisimme saunaan. Siellä me sitten hengailtiin 3-4 tuntia. John kertoi omasta elämästään hyvin avoimesti, lapsen menetyksestä ja muista elämänvaiheista. Paikalla ei ollut muuta kuin aitous. Ei kameroita, ei paparazzeja. Vain minä ja hän alasti ja aitoja tarinoita. Seuraavana päivänä, kun kerroin kohtaamisesta koulussa, kukaan ei uskonut.
American Dream
Kymmenen Hollywoodissa elettyä vuotta on muuttunut täysin Sohrabin mielikuvan kaupungista ja helposta menestyksestä.
– Nuorena minulla oli sellainen La La Land-näkemys Hollywoodista. Ajattelin, että joku vain taianomaisesti löytää minut, ottaa yhteyttä ja sitä kautta saan lopulta isoja rooleja. On pakko myöntää, ettei se mene niin. Tie menestykseen on äärimmäisen hankala. Mutta jos teet kovaa duunia, sinulla on unelma, tähtäät siihen, teet töitä ”no matter what”-mentaliteetilla, niin totta kait pääset jonain päivänä tavoitteeseen.
Elokuvista tuttu Hollywood-unelma elää Sohrabin mukaan enemmän elokuvissa kuin tosielämässä. Kaupungissa, jonne monet uransa alkutaipaleella olevat näyttelijät ja ohjaajat tulevat suurin odotuksin menestyksen ja mammonan perässä, kilpailu on raakaa. Ja menestyksestä maksetaan usein kova hinta.
– Todellinen dream on siinä, miten paljon pystyt panostamaan ja uskomaan unelmiisi. Jos olet kova, uskot unelmiisi ja teet päivittäin töitä sen eteen, voit menestyä suomalaisena Hollywoodissa ja Los Angelesissa. No matter mistä olet, mitä teet, kunhan uskot ja tahto on kova, niin perille pääset.
– LA:n ja Hollywoodin hienous on ihmisissä. Kaikki tekevät kovaa duunia sen eteen, mihin uskovat. Se on se American Dream. Jos sinulla on unelma, niin voihan se olla Finnish, English tai Iranian dream. American dream on American, koska se tapahtuu Yhdysvalloissa. Amerikkalainen unelma on minusta sitä, että on pakko herätä joka aamu ja olla paras versio itsestään. Kilpailu on niin kovaa, että jos olet mitään vähemmän, sinut syödään elävältä. Se on kurja totuus.
– Jos muuttaisin Amerikkaan ja haluisin olla rekkakuski, ketään ei juurikaan kiinnostaisi. Löytäisin varmastikin ystäviä, voisin tehdä duunia ja onnistua, mutta menepä Hollywoodiin ja sano, että aiot tehdä ensimmäisen Suomi-Lähi-Itä-toimintaelokuvan, niin kyllä hyväksikäyttäjiä riittää. Se on se hinta.
Sohrabin mukaan kaikesta ei kuitenkaan tarvitse luopua menestyksen takia vaan pitää löytää se sinun yksi, oikea polku.
– Vähän niin kuin, jos menet metsään ja edessäsi on 20 polkua, yksi niistä vie perille ja loput 19 polkua vievät sinut jonnekin ihan muualle. Jos valitset väärän polun, pitää ymmärtää mahdollisimman nopeasti, että tämä ei ole se polku, jolla sinun tulee olla ja löytää takaisin sille oikealle polulle.
– Hollywood on täynnä ”hustler”-häärääjiä, jotka sanovat sinulle, ”minä teen sinulle sitä ja tätä, tee näin ja näin ja sitten pääset tuohon ja tähän”. He haluavat saada sinut uskomaan, että heidän kautta pääset maaliin. Ei näin. Jokaisella on oma polkunsa, jolla pitää pysyä. Opin tämän käytännön kautta. Minulla oli alun perin Layers of lies-elokuvaan tunnettu amerikkalainen ohjaaja, joka sanoi, ”anna minä ohjaan elokuvan, laitan sinut päänäyttelijäksi ja sitten menemme tuonne ja tälle festivaalille”. Kuljin hänen polkuaan muutaman vuoden, kunnes ymmärsin, että tämä ei ole polkuni. Palasin takasin omalleni ja ohjasin itse elokuvana.
Taivas rajana
Kun puheeksi tulevat Ramin Sohrabin lähivuosien uratavoitteet, hän sanoo hetkeäkään miettimättä haluavansa päästä näyttämään ohjaajan taitonsa isommassa mittakaavassa.
– Haluan tuoda Suomi-Iran-toimintaelokuvaa esille vahvasti ja tavoitteeni on tehdä seuraava elokuva isommalla budjetilla. Layer of lies-elokuvalla pääsin todistamaan, että minulla on visiota ohjaajana. Nyt tarvitsen taakseni isomman studion ja rahoitusta, jolla pääsen tekemään isompia elokuvia nimekkäämmillä näyttelijöillä, summaa suunnitelmiaan Ramin Sohrab.
